Olin viettämässä kaupunkiviikonloppua, kun kännykkäni kilahti. Lyhyessä viestissä isäni totesi, että sokerijuurikaskasvustooni oli yhtäkkiä ilmestynyt yön aikana paljon keltakärkisiä lehtiä. Epäily jonkin sortin kasvitaudista sai tukan nousemaan pystyyn. Miten eilen vielä rehevä ja vihreä juurikaspeltoni olisi yhtäkkiä voinut muuttua keltaisenkirjavaksi?
Asia oli omin silmin todettava todeksi, kun porhalsin muutamaa tuntia myöhemmin kotiin. Keltareunaisia lehtiä oli tosin vain alueittain. Erityisen paljon siinä osassa peltoa, jossa oli aiemmin monimuotoisuustoimenpiteeksi perustettu kukkapelto.
Viljelijäkollega kertoi oman sokerijuurikaskasvustonsa kärsivän märkyydestä ja tulleen sitä myötä kellertäväksi. Itse olin sitä mieltä, että syynä keltaisuuteen voisi ennemminkin olla kuivuus, sillä muutos tuli esiin juuri ennen valtavaa sademäärää.
Tekoäly ehdotteli jos jonkinlaisia kasvitauteja juurikkaan keltasuoniviruksesta kääpiökasvuisuuteen ja ravinnepuutoksiin. Mikään ei kuitenkaan tuntunut täsmäävän täysin.
Maanantaiaamuna puhelimeeni kilahti helpottava tekstiviesti.
”Moikka! Kyseessä on luteen kesävioitus eli lude imee nestettä lehtisuonesta, jolloin virtaus lehden kärkeen lakkaa ja kärki kellastuu. Ei aiheuta toimenpiteitä”, vastasi Sucroksen konsulentti Emma Pietilä tiedusteluuni.
Huh!
Samalla sai selityksen sekin, miksi keltaisuutta esiintyi eniten entisen kukkapellon kohdalla. Siinä kun todettiin aiemmin kesällä melkoinen ludeinvaasio. Monimuotoisuustoimenpide oli selvästi luonut otolliset olosuhteen monenlaisille öttiäisille. Luteillekin.