

”Seuraukset ovat nopeat ja dramaattiset, jos tukiehto toteutuu. Vaarana on, että kokonaisia sukuja tippuu pois ja eläinaines kapenee niin, että sitä joudutaan lopulta hakemaan rodun ulkopuolelta”, kertoo itäsuomenkarjan eli kyyttöjen suojelemiselle ja säilyttämiselle omistautunut Jasper Suojala.
Juvalainen nuori mies on ihaillut lehmiä lapsesta asti. Peruskoulun jälkeen hän suuntasi opiskelemaan karjanhoitajaksi ja hankki ensimmäiset omat kyyttönsä 16-vuotiaana. Nyt Suojala asuu vuokralla vanhalla maatilalla ja laumassa on vajaa 40 kyyttöä. Hän myy karjansa jälkeläiset pääasiassa jalostukseen.
Suojalalla on kahdeksan eri sonnia, sillä hänen päätavoitteensa on harvinaisten sukulinjojen säilyttäminen.
”Jotta alkuperäisrodut säilyvät elinvoimaisina ja geneettisesti monimuotoisina, kaikki suvut ja sukulinjat pitäisi säilyttää, mitään ei ole varaa tuhota”, Suojala painottaa.
Hän on erikoistunut Helvi Tossavaisen karjan, eli 6. kyyttösuvun, suojeluun. Kyyttöjä Kiuruvedellä vaalineen naisen karjan pelasti hänen kuoltuaan taiteilija Miina Äkkijyrkkä, joka on Suojalalle tärkeä mentori.
”Ne ovat sataprosenttisesti puhdas kyyttölöydös, jotka erottaa yleensä tummasta kuvioinnista. Miina ansaitsee ison kiitoksen kyytön sukupuutolta pelastamisesta. Kyytöt ovat kokeneet jo tarpeeksi kolhuja vuosien varrella. Nyt rotu pitäisi rauhoittaa uusilta pudotuksilta.”
Uusi ehto uhkaa eniten juuri suomenkarjan alkuperäisimpiä sukulinjoja ja geneettisesti rikkaimpia karjoja. Tiloilla on kaikkiaan yli sata eläintä, joiden sukusiitosaste on yli 6.25. Näitä uhkaa ensi vuonna teurastamo, sillä alkuperäisrotutuki on merkittävä tulo rotujen kasvattajille.
”Jos tukea ei saa, lehmät lähtevät todennäköisesti teuraaksi, vaikka niillä olisi paljon annettavaa populaatioon ja niillä voisi tuottaa vielä useita jälkeläisiä, joiden sukusiitosaste ei ylitä rajaa”, Suojala ennakoi.
”Sukusiitoshan purkautuu heti, kun paritus tehdään oikein. Se ei periydy. On aivan tarpeetonta hävittää näitä lehmiä.”
Suojalan karjassa on useampi yksilö, jolla sukusiitosasteen raja ylittyy.
”Olen käyttänyt tuhansia euroja karjan kantakirjaamiseen, mutta nämä eläimet jäävät silti pian ilman tukea”, Suojala kertoo.
Vasta viime vuonna tilatunnuksen saaneena hän ei ole itse vielä ehtinyt alkuperäisrotutukea kyytöistään saada.
”Monelle tilalle taloudellinen shokki on iso. Tiedän tiloja, jotka aikovat lopettaa kokonaan.”
Suojala ei ole saanut vastausta tiedusteluunsa siitä, miksi ehtoa ei aseteta koskemaan vain tulevia jälkeläisiä.
”Tuntuu, että mikään taho ei puolusta alkuperäisrotuja ja vastuu säilytyksestä on meillä kasvattajilla. Tässä on kyseessä iso peliliike, jonka seurauksia ei nähdä kokonaiskuvassa”, mies puuskahtaa.
”Me tuottajat tehdään kovaa työtä näiden eläimien puolesta, mutta missä on arvostus?”

Sukusiitosastetta pääasiassa emolehminä toimivissa kyyttökarjoissa on Suojalan arvion mukaan lisännyt se, että tuottajilla ei ole ollut toimivia työkaluja sukusiitosasteiden seuraamiseen.
”Ostettavissa on ohjelma, jolla voi laskea vain omien sonnien sopivuuden lehmille. Sukutietojen pitäisi olla julkisia, jotta voisi tarkistaa esimerkiksi tulevan tilasonnin prosentit ennen ostoa”, hän pohtii.
Suojala kehuu ProAgrian tekemää lampaan alkuperäisrotujen säilytystyötä ja pohtii, että organisaatio voisi olla sopiva paikka myös itä- ja pohjoissuomenkarjojen kantakirjoille.
”Ne eivät tunnu olevan jalostusorganisaation suosiossa.”
Uhanalaisten sukulinjojen sonnien spermaa on vielä saatavilla, mutta uusia sonneja ei ole ostettu vuosiin. Jossain vaiheessa annokset loppuvat.
Siemennyksen kautta Suojala on esimerkiksi saanut palautettua karjaansa vanhoja linjoja, joiden ansiosta sukusiitosaste karjan jälkeläisillä on alhainen.
”Minulla on valtava mielenkiinto kyyttöjen jalostukseen, ja konkarit ovat antaneet hyviä vinkkejä. Miinan lisäksi myös Ilmari Majuri on tärkeä osa verkostoani.”
*Lisätty Ilmari Majurin nimi 17.6. klo 9.11.