77-vuotias Håkan Berger pyörittää sukunsa maitotilaa Pedersöressä. Hän viljelee kauraa, ohraa sekä nurmea eläinten rehuksi. Kuva: Esko Keski-Vähälä”Jatkan maatilan töitä hautaan asti”
Moni ikääntynyt jatkaa maataloustöitä, vaikka toimintakyky heikentyy. Tästä voi syntyä konflikteja ihmissuhteisiin. 77-vuotias maitotilallinen Håkan Berger kertoo, miksi ei aio lopettaa työtään.TilaajalleEdellisilta on venynyt myöhään. Alkukesän ruiskutukset piti hoitaa pelloilla. Ulko-ovi aukesi vasta kello 00.10. Hirsitalon ikkunoista lankesi kirkasta keskikesän kajoa.
Kun 77-vuotias maitotilallinen Håkan Berger kömpi vuoteeseensa, hän nukahti välittömästi – niin kuin joka yö.
Berger toimii lypsykarjatilansa päätoimisena, ainoana yrittäjänä. Maidontuottajana hänelle tulee tänä kesänä täyteen 59 vuotta. Parsinavetassa on tällä hetkellä 19 lypsävää lehmää.
Keskiviikkoisena heinäkuun aamuna kello on soinut ennen kuutta Bergerin kotona Pedersören kunnassa Lillbyn kylässä Pohjanmaalla. Pedersöressä asuvista 88 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia, kuten myös Berger.
Lillby sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Pietarsaaresta ja vajaan tunnin ajon päässä Kokkolasta. Reilun 400 asukkaan kylä on eloisa. Siellä sijaitsee alakoulu, pankki, ruokakauppa ja huoltoasema.
Ensi vuodelle on suunnitelmissa sukupolvenvaihdos. Jatkajiksi tulee Bergerin kaksi aikuista poikaa. Vaikka sukutila siirtyy poikien nimiin, Berger on tehnyt vakaan päätöksen: hän ei aio lopettaa maataloustöitä.
”Toistaiseksi aion jatkaa hautaan asti”, vuonna 1947 syntynyt Håkan Berger sanoo.
Pedersören Lillbyssä sijaitsevan maitotilan lehmät ovat tuottaneet E-luokan maitoa yli 30 vuoden ajan. Tila on palkittu useaan otteeseen palkinnoilla ja diplomeilla, Berger sanoo. Kuva: Esko Keski-VähäläBerger ei tunne muita samanikäisiä, jotka jatkaisivat vielä päätoimisina maidontuottajina. Hän tietää kuitenkin muita ikääntyneitä, jotka auttavat jälkipolveaan tilansa töissä niin paljon kun pystyvät.
”Uskon, että lopettaminen on vaikeaa siksi, että on niin kiintynyt tilaan ja elämäntapaan. Itselläni on vahva tunneside tähän paikkaan”, Berger sanoo ja viittaa edellisten sukupolvien tekemään työhön.
Samaa mieltä on psykologi Mari Sarjanen. Maaseudulla asuvat ovat syvästi juurtuneita elinympäristöönsä.
”Sitoutuminen on monesti vahvasti läsnä oman maatilan hoidossa. Tekeminen ja itsenäisyyden tunne on tärkeää ja antaa merkityksellisyyden tunnetta. Ihminen tuntee tietynlaista ylpeyttä omaa maatilaa kohtaan”, Sarjanen kertoo.
Sarjanen toimii psykologina kuntoutuskeskus Kruunupuistossa Etelä-Savossa Punkaharjulla.
Hän kohtaa työssään puolisoita tai lapsia, jotka ovat huolissaan maatilaa hoitavan ikääntyneen vanhempansa tai puolisonsa heikentyneestä toimintakyvystä. Läheiset haluaisivat monesti, että ikääntynyt lopettaisi jo maa- tai metsätilan työt. Mutta yrittäjä ei tahdo vähentää työntekoa.
”Tilanne voi johtaa vuorovaikutuksessa konfliktiin, kun ikääntyneellä ja hänen läheisellään on erilaiset käsitykset ikääntyneen toimintakyvystä.”
Toimintakyky on kunnossa Sarjasen mukaan silloin, kun ihminen selviää itselle tärkeistä asioistaan työ- ja vapaa-ajalla omassa elinympäristössään sekä kykenee huolehtimaan itsestään ja muista ihmisistä.
”Tavallisin muutos vanhemmiten toimintakyvyssä on hidastuminen sekä fyysisellä että kognitiivisella tasolla. Esimerkiksi veroilmoituksen täyttäminen vie enemmän aikaa ja voimavaroja.”
Håkan Berger asuu yksin hirsitalossa neljän maatiaiskissansa kanssa Pohjanmaalla Pedersöressä Lillbyn kylässä. Kuva: Esko Keski-VähäläHåkan Bergerin läheiset eivät ole hänen mukaansa ehdottaneet työnteon lopettamista, vaikka ikää miehellä on lähes 80 vuotta.
Vain kerran hänen vaimonsa kysyi, eikö olisiko jo aika jäädä eläkkeelle. Bergerin vaimo kuoli syöpään helmikuussa.
Vaimon vihjaisu eläkkeelle jäämisestä johtui siitä, että yhdeksän vuotta sitten eräänä aamunpäivänä Bergerille oli käydä huonosti.
”Sahasin polttopuita moottorisahalla. Moottorisaha osui vahingossa johonkin asiaan ja sitten jalkaani, jolla pidin puuta paikallaan. Minulla oli silloin turhan kiire”, Berger muistelee.
Verta suihkusi Bergerin mukaan jalasta. Vaimo antoi ensiapua haavaan ja kiiruhti viemään miestään 30 kilometrin päässä olevaan sairaalaan.
Jalkaan ommeltiin 16 tikkiä. Berger on kiitollinen siitä, ettei yksikään jänne katkennut tapaturmassa.
Onnettomuus sattui vuosiloman aikaan, jolloin Berger sai lomittajan tuuraamaan sairauslomansa ajaksi.
Berger oppi tapaturmasta, ettei lähde enää raivaamaan yksin. Mukaan lähtee nykyisin poika, jolla on raivaussaha. Hän itse osti hiljattain upouuden sähkömoottorisahan.
”Kannattaa olla välineet ja suojavälineet kunnossa”, hän muistuttaa muita yrittäjiä.
Myös kiirettä Berger pyrkii välttämään työssään. Sitten hän taas naurahtaa. Kiireen välttämisen hän lienee kuitenkin oppinut, sillä läheltä piti -tilanteita ei ole käynyt tapaturman jälkeen.
”Kerran edesmennyt vaimoni kysyi, eikö olisiko jo aika jäädä eläkkeelle.”
Berger jäi leskeksi helmikuussa hänen vaimonsa kuoltua syöpään. ”Kyllähän se tuntuu, kun on 50 vuotta istunut saman pöydän ääressä. Mutta tällaista se elämä on.” Kuva: Esko Keski-VähäläKun Berger aloitti 18-vuotiaana kotitilallaan, töitä tehtiin hevosvoimalla. Varusmiespalveluksen aikana hänen äitinsä hoiti karjaa.
Berger suoritti varusmiespalveluksensa ruotsinkielisessä Dragsvikin varuskunnassa. Dragsvikin prikaatilla oli tehtävänä vartioida Ähtärin asevarikkoa. Håkan pääsi osaksi palvelusaikaansa keittiötehtäviin sinne, jotta olisi lyhyempi matka kotiin hoitamaan karjaa.
Nykyisin hänellä on kaksi sadan hevosvoiman traktoria.
”Jatkuvaa kehitystä on ollut. Peltoja on salaojitettu, ja äskettäin tehtiin tilusjärjestelyä. Siten sai peltolohkot aiempaa helppohoitoisemmiksi. Täällä on myös lypsyasema, rehumylly ja rehuautomaatti.”
77-vuotias maidontuottaja Berger nauttii rutiineista ja yksin työskentelystä. Kuva: Esko Keski-VähäläYrittäjän tavoitteena on ollut aina pitää sen kokoista karjaa, että hän pystyy sen omalla työllään hoitamaan.
Jaloitteluun navetassa on hänen mukaansa saatu poikkeuslupia. Lehmät ovat koko ajan sisällä.
”Sen jälkeen kun naapurit lopettivat tilansa, lehmilläni ei ole ollut mahdollisuutta olla ulkona. Tässä lähellä ei ole enää peltoja, jonne lehmät voisi laskea laitumelle”, Berger toteaa.
Pedersöressä asuvilla ihmisillä on vahva maausko, sanoo Berger. Se näkyy isojen maitotilojen olemassaolossa.
”Ei täällä kukaan ihmettele, että teen vieläkin töitä päätoimisena yrittäjänä”, hän sanoo ja nauraa.
Huomio kiinnittyy valoisuuteen Bergerin kasvoilla. Niissä on iloa ja elämää, vaikka vaimon kuolemastakin on aikaa vasta puolisen vuotta. Työ ja rutiinit tuovat hänelle voimia jaksaa surun kanssa.
”Viihdyn niin paljon yksin työssäni ja lehmien kanssa. Jokaisen tulisi löytää oma työnsä, jossa viihtyy”, hän korostaa.
Sitkeä työmoraali kumpuaa hänen mukaansa siitä, että hän otti tilan haltuunsa jo nuorena poikana. Hän kasvoi kiinni maatilaansa.
”Myös isäni oli kova tekemään töitä ennen kuin hänen terveydentilansa romahti hänen sairastuttuaan aivoverenkiertohäiriöön”, hän kertoo ja lisää hymyillen:
”Ehkä tämä voi olla sukuvika.”
Lypsykarjatilallinen Håkan Berger pohti tulevaa säätä ohrapellollaan heinäkuussa 2024. Kuva: Esko Keski-VähäläPitkän uran tehnyt maitotilallinen uskoo vahvasti, että suomalaisella maataloudella on tulevaisuutta.
”Kannustan nuoria lähtemään maanviljelijöiksi. Maanviljelys on vaihtelevaa, raikasta ja tervettä työtä.”
Berger uskoo suomalaisen ruuantuotannon merkitykseen erityisesti ilmastonmuutoksen seurausten vuoksi. Keski-Euroopan kuivuus ja tulvat heikentävät Keski-Euroopan maataloutta.
”Meillä Suomessa on luontaiset olosuhteet maidon ja naudanlihantuotantoon. Nurmen viljely onnistuu myös meidän leveyspiireillämme todella hyvin.”
Jokaisen lehmän kohdalla Håkan Berger pitää kylttiä, jossa lukee tietoja poikkeuksista, kuten antibioottihoidosta tai maidon korkeasta solumäärästä. Kuva: Esko Keski-VähäläPsykologi Sarjasen mukaan moni ikääntynyt tahtoo jatkaa tilan pitämistä vanhemmiten sekä taloudellisten syiden että yhteisön mahdollistaman tuen vuoksi.
”Maalla on edelleen mahdollista saada naapuriapua helpommin kuin kaupungissa. Yhteiskunta ei myöskään tarjoa metsä- tai maatilan hoitoa ilmaiseksi, vaan palvelut on itse ostettava ulkopuoliselta taholta”, Sarjanen sanoo.
Myös Berger kertoo, että hänen poikansa osallistuvat arkeen. Lähellä asuva nuorempi poika tulee joka aamu syömään aamupuuron. Isä ja pojat kokkaavat vuorotellen ruokaa. Jälkipolvi auttaa navetassa, jos isällä on jotain menoja.
Taloudellisten asioiden suhteen Berger kertoo olleensa varovainen. Paljon on tehty itse. Nyt tila on velaton.
”Navetan remontissa tein kaiken muun itse paitsi sähkötyöt. Rakennustarvikkeet sahasin omasta metsästä. Taloudellisesti raskain asia oli, kun peltopinta-ala on kolminkertaistunut urani aikana. Olen ostanut peltoja sitä mukaan, kun naapurit ovat lopettaneet.”
Maatalous- ja metsätöillä on myös myönteistä merkitystä ikääntyneen aivoille. Sarjasen mukaan aivot nauttivat aktiivisuudesta ja luontoympäristöstä.
”Ihan jo muutamissa minuuteissa stressi ja stressihormoni kortisoli alkavat poistua verestä luonnossa. Myös syke ja verenpaine laskevat. Kun luonnossa viettää noin 20 minuuttia tai puoli tuntia, tunnekokemukset muuttuvat myönteisemmäksi.”
”Ehkä tämä voi olla sukuvika.”
Mari Sarjasen mukaan itsenäisyys ja pystyvyys ovat psyykkisiä perustarpeita. Maa- tai metsätilasta luopumisen prosessi kestää noin muutamia vuosia.
”Voi tulla ohimeneviä tunnereaktioita. Mieliala voi joskus laskea pidemmäksi aikaa tai olotila voi olla apaattinen”, Sarjanen kertoo.
Sarjasen mukaan on tärkeää, että tilasta luopunut saa yhä jatkaa askareita arjessaan.
”Läheisten olisi tärkeää antaa signaaleja, että hän kuuluu yhä yhteisöön ja saa myös läheisyyttä. Perustarpeiden tukeminen on tärkeää.”
Vuonna 1947 syntynyt Håkan Berger pyörittää yksin 19-eläimen maitotilaa. Yrittäjän tavoitteena on ollut aina pitää sen kokoista karjaa, että pystyy sen omalla työllään hoitamaan. Kuva: Esko Keski-VähäläBerger nauraa kysyttäessä, aikooko hän edes vähentää maataloustöitä sukupolvenvaihdoksen tullessa.
”En osaa vastata. Ehkä se työnteko vähenee. Ainakin nukkuisin pidempään”, hän uskoo. Mies on aina ollut iltavirkku.
Berger ja pojat viihtyvät hyvin yhdessä työnteossa tilalla.
Haastattelun aikana Berger odottaa jo sitä, että pääsisi korjaamaan heinäpaaleja. On vaikea uskoa, että hän vähentäisi tilan töitä niin kauan kuin terveyttä piisaa.
Håkan Berger tekee itse raskaimmatkin tilan työt sekä sahaa polttopuut metsästä poikansa kanssa. Kuva: Esko Keski-Vähälä- Osaston luetuimmat
