
Tätä kirjoittaessa uusi kasvukausi vasta kihelmöi vatsan pohjassa. Lehden ilmestyessä olemme täällä Kymenlaakson ja Uudenmaan rajalla toivottavasti jo päässeet kevätkylvöissä kovaan vauhtiin. Kevät on jälleen kerran ollut konstikas, mutta toivotaan että tämä kasvukausi on kuitenkin edellisiä armollisempi ja päästäisiin pitkästä aikaa näkemään lohkojen todellinen satopotentiaali.
Jokainen kasvukausi on mahdollisuus oppia jotain uutta ja kehittyä viljelijänä. Edellisillä kasvukausilla olemme oppineet maan kasvukunnon ja resilienssin merkityksen sadejaksojen lisäksi myös kuivilla ja kuumilla poutajaksoilla. Jaetun lannoituksen hyödyt ovat realisoituneet kukkaroon säästyneinä lannoitteina. Kasvinsuojelun toteuttaminen on ollut haastavaa, olosuhteisiin ja sääennusteisiin on pitänyt reagoida nopeasti. Olemme oppineet myös markkinoiden seuraamisen tärkeyden. Seuraaminen ei tietenkään riitä vaan täytyy olla rohkeutta tehdä päätöksiä.
Tänä vuonna aion tarkkailla kasvustoja entistä tarkemmin. Traktorin hytistä näkee esimerkiksi ruiskuttaessa hyvin yleissilmäyksen mutta kasvustokävelyitä täytyy kuitenkin tehdä ennen sitä ja toimenpiteiden välissä. Kasvukausi on niin lyhyt, että muutoksiin täytyy reagoida nopeasti.
Tilan omat havaintokokeet tuovat lisäarvoa seuraaville vuosille. Viime vuonna testasin erilaisia kerääjä- ja aluskasveja pienillä havaintoruuduilla. Kun itse pääsee läheltä seuraamaan erilaisien kasvien ominaisuuksia ja seuraamaan niiden kehitystä voi valita omalle tilalle parhaimmat vaihtoehdot erilaisiin käyttötarkoituksiin. Lannoituksissa ja kasvinsuojelussa nollaruudut ja erilaiset käsittelyt ovat varsin helppo toteuttaa. Nekin kannattaa tosin jättää helposti saavutettavaksi eikä keskelle peltoa niin niitä on helpompi seurata.
Tarvitaan vain ripaus uteliaisuutta, kekseliäisyyttä ja avoin mieli.
Kirjoittaja on kymenlaaksolainen viljelijä ja työskentelee myös kasvintuotannon asiantuntijana ProAgrialla