Viljan tuoresäilöntä vaatii tarkkuutta – riskinä myrkyt

Rehuviljan säilöntä ilman kuivaamista mielletään usein viljan litistämiseksi ja aumaamiseksi biologista säilöntäainetta tai happoa käyttäen. Muitakin keinoja löytyy, mikä kävi selväksi PeltoTeknoa -hankkeen koulutustilaisuudessa Nivalassa helmikuussa.

Keski-Euroopassa rehuviljan ilmatiivis säilöntä siiloissa on varsin yleistä. Arvokkaan siiloinvestoinnin jälkeen selvitään varsin edullisella kalustolla, jolla käsitellään päivittäin ruokinnassa tarvittava vilja. Puintikostea vilja voidaan säilöä jyvinä myös propionihapolla tai urealla myöhempää jauhamista tai murskaamista odottelemaan.

Olipa tuoreen vilja käsittelytapa mikä tahansa, hyvään tulokseen pääseminen vaatii huolellisuutta ja ammattitaitoa.

Alfatoksiineja eli homemyrkkyjä on alkanut esiintyä myös suomalaisten karjatilojen rehuissa, kertoo Pohjolan Maidon nurmiasiantuntija Antti Keskipalosaari.

Alfatoksiinit vahingoittavat dna:ta ja saattavat aiheuttavat syöpää ja maksakirroosia. Nämä myrkyt kehittyvät lämpimissä ja kosteissa oloissa ja ne voivat saastuttaa rehun missä korjuun vaiheessa tahansa. Valtaosa alfatoksiinien saastuttamista rehuista on ollut tuoreviljaa.

Vaikka alfatoksiini päätyy pääosin naudan virtsaan, sitä kehittyy metaboliatuotteena maitoonkin.

Homeinen vilja ei välttämättä sisällä alfatoksiinia ja toisaalta puhtaalta näyttävä vilja saattaa sitä sisältää, Keskipalosaari korosti.

Meijeri ottaa yhteyttä maidontuottajaan, jos ongelmia esiintyy, joten itse ei kannata kalliita testejä ruveta teettämään.

Nopea murskaus ja murskatun viljan välitön siirto, tiivistämien ja peittäminen ovat onnistumisen a ja o, jos halutaan välttyä alfatoksiineilta.

Kärsämäkisen Tommi Flankkilan mukaan tuoreviljan käytöllä saavutetaan useita taloudenpitoa tukevia etuja. Kuva: Visa Vilkuna

Kärsämäkisen Tommi Flankkilan navetassa on 280 lypsylehmää, joille viime syksynä litistettiin noin 800 tonnia ohra-vehnä-kauraa. Biologinen säilöntäaine on osoittautunut Flankkilan tilalla erittäin toimivaksi ratkaisuksi. Tuoreviljaa käytettäessä viljelyssä voidaan hyödyntää satoisampia lajikkeita, koska tuleentumista ei tarvitse odotella.

Säilöntäasemalla viljan vastaanottoteho on huomattavasti parempi kuin isollakaan kuivurilla. Ruokintakauden aikana litisteviljan käsittely ja apevaunun lastaaminen ovat kuivaa rehua helpompaa.

Haittapuolina Flankkila mainitsee puimuria rasittavan ja sotkevan puinnin. Myös puimurin säätöjen on oltava kohdallaan, sillä kuivaamoissa olevaa esipuhdistinta ei ole, vaan kaikki puimurin tankkiin nouseva tavara menee ruokintapöydälle saakka.

Urakoitsija Arto Karvola (vas.) ja Kimmo Parttimaa ovat havainneet, että tuubiin säilötyn litisteviljan käyttäjät ovat tyytyväisimpiä. Kuva: Visa Vilkuna

Nivalalainen Koneurakointi Karvola litistää vuodessa 5-7 miljoonaa kiloa tuoreviljaa. Käytössä on suurin Murskan W-Max -mylly. Litistys vaatii Karvolan mukaan erittäin tehokkaan, noin 300-hevosvoimaisen traktorin. Karvolan urakoimasta litisteestä puolet pakataan tuubiin ja toinen puoli aumaan.

Tyytyväisimmät asiakkaat ovat ”tuubittajia”, mikä on helppo ymmärtää. Rehu pakataan heti litistämisen ja säilöntäaineen lisäämisen jälkeen ilmatiiviiseen tuubiin, mikä pitää laadun hyvänä. Myös syötön yhteydessä tuubirehun rintuus ei ole altis pilaantumaan.

Paras alusta tuubitukselle on asfaltti, joka mahdollistaa erittäin tiiviin tuubin tekemisen. Pehmeämmällä alustalla kone ei tahdo pysyä paikallaan pakkausruuvin paineen vaikutuksesta. Biologisen säilöntäaineen suosio on ollut viime vuosina kasvussa, mutta Karvola käyttää aina tilan valitsemaa säilöntäainetta.