Rannikkokalastus voi jatkua lohikannan siitä kärsimättä

Kesällä 2024 Selkämerellä, Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä toteutetun lohen tieteellisen kalastuksen analyysien tulokset ovat valmistuneet.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttaman kalastuksen tavoitteena oli selvittää saaliiksi saatujen luonnonlohien alkuperä.

Tulosten mukaan Suomen rannikkokalastus ei ole uhka Ruotsin Sundsvallissa Perämereen laskevan Ljungan-joen lohikannalle.

Kalastusta ei siten ole tarpeen rajoittaa tämän lohikannan turvaamiseksi.

Tulosten mukaan lohen tieteellisessä kalastuksessa saatiin saaliiksi vain satunnaisia Ljungan-Indal-Ångermanjokien lohia, eikä Suomen rannikkokalastus ole siten uhka Ljunganin lohikannalle.

Indal- ja Ångermanjokien lohikannat ovat pääosin viljelykantoja ja rasvaeväleikattuja, eikä niissä ole mainittavaa lohen luonnonpoikastuotantoa.

Tulokset tukevat Kansainvälisen merentutkimusneuvosto ICESin viime vuonna antamaa tieteellistä neuvoa ja EU:n neuvoston päätöstä.

Siinä sallittiin lohenkalastus vuonna 2025 Perämeren lisäksi myös Selkämeren, Saaristomeren ja Ahvenanmeren rannikoilla.

Tieteellisessä kalastuksessa pyydettiin yhteensä 3 162 lohta. Niistä 2 394 (noin 76 %) oli rasvaevällisiä luonnonlohia, joista kirjattiin tarvittavat tiedot ja otettiin suomunäytteet, jotka lähetettiin Luonnonvarakeskukselle.

Saalisnäytekaloista 286 saatiin saaliiksi ajanjaksolla 27.–31.toukokuuta, 834 kappaletta 1.–10.kesäkuuta, 916 kappaletta 11–20 kesäkuuta, 271 kappaletta 21–30 kesäkuuta ja 87 heinäkuussa.

Luonnonvarakeskus sai kyseisiltä aluksilta yhteensä 2 400 saalisnäytettä. Geneettinen profiili onnistuttiin saamaan 2 371 näytteestä.

Hylätyistä 29 näytteestä ei saatu DNA:ta, koska näyte joko puuttui kokonaan tai siinä oli useamman yksilön DNA:ta tai muita epäpuhtauksia.

Kalastajien huolellisen näytteenottotyön ansiosta aineisto on laadukas, ja sitä voidaan jatkossa hyödyntää monipuolisesti lohitutkimuksessa ja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) arviointityössä.

Saalisnäytteet jaettiin geneettisten profiiliensa perusteella lohikantaryhmiin. Määriteltäessä yksittäisten kalojen alkuperää (todennäköisyys suurempi kuin 95 prosenttia) Ljungan-Indal-Ångermanjokien lohia oli aineistossa kolme.

Nämä kolme kalaa ovat todennäköisimmin joko Ljunganista tai Indal- ja Ångermanjokien istutettuja lohia, joiden rasvaeväleikkaus on epäonnistunut.

Koko lohisaaliisnäytteeseen perustuvat kantaosuusarviot ovat yleisesti luotettavampia kuin yksittäisille lohille lasketut alkuperät, koska niissä on otettu huomioon koko otoskoon kattava todennäköisyyksiin perustuva virheiden mahdollisuus.

Näin analysoituna Ljungan-Indal-Ångermanjokien kantaosuusarvio on 0,18 prosenttia saalisnäytteistä (95 prosentin luottamusväli: 0,05–0,36 prosenttia), mikä vastaa 1–9 lohta. Suurin osa näytteistä (86 prosenttia) oli peräisin Perämeren Suomen puoleisten luonnonkantajokien sekä Kalixjoen lohikannoista.

Näistä 1,4 prosenttia oli Simojoen kannasta. Lisäksi näytteissä oli lohia muista Ruotsin lohijoista (9,8 prosenttia) sekä Nevan-Kymijoen kannasta (2,3 prosenttia).