Yksi tärkeimmistä kotieläimistä on aiemmin loistanut poissaolollaan Farmarissa, nyt asiaan saatiin korjaus

Lähellä näyttelyalueen kohtaamispaikkaa päivystää musta-keltaraidallisiin trikoisiin sonnustautunut nainen. Mehiläispesän on oltava siellä!

Mehiläisiä on esillä Farmarissa nyt ensimmäistä kertaa.

”Mehiläiset ovat yksi tärkeimmistä kotieläimistä”, Veikkolan tilan mehiläistarhaaja Carolina Törmälehto Haapavedeltä toteaa.

”Ilman mehiläisiä ei ole ruokaa.”

Mehiläistarhaaja Carolina Törmälehto esittelee mehiläisiä Pekka ja Lotta Huusarille. Kuva: Lari Lievonen

Pölyttäjät ovat vähentyneet huomattavasti muun muassa torjunta-aineiden käytön vuoksi.

Yhä useampi maatila on hankkinut tiluksilleen sopimuspölyttäjiä. Esimerkiksi Törmälehdon mehiläisiä on töissä kuminapelloilla Haapavedellä ja Nivalassa.

Raha ei liiku tarhaajien ja tilallisten välillä, sillä yhteistyö hyödyttää molempia.

”Minä saan hunajaa ja viljelijä pölytyksen.”

Italialainen mehiläinen on Suomen yleisin tarhamehiläisrotu. Kuva: Lari Lievonen

Törmälehdon mukaan pölytyksen ansiosta satoa voi tulla jopa neljänneksen enemmän kuin ilman pölytystä.

Törmälehto on viljelijä itsekin. Hänellä on limousine-rotuista lihakarjaa.

Mehiläispesiä hänellä on 21, joissa jokaisessa on noin 150 000 mehiläistä. Hunajatalkoissa huhkii siis yli kolme miljoonaa surisijaa.

Rodultaan ne ovat italialaisia mehiläisiä.

Täysi hunajakehä voi painaa 2,5 kiloa. Kuva: Lari Lievonen

Hunajan valmistus on pitkälle käsityötä. Ensin mehiläiset karkotetaan hunajakehistä. Sitten mehiläisten tekemä vahakansi kaavitaan irti. Hunajakehät asetetaan linkoon, jossa hunaja irtoaa kennoista keskipakovoiman avulla. Lopuksi hunaja valutetaan siivilän läpi.

Mehiläistarhaajan ranteet ovat kipeät syksyisin.

”Tekoäly ei vie meidän työtä”, Törmälehto naurahtaa.

Tuskin myöskään mehiläisten.