Mia Heinonen toipui pyörätuolista kuntosaliyrittäjäksi: "Laihduttaminen vie ajatukset väärille raiteille"
Kipujen ja nivel rikon vuoksi Mia Heinoselle tarjottiin jo eläkepapereita. Toipuminen alkoi oikean lajin löytymisestä. Hän kehottaa laihdutuskeskeisyyden sijaan etsimään iloa liikkumisesta.
”Kaikkien pitäisi kysyä itseltään, että mitä minä olen kymmenen vuoden päästä, jos jatkan samaan tahtiin", 41-vuotias Heinonen toteaa. "Itse en halua istua kiikkutuolissa ja miettiä, että olipa mulla kiva nuoruus. Elämänhän pitäisi alkaa uudestaan, kun lapset ovat isoja.” Kuva: Markku VuorikariKaksivuotiaan pojan villapuku. Sitä Mia Heinonen oli lähtenyt hakemaan villasukat jalassa kodinhoitohuoneesta, kun hän liukastui parketilla.
Jalan olisi pitänyt taipua alta, mutta polvi oli hiljattain tehdyn tähystysleikkauksen jäljiltä turvoksissa ja jäykkä.
Kaatuessaan Heinonen kuuli kolme pahaenteistä napsahdusta. Myöhemmin hän sai selville, että myös neljäs ja viimeinen, sisäpuolen reisilihas, oli irronnut polvilumpiosta. Lääkärissä Heinoselle määrättiin lisää lääkkeitä. Jalka ei siitä parantunut.
Leikkaus tehtiin lopulta hätäleikkauksena oireiden pahennuttua.
”Lääkärissä sanoivat, että se on vakava urheiluvamma. Suutahdin, että saatana siellä mitään urheiluvammaa ole, olen kaatunut.”
Urheiluvamma oli ajatuksenakin absurdi, sillä ompelufirmaa pyörittävä Heinonenhan oli aina vihannut liikuntaa. ”En pitänyt hiihdosta, en luistelusta, en aerobicista. Kammotti, jos joku ehdotti lenkille lähtöä.”
Jalka jouduttiin avaamaan vielä kertaalleen, sillä lihakset kiinnitettiin epähuomiossa sulamattomalla langalla. Polvesta löytyi rappeumaa ja nivelrikkoa. Kelasta tarjottiin Heinoselle eläkepapereita.
Kävelyillä polveen sattui niin, että itketti. Luut hankasivat yhteen, eikä jalkoja tahtonut saada suoraksi. Auto piti vaihtaa automaattivaihteiseksi.
Vuonna 2009 Zumba oli nousemassa uudeksi hittilajiksi. Kun nauha lähti pyörimään ja musiikki soimaan, Heinosen vartalo keinahti tanssiin kuin varkain. Jalkojen päällä ei tarvinnutkaan hyppiä tai rasittaa niitä. ”Sain mennä sivuttain ja eteen parketilla ja heiluttaa käsiä. Mulla oli tosi kivaa.”
Heinonen saattoi zumbata neljäkin tuntia päivässä. Ensimmäisen kuukauden aikana paino putosi kahdeksan kiloa. Jalan lihakset vahvistuivat.
Ystävät pyysivät opettamaan heitäkin. Kannustuksesta innostuneena Heinonen meni Zumba-koulutukseen helmikuussa 2010. Pienessä kylässä sana kiiri. Tavolan kylätalolla järjestettäisiin maaliskuussa ensimmäinen Zumba-tunti. ”Kylä meni sinä päivänä ihan sekaisin. Parkkipaikka täyttyi. Paikalliset vitsailivat, että tänne tarvittaisiin liikenteenohjaaja.”
”Muistan vieläkin, kun seisoin siinä lavalla. Ajattelin että apua, en muista yhtään, mitä pitää tehdä.” Sitten musiikki lähti soimaan. Heinonen antoi rytmin viedä, ja pian tanssivat kaikki muutkin.
Nykyään Heinosella on oma kuntosali. Repertuaari on laajentunut Zumbasta voimailulajeihin ja erilaisiin jumppiin. Lohjan Oinolan kylään peltojen keskelle on muodostunut pieni liikuntayhteisö.
”Mun paikassani ei tarvitse olla merkkivaatteita. Jos on kulahtaneet verkkarit ja reikä sukassa, mitä sitten. Olemme kaikki yhtä oikeutettuja liikkumaan kokoon, ulkomuotoon ja sukupuoleen katsomatta.”
Kuntosalille tullaan myös viettämään iltaa. Monet käyvät peräkkäin useammalla tunnilla ja syövät välillä eväitä.
Puntarin Heinonen kehottaa viemään hoitoon vaikka naapurille. ”Laihduttaminen vie ajatukset väärille raiteille, sana pitää sisällään kieltäytymistä ja negatiivisuutta. Tärkeintä olisi panostaa hyvään oloon.”
Vasta mittanauhan avulla tulokset näkyvät. Myös Heinosen oma paino on noussut alkuajoista, mutta kertyneet kilot ovat lihasta.
Hän kehottaa kaikkia rohkeasti kokeilemaan eri lajeja. Navetassakin voi harjoitella leuanvetoa ja tehdä levypainojumppaa ämpäreillä.
”Ei sen tarvitse olla hienoa tai teknillisesti vaativaa, kunhan se on sinun juttusi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
