Rehumaissi peittoaa nurmisäilörehun tuotantokustannuksissa huononakin vuonna

”Maissi on kasvanut yllättävän hyvin tänä vuonna”, tuumii viljelijä Juhani Lemola rehumaissipellon laidalla Hämeenlinnan Lammilla.

Toden totta. Kasvusto on vaikuttavan näköinen, maissin hedekukinnot hipovat noin 3,5 metrin korkeudessa. Lemola nappaa pellon reunasta tähkän ja ryhtyy laskemaan. 16 riviä ja 36 siementä per rivi.

Se kertoo siitä, että alkukasvukausi on ollut maissille suotuisa. Lemola tosin kylvi maissin biohajoavan kalvon alle.

”Se on ikään kuin vakuutus. Kalvo on arvokasta, mutta sillä varmistetaan, että siemenet itävät.”

Kalvo pitää maassa olevan kosteuden paremmin siementen käytettävissä, eikä keväisin säännöllisesti vieraileva kuivuus siksi haittaa itämistä.

16 riviä ja 36 siementä per rivi kertoo, että alkukesä on ollut maissille suotuisa. Kuva: Sanne Katainen

Lemola on viljellyt rehumaissia jo vuodesta 2018 lähtien. Tilalla on noin 230 lehmää ja pari sataa hehtaaria peltoa. Viljelyssä on maissin lisäksi nurmea ja ohraa. Maissia Lemola viljelee 25 hehtaarilla tänä vuonna.

Lypsylehmien ruokinnassa kuiva-aineesta noin kolmannes tulee maissisäilörehusta. Se toimii samoin kuin vaikkapa apila- tai sinimailassäilörehu eli tärkkelyspitoisuutensa ansiosta sillä saadaan energiaa ruokintaan.

Lehmille maissisäilörehu maistuu. Syönti-indeksi on Lemolan mukaan ollut reilu 120 lähes aina. Luku kuvaa rehun maittavuutta, ja sen tavoitearvo on 105.

Lisäksi kivennäis- ja hivenainepitoisuudet täydentävät mukavasti nurmisäilörehua, Lemola kehuu.

Hänen mielestään maissi on sekä taloudellisesti järkevä että hyvä puskuri.

”Viime vuonna maissin satotaso ei ollut paras mahdollinen. Silti sen nettotuotantokustannus oli 0,122 euroa kuiva-ainekiloa kohden. Viime vuoden valtakunnallinen nurmisäilörehun nettotuotantokustannus oli 0,154 euroa kuiva-ainekiloa kohden”, Lemola sanoo.

Nettotuotantokustannus huomio myös tuet. Keskimääräistä heikommasta vuodesta huolimatta maissia oli silti edullisempaa tuottaa kuin nurmisäilörehua.

Tilan logistiikkakustannukset kevenevät, kun maissia viljellään lähellä tilakeskusta, tietää Juhani Lemola. Kuva: Sanne Katainen

Maississa on myös muita etuja.

Lemola viljelee maissia tilakeskuksen lähellä, joten lietteen logistiikkakustannukset alenevat, kun lietettä voidaan keväällä hyödyntää runsaammin lähellä oleville lohkoille. Satoa saadaan paljon tilakeskuksen läheltä, mikä taas keventää rehulogistiikan kustannuksia.

Korkea kuiva-ainesato tuo joustoa, jos nurmisato jää pieneksi.

Maissilla ei Suomessa ole tuholaisia tai tauteja liiemmin kiusanaan. Rikkaruohojenkin kanssa pärjätään.

Maissi tuntuu Lemolan mukaan viihtyvän erilaisilla maalajeilla, matalassakin pH:ssa ja kestää kuivuutta suhteellisen hyvin.

Lemola harmittelee sitä, että rehumaissista on Suomen oloissa vain vähän tutkimustietoa.

”Tuntuu, että on keskitytty vain kuiva-ainesadon kasvattamiseen. Siinä maissi kyllä pärjää”, hän hymähtää vilkaisten samalla viidakkomaiseen maissikasvustoon.

Lemola kuitenkin toivoisi, että Suomessa keskityttäisiin enemmän maissin laatuun.

”Nyt korjataan vähän sitä, mitä sattuu tulemaan.”

Juhani Lemola on viljellyt maissia jo vuodesta 2018. Tänä vuonna maissia on 25 hehtaarilla. Kuva: Sanne Katainen

Maissin korjuuaika on joskus syys–lokakuun vaihteessa tai heti ensimmäisten pakkasten jälkeen.

Rehun tärkkelyspitoisuutta voi säädellä sen mukaan, miten pitkään sänkeen säilörehu korjataan. Mitä pidempi sänki, sitä enemmän tähkiä ja korkeampi tärkkelyspitoisuus.

Lemola on hankkinut tietoa amerikkalaisista viljelyohjeista ja kotimaisilta siementuottajilta, mutta Suomen erityisolosuhteissa tehty tutkimus uupuu.

”Mikä olisi parasta ruokinnan kannalta, minkälainen kasvutiheys ja mikä on sopiva korjuuaika?”