Kun Elina Liinaharja lähti 1970-luvulla opiskelemaan agronomiksi, elettiin maataloustieteiden suosion kulta-aikaa. Kuva: Jussi Partanen
Elina hoiti sukutilaa 30 vuotta palkkatyön ohella – ryhtyvätkö nuoret enää samaan?
Palkkatyössä käyvä viljelijä hoitaa maatalouden työt iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla.TilaajalleKokemäki
Elina Liinaharja teki 2010-luvun alusta asti hartiavoimin töitä, jotta maanomistajien epäoikeudenmukaiseksi kokema lunastuslaki saataisiin uudistettua. Vasta nyt uudistus on etenemässä eduskuntaan. Kuva: Jussi PartanenEipä arvannut yliopistosta vastavalmistunut Elina Liinaharja, millaisia dramaattisiakin vaiheita hän tulisi työurallaan kokemaan, kun hänet valittiin syksyllä 1984 MTK-Satakunnan järjestöagronomiksi.
Liinaharja työskenteli satakuntalaisten viljelijöiden palveluksessa lähes 40 vuotta. Mittavin mullistus oli Suomen EU-jäsenyys vuonna 1995, hän muistelee.
”Se muutti maatalouden toimintaympäristön yhdessä yössä.”
Järjestötyö voi kuulostaa tasaiselta puurtamiselta, mutta muutamat mieleen painuneet tapahtumat kuvastavat sitä, miten tulisieluisesti asioita on Satakunnassa ajettu.
Maanomistajat vastustivat Natura 2000 -suojeluohjelmaa ankarasti 1990-luvulla. Tilanne kulminoitui Pohjois-Satakunnassa kesällä 1997, kun puolenkymmentä paikallista miestä ryhtyi nälkälakkoon pakkosuojelua vastaan Karviassa.
2000-luvun alussa käytiin puolestaan taistelua sokeritehtaasta ja koko suomalaisen sokerintuotannon tulevaisuudesta. Suomessa oli jäljellä kaksi sokeritehdasta: Salon ja Säkylän tehtaat. Näille viljelijät tuottivat raaka-aineeksi sokerijuurikasta.
Osana EU:n kauppapolitiikkaa sokerintuotantoa oli päätetty vähentää, ja molempien tehtaiden tulevaisuus oli vaakalaudalla. Monien vääntöjen jälkeen satakuntalainen Säkylän tehdas pystyi jatkamaan, mutta Salon tehtaan toiminta valitettavasti päättyi.
Vuosien mittaan käynnistettiin myös lukuisia kokeiluja, jotka ovat sittemmin laajentuneet ja vakiintuneet koko maassa. Liinaharja muistelee lämmöllä esimerkiksi luonnonarvokaupan kokeilua ja Varavoimaa farmarille -hankkeita.
Syksyllä 2023 Liinaharja siivosi työhuoneensa ja jäi eläkkeelle. Muutos arkeen oli iso, mutta kotona viljely ja tilan työt jatkuivat. Liinaharja viljelee edelleen sukutilaansa Kokemäen Ylistarossa. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1993. Sekä Liinaharja että hänen puolisonsa Jukka Saarinen kävivät koko ajan muualla palkkatyössä.
”Tässä iässä miettii, miten olen työssä käydessä ehtinytkin kaiken. Hoitaa kolme lasta, palkkatyön, tilan työt ja vanhempien asiat viimeisinä vuosina”, Liinaharja pohtii.
”Ilman vanhempiani emme olisi selvinneet siitä ajasta, kun lapset olivat pieniä.”
Liinaharjalla oli 47 kilometriä matkaa työpaikalle Poriin. Työhön sisältyi muutenkin matkustamista, ja matkoilta ei 30 vuotta sitten ehditty aina samana päivänä kotiin. 1990-luku oli muun muassa laivaseminaarien kulta-aikaa.
”Tässä iässä miettii, miten olen työssä käydessä ehtinytkin kaiken. Hoitaa kolme lasta, palkkatyön, tilan työt ja vanhempien asiat viimeisinä vuosina.”
Nykyään etätyö on vähentänyt työmatkustamisen tarvetta, mutta nuoret joutuvat pohtimaan samanlaisia valintoja kuin Liinaharja aikanaan.
Tuleeko minusta sukutilan jatkaja? Muutanko asumaan kotitilalleni? Pystynkö elättämään itseni viljelyllä? Jaksanko ja haluanko hoitaa tilaa muun työn lisäksi?
Liinaharja halusi nuorena palata kotiseudulleen ja asua kotitilalla puolisonsa kanssa.
”Nykyään nuoret eivät enää ilman muuta ajattele, että he haluavat käyttää kaiken vapaa-aikansa tilan hoitamiseen. Ihmiset arvostavat vapaa-aikaa toisella tavalla”, hän miettii.
Sivutoiminen viljelijä hoitaa oman tilansa asiat iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Sivutoimisuuden rooli on tapetilla myös tulevassa maatalouspolitiikan uudistuksessa. On puhuttu maataloustukien suuntaamisesta aktiiviviljelijöille, mutta tätä termiä ei ole vielä määritelty.
Jonkinlainen yhteisymmärrys vallitsee siitä, että aktiiviviljelijä on sellainen, joka tuottaa ruokaa.
Elina Liinaharjan ja Jukka Saarisen pelloilla tuotetaan siementä. He haluavat huomioida viljelyvalinnoissaan ympäristön ja maan rakenteen. Kuva: Jussi PartanenLiinaharjan mielestä sivutoimisten viljelijöiden työ tuo monia etuja maatalousalalle.
”Viljelijöitä ei kannata luokitella, vaan pitäisi keskittyä siihen, että saadaan markkinoilta enemmän tuloja.”
Muilla aloilla työskentelevät osa-aikaviljelijät ovat myös tärkeitä sanansaattajia. Heidän avullaan ymmärtämys maataloudesta leviää laajemmin yhteiskuntaan ja vastavuoroisesti saadaan maatalouteen uudenlaisia ajatuksia.
”Meillä on tapana takertua lillukanvarsiin. Yksityiskohdista kiisteltäessä unohtuu iso kokonaisuus, esimerkiksi se, kuinka paljon luontoa ja ympäristöä Suomessa huomioidaan”, Liinaharja sanoo.
”Mieleeni on jäänyt, kun Pekka Myllymäki sokerijuurikastoimijoiden kokouksessa kuvaili valtavia eteläamerikkalaisia sokeriruokopeltoja siellä vierailtuaan. Meillä viljely on pellon ja metsän monipuolista mosaiikkia.”
”Nykyään nuoret eivät enää ilman muuta ajattele, että he haluavat käyttää kaiken vapaa-aikansa tilan hoitamiseen.”
Kun Elina Liinaharja varttui 1960-luvulla, maaseudulta pyrittiin pois, lapsia oli paljon eikä kaikille ollut työtä kotiseudulla. Peltoja pantiin pakettiin.
”Tytöt haluttiin kouluttaa, jotta he voisivat lähteä muualle. Siihen aikaan vielä koki sen, että poikia arvostettiin enemmän.”
Liinaharjan perheessä oli kaksi tytärtä, joten maataloudesta kiinnostunut Elina ryhtyi kotitilan jatkajaksi puolisonsa kanssa.
Nainen ei ollut etujärjestötyössä aivan tavanomainen tapaus 1980-luvun alussa, mutta liiton luottamusjohto oli aikaansa edellä.
”Kun aloitin MTK-Satakunnan toimistolla, siellä oli jo toinenkin nainen, Maarit Hollmén”, Liinaharja toteaa.
Elina Liinaharja remontoi 1980-luvulla miehensä kanssa kotitilan vanhan päärakennuksen. Sen vanhimmat osat ovat 1700-luvulta. Kuva: Jussi PartanenLiinaharjan kotitilalla sukupolvet ovat asuneet vuoroin vanhassa, vuoroin uudessa päärakennuksessa. Kun Elina ja Jukka muuttivat Helsingistä Kokemäelle, isovanhempien koti oli tyhjillään. Se on perinteinen hirsitalo, jonka vanhimmat osat ovat 1700-luvulta.
”Talo on siirretty nykyiselle paikalle 1800-luvulla. Alun perin rakennus on sijainnut ryhmäkylässä, joka oli Pyhän Henrikin kappelin luona. 1800-luvulla oli yleistä, että hirsirakennuksia siirrettiin uusille tonteille.”
Tätä taloa Liinaharja ryhtyi miehensä kanssa kunnostamaan kiireen vilkkaa Kokemäelle palattuaan. Taloon remontoitiin nykyajan mukavuudet, mutta vanhan talon tunnelma säilyi perinteisine tupineen ja lattialautoineen.
Samojen seinien sisällä on eletty ilot ja surut satojen vuosien ajan. Esimerkiksi sota-aikaan talon toisessa päässä majoitettiin karjalaisia evakoita.
Vanhan talon kanssa riittää projekteja. Viimeisimpänä urakkana on ollut talon kivijalan kunnostus.
”Eihän vanha talo tietenkään ole sillä lailla käytännöllinen kuin uudet talot. Mutta siinä on oma viehätyksensä.”
Elina Liinaharja
Viljelee sukutilaansa Satakunnan Kokemäellä Ylistaron kylässä yhdessä puolisonsa Jukka Saarisen kanssa.
Tilan pelloilla on siementuotantoa: nurmikasveja, viljaa, öljykasveja ja hernettä. Metsätaloudella on myös tärkeä merkitys.
Jäi eläkkeelle tuottajajärjestö MTK-Satakunnan palveluksesta syksyllä 2023.
Työskennellyt järjestöagronomina ja aluepäällikkönä sekä sivutoimisena asiantuntijajäsenenä vakuutusoikeudessa.
Valittiin viime kuntavaaleissa Kokemäen kaupunginvaltuustoon kokoomuksen edustajana. Useita luottamustehtäviä maa- ja metsätalouden järjestöissä sekä yrityksissä.
Perheeseen kuuluu kolme aikuista, jo omillaan asuvaa lasta sekä kaksi kissaa ja koiraa.
Haaveet tuleville vuosille: hyvä terveys ja läheisten hyvinvointi. Suvaitsevaisuus ja rauha ihmisten kesken.
- Osaston luetuimmat
