

77 prosenttia suomalaisista kuluttajista olisi valmis ostamaan kaupasta leivän, joka olisi leivottu uusilla genomitekniikoilla toteutetusta viljalajikkeesta.
Asia selviää Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta. Siinä selvitettiin suomalaisten kuluttajien ja viljelijöiden näkemyksiä geenieditoinnista.
Geenieditointi, CRISPR-Cas9 tai tuttavallisemmin geenisakset ovat osa 2000-luvulla käyttöön otettuja uusia genomitekniikoita.
Ne mahdollistavat kasvien jalostuksen tehokkaasti ja tarkasti, ilman, että DNA:han lisätään mitään vierasta. Geenieditoinnissa kasvin DNA:ta muokataan niin, että haluttu lopputulos voisi syntyä luonnollisesti tai perinteisesti jalostamalla. Menetelmällä voidaan saavuttaa nopeasti ja kustannustehokkaasti esimerkiksi taudinkestäviä tai muuttuvaan ilmastoon soveltuvia viljalajikkeita.
Tutkimuksessa selvitettiin uusilla genomitekniikoilla tuotettujen tuotteiden ostohalukkuutta, jos ne esimerkiksi vähentäisivät kasvinsuojeluaineiden käyttöä, kestäisivät paremmin muuttuvaa ympäristöä, parantaisivat kolesterolia, maistuisivat tai näyttäisivät paremmalta.
Tutkimuksessa havaittiin kolme erilaista asenneryhmää uusia genomitekniikoita kohtaan. Ostohalukkuus oli yleisesti korkea, jos uusien genomitekniikoiden käyttö vähentäisi kasvinsuojeluaineiden käyttöä tai tuote kestäisi muuttuvassa ilmastossa paremmin.
16 prosenttia tutkimukseen vastanneista oli skeptisiä kieltäytyjiä, ja heistä melkein 80 prosenttia ei ostaisi genomitekniikoilla tuotettuja tuotteita mistään syystä.
Kuluttajien ymmärrys kasvinjalostuksesta ja geenimuuntelusta on rajallista. Tutkimukseen osallistujille tarjottiin tietoa aiheesta, ja tarjottu tieto jalostusmenetelmistä muokkasi joiltain osin ennakkoasenteita myönteisemmäksi. Uusissa genomitekniikoissa kasvien perimää voidaan muokata täsmällisesti, eikä siinä lisätä vierasta DNA:ta muokattavaan kasviin.

Viljelijöiden tietotaso uusista genomitekniikoista on parempi kuin kuluttajilla. 83 prosenttia viljelijöistä oli valmis viljelemään kyseisiä kasvilajikkeita.
77 prosenttia olisi valmis ottamaan tuotantoon uusilla genomitekniikoilla kehitetyn lajikkeen, jos se vähentäisi kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Yli 70 prosenttia oli valmis ottamaan lajikkeen käyttöön, jos se kestäisi paremmin ääriolosuhteita, vaatisi vähemmän lannoitteita, olisi taloudellisesta kannattava ja olisi satoisampi.
17 prosenttia viljelijöistä sen sijaan ei ottaisi kyseisiä lajikkeita viljelyyn mistään tutkimuksessa esitetystä syystä.
Viljelijöistä ne, joiden tilakoko oli pieni, ja luomutuottajat suhtautuivat muita kielteisemmin uusilla genomitekniikoilla kehitettyihin lajikkeisiin. Kielteisesti suhtautuvilla tyypillisiä huolenaiheita olivat hallinnollinen taakka, mahdolliset siementen uudelleenkäytön rajoitukset ja käytännön esimerkkien puute.

Ruotsissa on tutkittu kuluttajien suhtautumista sekä viljelykasvien että kotieläinten geenieditointiin. Ruotsalaiset ovat selvästi myönteisiä uusia genomitekniikoita kohtaan. 60–80 prosenttia söisi esimerkiksi geenieditoitua perunaa, joka tarvitsee vähemmän kasvinsuojeluaineita.
Sitä, mistä syystä geenieditointi tehdään, pidetään tärkeänä hyväksyttävyyden kannalta. Ruotsalaiset pitävät esimerkiksi hyväksyttävämpänä kehittää sian DNA:ta virustauteja kestävämmäksi, mutta nautojen nupouden kehittämistä geenieditoinnilla pidetään kielteisempänä.
Geenieditointia käytetään jo nyt ympäri maailmaa, ja tuotteita on jo markkinoilla, eikä geenieditoituja tuotteita voi erottaa tavanomaisista ilman merkintää.
Tutkimustuloksia esiteltiin torstaina Helsingin keskustakirjasto Oodissa järjestetyssä tilaisuudessa. Kasvinjalostaja Borealin kehityspäällikkö Outi Manninen toi esiin huolen siitä, että ”geenisakset” eivät ole vielä valmis työkalu.
”Ei ole yksinkertainen temppu saada haluttuja muutoksia aikaan.”
Manninen peräänkuuluttaa lisää rahaa tutkimukseen.
”Onko meillä riittävästi tietoa meille tärkeistä lajeista sekä ominaisuuksista, joita halutaan räätälöidä?”, hän kysyi. Keskustelussa nousi esiin, että kukaan muu ei kehitä Suomeen lajikkeita kuin suomalaiset itse.
Helsingin yliopiston biotekniikan instituutin tutkimusjohtaja Alan Schulman puolestaan muistutti, että geenieditointia käytetään jo nyt ympäri maailmaa, ja tuotteita on jo markkinoilla, eikä geenieditoituja tuotteita voi erottaa tavanomaisista ilman merkintää.
”Se juna liikkuu jo, olipa se kuluttajasta mukavaa tai ei.”
EU:n lainsäädäntö uusien geenitekniikoiden osalta etenee parhaillaan neuvotteluvaiheessa. EU:ssa ollaan siirtymässä malliin, jossa osa uusilla genomitekniikoilla muokatuista kasveista vapautetaan osittain GMO-sääntelystä (NGT 1), mutta suuremman muutoksen kasvit (NGT 2) jäävät tiukemman sääntelyn piiriin. Merkintä- ja patenttisääntelyt ovat vielä neuvottelujen kohteena. Luomutuotantoon uusia genomitekniikoita ei olla hyväksymässä. Lainsäädännön lopullinen muoto ratkeaa trilogineuvotteluissa vuoden 2025 loppupuolella.