Mika Mynttinen ja Hannu Rautarinta ruuvailevat pöyhijän piikit sutjakkaasti paikoilleen. Kuva: Heli LehteläTarvasjokiMaatilojen vaikeat ajat näkyvät Tarvasjoen Konepajalla – ”Monella ei ole varaa edes korjauksiin”
Yrittäjän kannattaa useimmiten hankkia liiketoiminnalleen useampi tukijalka.TilaajalleKevätsesonki näkyy Tarvasjoen Konepajalla. Kylvö- ja muokkauskoneet pitää saada toimitettua asiakkaille ympäri Suomen ajoissa.
Seosrehuvaunuja on tällä hetkellä työn alla kolme. Yhtä uutta kootaan maahantuojan ohjeiden mukaan samaan aikaan, kun kahta käytettyä kunnostetaan.
”Seosrehuvaunujen kunnostuksen varsinainen sesonki alkaa meillä siinä vaiheessa, kun eläimet tai ainakin osa niistä laitetaan maatiloilla laitumelle. Silloin päivittäin käytössä olevat koneet joutavat huoltoon”, kertoo Tarvasjoen Konepajan toimitusjohtaja Mika Mynttinen.
Mika Mynttinen kertoo asiakaslähtöisyyden olevansa perheyrityksensä kantava voima. Kuva: Heli LehteläTarvasjoen Konepajalla on suora näköala Suomen maatalouskonekaupan tilanteeseen. Siellä kootaan Turun Konekeskuksen ja Agrimaan maahantuomia maatalouskoneita, sataman läheisyydessä kun ollaan.
”Monilla maatiloilla ei jää enää rahaa investointeihin, eikä edes koneiden korjaukseen. Rahat saattavat riittää vielä osiin, mutta eivät työn teettämiseen”, kommentoi Mynttinen maailmantilanteen vaikutuksia yritystoimintaansa.
Sotatoimet Ukrainassa ja Iranissa eivät olleet ennakoitavissa, joten tilat, joiden talous on ollut ennestäänkin tiukilla, ovat voineet ajautua rohkeiden investointien myötä vaikeaan tilanteeseen.
”Varmasti maatiloilla on tehty hyvät laskelmat ennen niitä, mutta tilanne on muuttunut laskelmien jälkeen. Kun polttoaineen ja lannoitteiden hinnat ovat karanneet käsistä, on tilanne kestämätön.”
”Eräälle insinööriopiskelijalle kerran jouduin kertomaan, että jokainen mies siivoaa jälkensä. Se on osa ammattitaitoa.”
Mynttinen toteaa, että toisaalta asiakaskunnasta löytyy myös saman kokoluokan tiloja, joiden talous on vakaalla pohjalla.
”Uusien, maahantuotavien koneiden osalta edullisemmat vaihtoehdot ovat jääneet pois. Koneet, joita tuodaan, ovat laatulaitteita.”
Koneinvestointeja tehdään nyt pääasiassa kotieläinpuolella. Erityisesti seosrehupuolen koneinvestointeja on viime aikoina tehty runsaasti.
”Tämä saattaa johtua siitä, että laitteet ovat vain tulleet tiensä päähän ja ne on pakko uusia, kun edelliset ovat jo 15 vuotta vanhat. Peruskunnostuksella niiden käyttöikää pystyy venyttämään vain tiettyyn pisteeseen saakka.”
Tarvasjoen Konepaja
Yrittäjä-omistaja Mika Mynttinen
Perustettu vuonna 1962 Kiltalan Puutyö -nimellä
Puu vaihtui metalliin vuonna 1976
Työllistää tilanteen mukaan 6-8 henkilöä
Tekee kokoonpanotöitä Turun Konekeskukselle ja Agrimaalle
Huoltaa maatalouskoneita
Valmistaa metallikomponentteja telakalle ja tulisijapuolelle
Tekee sähkövoimalaitosten huoltotöitä
Huoltaa ja kunnostaa kierrätyskontteja
Esimerkiksi maamuokkauspuolen koneita Tarvasjoelle on tullut kokoonpanoon viime aikoina entistä vähemmän.
”Niitä vaihdetaan vain, jos kone jää auttamattoman pieneksi.”
Maanmuokkauskoneita tulee Tarvasjoella harvoin myöskään huoltoon.
”Monet osaavat huoltaa niitä itse ja toisaalta näitä koneita ei käytetä joka päivä, kuten esimerkiksi seosrehuvaunua. Tämän vuoksi tiloilla on enemmän aikaa myös korjaukseen.”
Seosrehuvaunujen kokoonpano ja kunnostus on Tarvasjoen Konepajan tekemisen keskiössä. Kuva: Heli LehteläKotieläinpuolen koneiden kokoonpano ja korjaus on Tarvasjoen Konepajan syömähammas.
”Se, että meillä on asiakkaita Ivaloa myöten kertoo mielestäni siitä, että ammattitaitoomme luotetaan”, Mynttinen pohtii.
Ammattitaito syntyy osin siitä, että konepaja sijaitsee keskellä vahvaa maatalousaluetta.
”Meillä on osa-aikaisesti, peltosesonkien ulkopuolella töissä maanviljelijöitä. He ymmärtävät koneiden käyttötarkoituksen.”
Eräs tällainen työntekijä on kolmen kilometrin päässä viljatilaa pitävä Hannu Rautarinta.
”Olen kone- ja tuotantotekniikan AMK-insinööri, mutta tykkään tehdä asioita käsilläni”, marttilalainen Rautarinta kertoo.
Tällä kertaa hän on kokoamassa uutta Massey Ferguson -merkkistä pöyhijää.
”Viljaa viljelemällä ei pysty elättämään itseään. Tämä on hyvä lisä, kun joustoa löytyy kumpaankin suuntaan.”
Rautarinta pyrkii tänä vuonna tosin vähentämään vilja-alaansa ja korvaamaan sitä muilla kasveilla.
”Hernettä on ajatuksissa laittaa. Ehkä korianteriakin, jos siementä vielä löytyy.”
Maatalouskoneiden sielunelämä on Hannu Rautarinnalle tuttu, sillä hän on itsekin viljelijä. Kuva: Heli LehteläTarvasjoen Konepajan liiketoimintaa on hajautettu myös muualle kuin maatalouteen.
”Seuraavaksi eniten teemme töitä läheiselle telakalle. Lähinnä konehuoneen hoitotasoja. Myös tulisijapuoli työllistää meitä kohtuullisen paljon. Kun jollakin sektorilla on hiljaisempaa, löytyy toiselta kyllä hommia”, Mynttinen kertoo.
Mynttinen toteaa, että koska alueella on paljon metallintyöstöön erikoistuneita yrityksiä, on kilpailu kovaa.
”Henkilöstöäkin on välillä vaikeaa saada.”
Perheyrityksessä omalle jälkikasvulle löytyy aina jotain tekemistä.
”Pojalleni juuri sanoin, että jos todella haluat auttaa, niin siivoa työmaa. Se on tärkein työ, joka nyt pitää tehdä, jotta työt saadaan sujumaan. Joko sinä tai sitten minä teemme sen”, Mynttinen kertoo.
Alalle tuleville asia on joskus ollut vaikea niellä.
”Eräälle insinööriopiskelijalle kerran jouduin kertomaan, että jokainen mies siivoaa jälkensä. Se on osa ammattitaitoa.”
Agrimaan tuoteryhmäpäällikkö Timo Haavisto (vas.) poikkesi tuomaan varaosia Mika Mynttiselle Tarvasjoelle. Samalla hän otti mukaansa varaosia myös toiseen suuntaan. Kuva: Heli LehteläArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
