Heikki Jonkan ja Sanni Sirénin uusioperheessä lapset saavat osallistua tilan töihin. Esikoinen, Eetu Jonkka otti vastuulleen kylvämisen. Kuva: Rami Marjamäki
"Monet kylvävät nyt toiseen kertaan", Jonkan tilan valinnoilla selviydytään sesonkipiikeistä olosuhteiden sakatessakin
Pirkanmaalla parin viikon mittainen kylmä sadejakso aiheutti viljelijöille monenlaista harmia.TilaajallePunkalaidun
Sanni Sirén ja Heikki Jonkka toteavat, että pärjätäkseen heinäntuottajana on tarjottava vain parasta laatua ja sujuvaa palvelua asiakkaiden suuntaan. Taustalla Eetu Jonkka kylvää puhdaskauraa. Kuva: Rami MarjamäkiKevät osoitti tänäkin keväänä oikukkuutensa, ainakin Pirkanmaalla.
”Monet kylvivät täällä muokattuja peltoja jo pääsiäisenä lämpimän jakson aikana. Osa aikaisista kylvöistä on menestynyt hyvin, mutta paljon viljaa, sokerijuurikasta ja hernettäkin on jouduttu kylvämään uudestaan pitkän sadejakson ja kylmyyden vuoksi”, kertoo punkalaitumelainen viljelijä Heikki Jonkka.
Jonkan tilalla kylvöt on tehty vuosituhannen vaihteesta saakka suorakylvönä. Sängen pidättäessä kosteutta eri tavoin kuin muokatuilla mailla, ei pelloille kiirehditty tänäkään vuonna.
”Pikkuisen kokeiltiin tuossa äitienpäivän aattona ja todettiin, että vielä on niin märkää, ettei pidetä kiirettä ja vietetään äitienpäivää vaan ihan rauhassa”, Jonkka toteaa.
Lopulta peltoja alettiin rikkoa lautasmuokkaimella, jotta liiallinen kosteus saatiin haihtumaan ja toukotyöt vihdoin käyntiin.
”Kuluneen viikon aikana homma on saatu loppusuoralle säiden suosittua. Ja kyllä tällä seudulla kaikki muutkin koittavat nyt pitää kiirettä, sillä epävakaisempaa keliä on taas luvassa.”
”Minä en heinää osaisi myydä, mutta näen tässä toimivan markkinan.”
Tilan peltoala on noin 450 hehtaaria.
”Viljelemme pääkasvina puhdaskauraa. Gluteiiniton viljelykierto on hyvin rajattu. Käytännössä vaihtoehtoina on vain tattari, pellava, herne, härkäpapu, rypsi, rapsi ja heinä. Syysviljat eivät sovellu kiertoon lainkaan.”
Tänä vuonna Jonkalla kylvetään puhdaskauraa 200 hehtaarin alalle, hevos- ja siemenheinää viljellään 180 hehtaarin alalla ja loppualalla on hernettä, luonnonhoitopeltoa sekä minimuotoisuuspeltoja.
”Sopimusviljelyn kautta sadon hintaa on saatu hieman paremmaksi. Puhdaskaura menee meiltä Helsingin myllylle, pääasiassa vientiin, ja heinän siemen Borealille ja Paturille. Hevosheinä puolestaan myydään pääasiassa Etelä-Suomen ratsutalleille.”
Heinän löytyminen viljelykiertoon uusioperheen äidin Sanni Sirénin muutettua Jonkalle, on avannut tilalle aivan uudenlaisia näkymiä.
”Meillä on itsellämme kahdeksan harrastehevosta, joilla lähinnä 14-vuotias Ilona kilpailee esteratsastuksessa. Sannilla on hyvä ymmärrys siitä, minkälaista palvelua ja laatua hevospuolen toimijat tarvitsevat sekä kontaktit alalle. Minä en heinää osaisi myydä, mutta näen tässä toimivan markkinan”, isäntä toteaa.
Hän on laskenut, että huippuheinästä hehtaarilta saatava tulos vastaa samaa kuin viljasta 230 euroa tonnilta. Heinäntuotanto sopii kaiken lisäksi tilan savimaille.
”Siinä missä viljan hinta heittelehtii valtavasti, heinän hinta pysyttelee vuodesta toiseen hyvin tasaisena. Se tuo vakautta ja tietynlaista ennakoitavuutta. Heinän tuottaminen myös tasoittaa sesonkihuippuja. En pystyisi lisäämään viljan alaa nykyisestä ilman, että syksyn työt alkaisivat tökkiä.”
Kevätkylvöjen jälkeen onkin vuorossa leveälehtisten rikkojen torjunta heinäpelloilta.
”Se on ensimmäisenä vuonna tehtävä tarkoin.”
Kesäkuun puolivälistä juhannukseen saakka aletaan heinästä korjata ykkössatoa. Sitä kaikkein tärkeintä. Tämän vuoden heinäsadosta ei kuitenkaan ole tulossa runsas.
”Nurmet talvehtivat erinomaisesti ja lähtivät keväällä mukavasti kasvuun. Tuo parin viikon kylmä jakso kuitenkin pysäytti kasvun täysin. Sanoisin että neljäsosa sadosta menetettiin.”
Heikki Jonkka toteaa, että viljan hinnan keikkuessa 150 euron paikkeilla, on ihme, jos sitä tänä keväänä kylvetään vanhaan malliin.
”On varmaan edelleen tiloja, joilla töitä tehdään vuodesta toiseen samaan malliin, eikä laskelmia ole muistettu päivittää esimerkiksi tuotantopanosten osalta. Mutta kyllä voi olla niin, että meiltä tässä kohta loppuu joku muukin kuin jauheliha.”
Loimaalla YTK-työttömyyskassassa työskentelevä Sanni Sirén toteaa olevansa yllättynyt siitä, kuinka paljon työtä maatilan pyörittäminen vaatii.
”Nyt, kun olen seurannut viljelyä läheltä, en keksi muuta alaa, jossa lopputulokseen vaikuttavia muuttuvia tekijöitä olisi yhtä paljon. Ja vaikka kaikki menisi nappiin, jää tulos työtunteihin nähden silti keskinkertaiseksi”, hän toteaa.
”Olen vuosien aikana tehnyt kokeiluja erilaisilla siemenmäärillä, mutta kyllä kauran osalta paras tulos saavutetaan mielestäni 500-550 itävän siemenen määrällä neliölle. Tiheämpi kasvusto tekee sadosta pienisiemenistä”, Heikki Jonkka toteaa. Kuva: Rami MarjamäkiIsäntä heittää pilkettä silmäkulmassaan, että on otettava huomioon, että kyseessä on myös rakas harrastus.
”Kyllä tästä täytyy tykätä, että jaksaa. Me viljelijät tiedämme palkkamme vasta syksyllä, kun nähdään millainen sato tulee ja mitä siitä maksetaan.”
Tulosnäkökulma on huomioitava joka työvaiheessa.
”Me esimerkiksi annamme vain 70 prosenttia lannoituksesta kylvön yhteydessä ja loput tilanteen mukaan. Maatilalle ei voi hankkia kaikkea, mitä työn tekemiseen tarvittaisiin. On hankittava vain sellaiset asiat, joita ilman ei tule toimeen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
