Hanhipaimenelle saattaa helposti kertyä kahdeksan tunnin aikana lähes 40 000 askelta apuvälineistä riippuen. Kuva: Lari Lievonen
Brutaali hanhikevät piinaa itärajan tiloja – paimenet helpottavat paikoin tilannetta, myös hallitusneuvotteluissa etsitään ratkaisua ongelmaan
Hanhipaimenien päivään kuuluu satoja whatsapp-viestejä ja kymmeniä tuhansia askeleita, iso polttoainelasku ja niukasti unta. Viljelijöiden ahdinko saa auttajat jaksamaan. Valkoposkihanhen muuttaminen riistalinnuksi on MT:n tietojen mukaan pöydällä myös hallitusneuvotteluissa.TilaajalleLiperi
Hanhipaimenet tarkkailevat lintuparvien liikkeitä isolla peltoaukealla. Esa Laine koordinoi kolmen karkotushanketta Liperissä. Mukana paimennustöissä Tellu-koira. Kuva: Lari LievonenNurmilohkojen väristä erottaa tässä vaiheessa kevättä selvästi, mitkä kuuluvat karkotuksen piiriin. Hanhipaimenien suojelemat lohkot ovat vielä pääosin vihreitä, muilla pääväri on ruskea, sillä kasvusto on syöty jo useaan kertaan.
Ensimmäiset valkoposkihanhet saapuivat Pohjois-Karjalaan huhtikuun lopulla.
Osa parvista on jo jatkanut muuttomatkaa, mutta uusia saapuu jatkuvasti, kertoo kolmen metsästysseuran yhteistä karkotushanketta Liperissä koordinoiva Esa Laine Taipaleen Erästä.
”Siitä lähtien on menty aamuneljästä puoleen yöhön joka päivä”, Laine sanoo.
Hän pitää hanhipaimennustyötä tärkeänä metsästäjien ja maanomistajien hyvien suhteiden ylläpitämiseksi. Joukkoon kuuluu noin 80 vapaaehtoista.
”Näin voimme antaa vähän takaisin. Jos viljelijät joutuvat pulaan, mekin joudumme.”
Taipaleen Erän, Ristipohjan Metsästysseuran ja Komperon Metsästäjien yhteishanke oli yksi harvoista ympäristöministeriön rahoitusta saaneista karkotushankkeista.
Summasta suurin osa menee Laineen mukaan suoraan polttoainekuluihin, varustehankintoihin ja joihinkin päivärahoihin. Yhdelle paimenelle kertyy helposti hanhien kevätmuuton aikana yli tuhat kilometriä auton mittariin.
Moni hanhituhoille altis alue jäi ilman karkotukseen suunnattua hankerahaa. 25 hankehakemuksesta vain neljä sai rahoituksen. Viljelijöiden omat hankkeet jäivät kaikki ilman tukea. Nyt tuottajat tekevät itse, minkä voivat.
”Siinä vedettiin matto alta. Elyn ei olisi pitänyt edes ilmoittaa, että yksityihenkilötkin voivat saada tukea. Moni teki turhaa työtä”, tohmajärveläinen tuottaja Aki Ahlqvist sanoo.
Hänen pelloistaan osa on hankkeella tehtävän karkotuksen piirissä, osa ei.
”Karkotus auttaa yllättävän hyvin. Kuluva viikko näyttää, miten käy, jos hanhipelloilta loppuu syötävä. Sitten ne tulevat muille lohkoille, eikä niille mahda karkottamallakaan mitään.”
Kaikkiaan Ahlqvist pitää karkotushankkeita tekohengityksenä.
”Pitäisi katsoa Ruotsista mallia metsästykseen, niin tätä ongelmaa ei olisi.”
Edellinen eduskunta vaati kansalaisaloitteen pohjalta hanhien karkottamisen helpottamista ja EU-vaikuttamista metsästyksen sallimiseksi.
MT:n tietojen mukaan asia on ollut esillä myös hallitusneuvotteluissa.
”Tämä on brutaali vuosi. Hanhia on Värtsilän laaksossa enemmän kuin ikinä”, huokaa ProAgrian Hanhipeltohankkeen asiantuntija Mika Piiroinen Tohmajärveltä.
Alueella toimii Keski-Karjalan ainut hanhipaimenhanke, jota koordinoi Värtsilän riistamiehet. Mukana on 28 tilaa.
”Viimeiset kolme päivää on olleet ihan mahdottomia. Ydinalueella on niin kiire, etteivät karkottajat ehdi tänne”, Piiroinen sanoo viitaten omiin peltoihinsa alueen laidalla.
”Minulta hävisi yhdessä yössä noin 50 tonnia säilörehua, kun hanhet söivät 15 nurmilohkoa.”
Liperin metsästysseuroilla on karkotusaluetta yhteensä noin 3 500 hehtaaria. Kuluvan viikon maanantaihin mennessä hanhipaimenille oli kertynyt yhteensä yli 20 000 karkotusta. Vilkkaimpana päivänä karkotuksia on tehty lähes 2 000.
”Suuret hanhiparvet etsivät suuria lohkoja, se sitoo porukkaa pitkäksi aikaa tietyille alueille”, Laine kertoo.
Yhteyttä paimenien kesken pidetään jatkuvasti whatsappin kautta.
”Jos joku aamu nukkuu vaikka seitsemään, ryhmään on tullut jo ainakin 200 viestiä”, toteaa Ristipohjan Metsästysseuran osuutta koordinoiva Jarkko Hyvärinen.
Hankkeessa kokeillaan paimenten lisäksi karkottimina muun muassa liikkuvia ketun kuvia, kameravalvontaa, leijoja, lamppuja, droneja ja kauko-ohjattavia autoja.
Hanhipaimen Jarkko Hyvärinen käyttää apuna myös kauko-ohjattavaa autoa, joka on osoittautunut yllättävän hyväksi välineeksi karkotukseen. Kuva: Lari Lievonen”Mielikuvitustakin tämä vaatii”, Hyvärinen sanoo.
Hänellä on mukana 80 kilometrin tuntinopeutta kulkeva kauko-ohjattava auto, joka on osoittautunut hyväksi karkotusvälineeksi. Myös dronet ovat osoittautuneet hyviksi välineiksi karkotuksen apuna.
”Se säästää paljon askelia. Eikä mene homma liian totiseksi, kun on lelu mukana”, Hyvärinen naurahtaa. Hän on mukana hanhipaimenena ensimmäistä vuotta.
”On tämä melkoinen hulabaloo. Työn ja kävelemisen määrä yllätti”, Hyvärinen sanoo.
Ukkossää sai valkoposkihanhet parveilemaan ilmassa maanantaina Liperissä. Kuva: Lari LievonenTänä keväänä karkotukseen myönnetyissä poikkeusluvissa ei enää sallittu kovan äänen, kuten paukkupanosten tai kaasutykkien käyttöä. Tätä perustellaan muiden lintujen mahdollisella häiriintymisellä.
Paimenia muutos turhauttaa, sillä se helpottaisi ja nopeuttaisi työtä. Paras ratkaisu olisi kuitenkin metsästyksen salliminen niin, että se ei poistaisi mahdollisuutta saada korvauksia satovahingoista. Lisäksi metsästetyt hanhet pitäisi saada käyttää ruuaksi.
”Harva metsästäjä haluaa lähteä turhaan tappamaan”, Hyvärinen sanoo.
”Saa nähdä, kuinka kauan kestää, että Suomessa ymmärretään tehdä kansallinen poikkeus tilanteen ratkaisemiseksi. En hetkeäkään usko, etteikö hanhipaimenille olisi tarvetta ensi vuonnakin”, Laine pohtii.
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
