

Vaikka Suomessa viljellään hernettä jo yli sata miljoonaa kiloa vuosittain, ei kotimaassa valmisteta monen kaupan kasvisruoan edellyttämää herneproteiinia. Ristiriita pakottaa kotimaiset elintarvikevalmistajat turvautumaan ulkomaisiin proteiininlähteisiin.
Tammelalainen Makuliha oy käyttää tuotteissaan vain kotimaista lihaa. Kun yhtiö kehitti valikoimiinsa kasvismakkaroita ja -leikkeleitä, oli tavoite pitäytyä kotimaisessa.
”Nopeasti tuli selväksi, ettei tarvittavia raaka-aineita löydä kotimaisina. Jouduimme sitten tukeutumaan tuontiproteiineihin kasvismakkaroiden osalta”, kertoo Makulihan yrittäjä-makkaramestari Jussi Ali-Lekkala.
Herneproteiinia ei käytetä ainoastaan makkaroissa, vaan sitä tapaa monen valmistajan kasvispyöryköistä ja pihveistä. Ainesosan löytää muiden muassa myös Gold & Green Foodsin valmistamasta Nyhtökaurasta ja Valion nykyisin omistamasta Härkiksestä. Kaikki valmistajat ostavat herneproteiinin ulkomailta.
Makkaran pitää pysyä kasassa myös lämmitettäessä.
Proteiinia riittäisi kotimaisissa palkokasveissa, mutta makkarantekoon herneet eivät sellaisenaan tai jauhettunakaan kelpaa. Raaka-aineeksi tarvitaan pidemmälle jalostettua herneproteiinia. Ulkoisesti tuote muistuttaa vaaleankeltaista hienojakoista jauhoa, jonka tuoksussa on jotain maanläheistä.
”Makkaraa tehdessä on ensisijaista, että tuote pysyy kasassa. Lihan voi muotoilla nakiksi ihan oman rakenteensa ansiosta, mutta kasvistuotteisiin tarvitaan herneproteiini, joka sitoo nestettä, antaa rakennetta ja toimii emulgaattorina.”
Vaaleankeltaista hernejalostetta ei siis käytetä ainoastaan proteiinin takia, vaan myös sitovien ominaisuuksiensa vuoksi. Kasvismakkaroiden ja -leikkeleiden raaka-aineena se on varsin yleinen. Kaikissa Makulihan kasvistuotteissa käytetään herneproteiinia.
”Joissakin muissa kasvistuotteissa, esimerkiksi seitanissa, käytetään sidosaineena vehnäproteiinia eli gluteenia. Mutta tuote ei luonnollisestikaan ole gluteeniton.”
Yrityksessä pohdittiin vaihtoehtoisia kasviproteiineja, mutta niiden ominaisuudet eivät riittäneet makkaroilta ja leikkeleiltä vaadittuun lopputulokseen. Esimerkiksi perunaproteiinia on Suomessa kehitetty, mutta toistaiseksi se soveltuu lähinnä proteiinipitoisuuden lisäämiseen, ei rakenteen sitomiseen. Samoin kotimaista maitoproteiinia olisi saatavilla, mutta se ei eläinperäisenä sovi kasvipohjaisiin tuotteisiin.

Härkäpapuun ja viljaperäisiin proteiineihin keskittyneestä Suomesta näyttävät puuttuvan kotimaisen herneproteiinin markkinat. Herneen jalostaminen makkarantekoon soveltuvaksi kasviproteiiniksi vaatii teollista mittakaavaa ja investointeja.
Ehdotuksia kotimaisen kasviproteiinin tuotannoksi on esitetty. Elintarvikeyhtiö Apetit aloitti hankkeen kotimaisen herneproteiinituotannon käynnistämiseksi vuonna 2023.
”Alkuinvestoinnit kasviproteiinin tuotantolaitokseen ovat kohtuullisen suuret”, valottaa kaupallinen johtaja Timo Partola Apetit oy:stä.
Selvityshankkeessa on Partolan mukaan keskitytty kartoittamaan kotimaiseen kasvatukseen sopivia lajikkeita ja herneproteiinin tuotantomenetelmiä. Teolliseen tuottamiseen on erilaisia valmistustapoja, joissa proteiini erotetaan hernemassasta.
Kotimaista raaka-ainetta olisi Partolan mukaan riittävästi teollisuuden tarpeisiin. Suomalaisen herneen viljely on moninkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana.
Toistaiseksi hankkeen kaupallisia tuloksia tai aikataulua ei yhtiöstä kuitenkaan kerrota.
Makulihassa ei nähdä estettä kotimaisen herneproteiinin käyttämiselle, mikäli sitä joskus saataisiin markkinoille. Kotimaisuusastetta voi jonain päivänä parantaa myös yhtiön oma käynnissä oleva selvitystyö kovan kookosrasvan korvaamisesta kotimaassa jo tuotettavalla rapsiöljyllä.
”Jälleen on kyse rakenteesta. Makkaran pitää pysyä kasassa myös lämmitettäessä. Siksi kovan rasvan korvaaminen öljyllä on haaste sekin”, Ali-Lekkala kuittaa.