”Krimin miehitys vei venäläisturistit ja korona loputkin” – joensuulaisella viljelijällä ja matkailuyrittäjällä epävarmuustekijöitä piisaa

Kotitilaansa vuodesta 1996 lähtien Joensuun Enon Haapalahdessa isännöivä Jussi Laukkanen aloitti lomamökkien vuokraukset samana vuonna ja panosti luontoaktiviteettien järjestämiseen hyvällä menestyksellä. Pääosa matkailijoista tuli Keski-Euroopasta ja Venäjältä. Kysyttyjä olivat koiravaljakkoajelut, mönkijäsafarit ja pilkkiretket.

”Krimin miehityksen jälkeinen ruplan arvon romahtaminen vei venäläiset turistit ja nyt viimeksi korona vei sitten muut ulkomaiset turistit eikä siinä ole elpymistä nähtävissä”, Laukkanen kuvaa tilannetta.

Tilan lämmitysenergia tuotetaan 150 kilowatin hakelämpökeskuksen sekä 80 kilowatin lämpökontin lisäksi myös järvivedestä kerätystä maalämmöstä. Hakkeen raaka-aineena on hakkuutähde, joka sekin saadaan osaksi omasta metsästä. Toistaiseksi sähkön hinnannousulta on pelastanut edullinen määräaikainen sähkösopimus.

”Meillä on vielä vuosi sopimusaikaa jäljellä ja pelkona on, että sähköyhtiöltä tulee ilmoitus sähkönhinnan nostamisesta. Poikkeusoloissa voimme turvautua tuottamaan sähköä aggregaateilla”, Laukkanen suunnittelee.

Ennen koronaa Laukkanen ennätti lisätä majoituskapasiteettia hankkimalla vaimonsa kanssa omistukseensa lähialueella tyhjilleen jääneen lomakodin ja rakentamalla hartiapankilla neljä luhtiaittaa. Omalla rahalla tilattu turistibussikin saapui parahiksi koronakurimuksen alkaessa.

”Tarkoituksena oli järjestää keskieurooppalaisille turisteille ryhmämatkapaketteja,” Laukkanen harmittelee.

Syksyn koettaessa majoituspalveluja käyttävät lähinnä työkomennuksilla olevat työntekijät. Tuleva talvikausi herättää syystä huolta, vaikka talous on kunnossa.

”Toiveena on, että matkailun koronatauko päättyy jossain vaiheessa.”

Tilan liikevaihdosta majoituspalveluiden osuus noin kolmannes. Yksi kolmannes tulee puunkorjuusta ja loppuosa mansikan ja vadelman tunnelikasvatuksesta sekä viljanviljelystä.

Aiemmin tilalla viljeltiin myös avomaanmansikkaa. Mansikan tunneliviljelyala on kolme hehtaaria.

”En tiedä onko kannattavuudessa eroja, sillä kustannukset ovat nousseet molemmissa tuotannoissa”, Laukkanen sanoo.

Tunneliviljelyssä marjojen kasvusto ja poiminta ovat avomaanviljelyä vähemmän säiden armoilla. Kasvualustoilla kasvihuoneoloissa kasvatettava mansikka voidaan poimia käsin ilman kyykkimistä.

Hotellimajoitukseen muokattu entinen lomakoti ja sen yhteydessä olevat majoitustilat lämpiävät 80 kilowatin lämpökontilla. Kuva: Ilpo Paananen

Epävarmuustekijöiltä ei tunneliviljelyssäkään voi välttyä.

”Esimerkiksi vadelman taimet tulevat Hollannista ja tämän kevään taimien laadussa oli puutteita. Suurin riski ovat erilaiset kasvitaudit.”

Vadelmaa on viljelyssä kolmessa tunnelissa ja satoa tuottaa liki 3000 tainta. Tänä kesänä viljelyssä on ensimmäistä kertaa myös karhunvadelma.

”Karhunvadelma on kypsänä musta ja hyvänmakuinen.”

Marjaa on kuitenkin hankala saada kaupaksi, sillä Laukkasen mukaan ostajat eivät ole sitä syystä tai toisesta löytäneet.

Poimija Jaakko Saaristo ja Jussi Hakulinen ovat tyytyväisiä syyskuulle venyvän vadelman satokauden marjojen laatuun. Kuva: Ilpo Paananen

Laukkasen katse on tulevassa vuodessa. Liiketoimintaa pyritään kehittämään eteenpäin haastavassa tilanteessa.

Ensi kevääksi on suunnitteilla koota Suomesta muutaman viljelijän ryhmä Hollantiin tehtävää tutustumismatkaa varten.

Viljan hinnan nousu on saanut Laukkasen harkitsemaan viljanviljelyalan lisäämistä.

Avomansikan viljelyssä olleilta pelloilta on kerätty muoveja pois. Ensi kesäksi tilalle tulee kauraa. Viljelykasvin vaihtaminen mansikasta viljaan tekee hyvää maalle, Laukkanen tietää.

Kauran viljelyä puoltaa myös se, että Laukkasen kokemuksen mukaan se kestää ohraa paremmin sääolojen vaihteluja. Kysyntäkin on kohdillaan.

Laukkasten suku on asunut ja viljellyt maata Pielisen rantamailla 1700-luvun alkupuolelta lähtien.