EU:n tuoreet maatalouspäätökset eivät vaatisi Suomelta merkittäviä ympäristökiristyksiä, MTK:n johtaja arvioi: "Jos muutoksia ei tule, aika pitkälti voidaan jatkaa nykymallin mukaan"
Edessä saattaa olla puolen vuoden vääntö komission, parlamentin ja neuvoston välillä, ennen kuin cap-uudistus on valmis.
Jäsenmaiden odotetaan jatkossa seuraavan tarkemmin maatalouspolitiikan vaikutuksia ja raportoivan niistä. Jos tavoitteet eivät täyty, keinoja voidaan muuttaa. Kuva: Tuomo KesäläinenTuoreet linjaukset EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) uudistuksesta toimivat hyvinä pohjina jatkoneuvotteluille, MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg arvioi.
EU:n maatalousministerien tällä viikolla valmistelema sopu ei Åbergin mielestä vaadi Suomelta merkittävästi enempää ilmasto- ja ympäristötoimia kuin nyt jo toteutamme.
”Meidän tämän kauden tukikokonaisuus täyttää jo melko hyvin EU:n uudetkin vaatimukset. Aika pitkälti voidaan jatkaa nykymallin mukaan.”
Åberg muistuttaa, että tällä hetkellä kyseessä on vasta ministerineuvoston näkemys maatalouspolitiikasta. Edessä on vielä pahimmillaan puolen vuoden vääntö komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä, ennen kuin valmista tulee.
”Lopulliset ehdot tulevat tästä vielä ainakin joiltakin osin muuttumaan”, Åberg korostaa.
Tässä vaiheessa voidaan vain spekuloida, mitä Suomelle tarkoittaisi, jos neuvoston kanta jäisi lopulliseksi.
Neuvoston esityksessä maatalouden ilmasto- ja ympäristötavoitteet on asetettu nykyistä korkeammalle. Niihin pitää käyttää ainakin jonkin verran nykyistä enemmän rahaa.
Suomelle tämä ei olisi ongelma.
”On lähinnä kansallinen kysymys, miten korkealle kunnianhimon taso ilmasto- ja ympäristöasioissa vedetään.”
Yksi käytännön muutos liittyisi rahoituksen ”pilareihin”. Ykköspilariin kuuluvat suorat tuet, kakkospilariin muun muassa nykyinen ympäristökorvaus.
Neuvosto vaatii, että jatkossa suorista tuista viidennes pitää käyttää ilmasto- ja ympäristöohjelmiin.
”Pahimmillaan tuloksena on ’tuplaympäristöohjelma’, mutta ympäristöasioihin käytettävä kokonaisrahamäärä ei juurikaan eroa nykytilanteesta, ellei kansallisesti näin päätetä”, Åberg sanoo.
Suomen tuotantoon sidotut tuet voivat jatkua, luonnonhaittakorvauksella voidaan edelleen tasata luonnonhaittoja ja kansalliset tukijärjestelmätkin voivat jatkua ennallaan, Åberg luettelee.
Jatkossa jäsenmaiden tulosvastuu maatalouspolitiikassa kasvaa.
”Ei enää riitä, että vain noudatetaan tukiehtoja. Täytyy seurata maatalouspolitiikan vaikutuksia ja raportoida niistä”, Åberg kertoo.
”Jos seuranta näyttää, ettei tavoiteltuihin tuloksiin päästä, tukijärjestelmää voidaan lähteä muuttamaan kesken kauden.”
Turvepeltojen suojelu ja peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ovat puhuttaneet uudistuksen valmistelussa paljon. Komission alkuperäisessä esityksessä niihin haluttiin isoja tiukennuksia.
Neuvoston esityksessä luotetaan jäsenmaiden omaan harkintaan. Maat voivat itse päättää, mihin ja miten turvemaan suojelutoimet ja kasvipeitteisyys kohdennetaan.
Jäsenmaat voivat neuvoston kannan mukaan itse päättää myös, mitä turvemaiden suojelu tarkoittaa: Merkitseekö se sitä, ettei uusia turvemaita saa raivata pelloksi? Vai tarkoittaako se viljelyyn liittyviä vaatimuksia, kuten esimerkiksi joidenkin turvemaiden talviaikaista kasvipeitteisyyttä? Åberg selventää.
Neuvoston esitys ei Åbergin arvion mukaan erityisesti helpota mutta ei myöskään pahenna byrokratiaa.
”Selkeä tavoite on ollut tehdä politiikasta yksinkertaisempaa ja ymmärrettävämpää, mutta siihen ei päästä.”
”Lopputulokseen vaikuttaa toki myös kansallinen toimeenpano. Mitä enemmän valinnan mahdollisuuksia tukikokonaisuudessa on, sitä monimutkaisemmaksi se menee. Tässä on peiliin katsomisen paikka.”
Yksi iso helpotus ministereiden sorvaamasta kannasta löytyy.
Aiemmin pieni puute kotieläinten merkinnässä, esimerkiksi korvamerkkien puuttuminen, on voinut leikata kotieläintukien lisäksi myös pinta-alatukia. Leikkaus on ollut pahimmillaan kymmeniä tuhansia euroja.
”Tähän neuvoston linja tuo selkeän helpotuksen”, Åberg sanoo.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
