
Onko tuottajilla keinoja vaikuttaa lihaketjun markkinaan, sitä pohdittiin perjantaina MTK Pohjois-Savon järjestämässä webinaarissa.
Lihamarkkinan nykykehitystä ja mahdollisuuksia esitteli toimitusjohtaja Ilkka Nykänen Itikka osuuskunnasta ja Lihakunnasta. Hän vakuutti, että käsien päällä ei istuta, vaikka hintakehitykseen herättiin Suomessa puoli vuotta myöhässä.
”Tilanne tulee oikenemaan, markkina hakee tasapainoa. Pitää muistaa, että kaikkea ei vielä ole Euroopan hintakehityksessä nähty. Kun hinnat siirtyvät kuluttajahintoihin, se laskee kysyntää. Suomessa ei pidä lähteä muuttamaan toimivia rakenteita muuttuvassa tilanteessa.”
Nykänen korosti, että liikkeet on pidettävä loivina, eikä ruokaketjun konsensusta tuottajan, teollisuuden ja kaupan välillä saa rikkoa liikaa.
”Aggressiivisilla toimilla voidaan jopa pilata tulevaisuus. Tarvitaan malttia. Tiedetään, että kulutusta on enemmän kuin tuotantoa, se alkaa väkisinkin näkyä tuottajahinnoissa.”
Nykänen pitää tuottajaorganisaatioita tarpeettomina, koska hänen mukaansa tuottajaosuuskunnat hoitavat vastaavat tehtävät.
”Viennissä ruhokauppa ei riitä. Jalostuksen lisäarvo tarvitaan Suomeen, ja jos tuottajaorganisaatio pystyy sen tuottamaan, mikäs siinä. Mutta suomalaisten perussynti on se, että ollaan raaka-aineen tuottaja, kun pitäisi hakea lisäarvoa”, hän totesi.
”Mitä enemmän saadaan myytyä ulos, sitä enemmän kahden tukijalan rakenne muuttaa asetelmaa ja tuottajan mahdollisuuksia hintaneuvotteluissa.”
Tuottajaorganisaatio on täysin mahdollinen toimija naudanliha-alalla, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.
”Naudanlihan tuottajat hyötyisivät merkittävästi tuottajaorganisaatioista, erityisesti emolehmäpuolella niiden perustaminen olisi hyvinkin mahdollista”, hän sanoi.
Jansik korosti, että tuottajaorganisaation on tuotava hyötyä myös ostajalle.
”Tällaisia ovat esimerkiksi isot kertavolyymit, tasainen laatu ja logistinen tehokkuus. Lammaspuolella tuottajaorganisaatio on toiminut oppikirjamaisesti johtuen tuotannon hajanaisuudesta. Vastaavasti myös naudanlihan tuotannossa tuottajia on paljon ja tuotanto on hajanaisempaa kuin sika- tai siipikarjapuolella.”
Jansik mainitsi, että lihapuolen nykyisillä osuuskunnilla ei ole edellytyksiä toimia tuottajaorganisaatioina.
”Suurten lihatalojen osuuskunnat ovat nykyään vain pääomahallintaa harjoittavia yksiköitä. Aiemmin ne hoitivat teuraseläinten hankintaa, toimittivat eläimiä seuraaviin portaisiin ja tekivät suoria sopimuksia ostajan kanssa. Tästä on luovuttu jo 25 vuotta sitten. Kun osuuskunnat luopuivat logistiikasta ja omasta teuraseläinten hankinnastaan, samalla meni hintaneuvottelumahdollisuus.”
Jansikin mukaan pienempien teurastamojen ja liha-alan yritysten suhteen tuottajaorganisaation perustamiselle ei ole mitään esteitä.
”Sen kun tuottajat kokoontuvat ja lyövät yhteen viisaat ajatuksensa, ja ennen muuta asenteensa.”
Suomalaisen lihaketjun myynnin rakenne on hyvin kotimaakeskeinen, ja siihen tarvitaan muutos, sanoo Jansik.
”Vienti olisi toinen vaihtoehto myydä lihaa. Niin kauan, kun meidän markkinarakenteessamme 80–90 prosenttia myydään nykyistä ketjua pitkin nykyiseen loppuosoitteeseen, se on ainut tukijalka. Neuvotteluasetelma pysyy samana kuin nyt. Jos avataan vientiin vaikka noin kolmannes koko tuotannosta, muuttuisi perusrakenne merkittävästi. Mitä enemmän saadaan myytyä ulos, sitä enemmän kahden tukijalan rakenne muuttaa asetelmaa ja tuottajan mahdollisuuksia hintaneuvotteluissa.”
Jansik muistuttaa, että tuottajille kannattavuus tulee lisäarvotuotteiden kautta.
”Viennissä on oltava strategia, johon pitää sitoutua ja kehittää sitä pitkäjänteisesti. Ei voida viedä hetkellistä ylijäämää, vaan vienti vaatii lisäarvolihatuotteisiin paneutumista. Sitä kautta tuottajat saavat parempaa kannattavuutta.”