Viljelijöiden moninaisuus unohtuu ilmastokeskustelussa – käytännön ympäristöhyödyt kannustavat toimimaan
Tutkimuksen tehtävänä on väitöskirjatutkija Jaana Sorvalin mukaan tuoda esiin konkreettisia ja kiistattomia ympäristöhyötyjä tuottavia ratkaisuja. Politiikan puolestaan pitää tehdä mahdolliseksi niiden käyttöönotto, jotta maatalouden ilmastotyö etenee.Tilaajalle
Jatkuva kasvipeitteisyys on parhaimmillaan resursseja säästävä ja tuloa kasvattava viljelymuoto, josta hyötyvät sekä viljelijä että ympäristö Kuva: Kimmo HaimiViljelijät eivät ole yhtenäinen joukko ihmisiä, jotka ajattelevat ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamista riskeistä tai mahdollisuuksista samalla tavalla. Tämä merkitsee sitä, että tietynlaiset kehittämistoimet tai kannustimet vauhdittavat jonkun viljelijäryhmän ilmastotoimia, kun taas toisenlaiset toimet sopivat paremmin motivoimaan toista ryhmää.
Tämä selviää YTM, FM Jaana Sorvalin väitöstutkimuksen tuloksista.
”Ei ole olemassa mitään yhtä samalla tavalla ajattelevaa ja toimivaa viljelijät-ryhmää. Sama kuin ajattelisi, että kaikki me Jaana-nimiset ajattelisimme kaikesta samalla tavalla. Silti yleisessä keskustelussa viljelijöiden moninaisuus usein unohtuu”, Sorvali sanoo tiedotteessa.
Tutkimuksen mukaan suurin osa viljelijöistä ei kiistä ilmastonmuutoksen olemassaoloa ja monet heistä tekevät jo nyt tiloillaan ilmastotoimia. Tärkein motivaattori ympäristöystävällisyyteen on viljelijän oma kokemus siitä, että hän tekemällään ilmastotoimella voi vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista mahdollisuuksista pitäisi pystyä puhumaan haittojen rinnalla. Niistä keskusteleminen ei tarkoita hyötymistä toisten kurjuudesta vaan realistista valmistautumista tulevaisuuteen.
Tutkimuksen tehtävänä onkin Sorvalin mukaan tuoda esiin konkreettisia ja kiistattomia ympäristöhyötyjä tuottavia ratkaisuja. Politiikan puolestaan pitää tehdä mahdolliseksi niiden käyttöönotto, jotta maatalouden ilmastotyö etenee.
Suomalaiselle maataloudelle ilmastonmuutos on viljelijöiden mielestä sekä uhka että mahdollisuus. Mahdollisuudet liittyvät kasvukauden pidentymiseen, uusien kasvilajien ja -lajikkeiden käyttöönottoon, viljelyn laajentumiseen entistä pohjoisemmille alueille sekä hiilensidontaan.
”Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista mahdollisuuksista pitäisi pystyä puhumaan haittojen rinnalla. Niistä keskusteleminen ei tarkoita hyötymistä toisten kurjuudesta vaan realistista valmistautumista tulevaisuuteen,” Sorvali toteaa tiedotteessa.
Tieteellinen näyttö ilmastonmuutoksesta on vahvaa, mutta se ei ole johtanut riittäviin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tiedon ja toiminnan epätasapainolle on esitetty monia syitä, joista osa on psykologisia, tiedotteessa kerrotaan.
Sorvalin väitöstutkimuksessa laajennetaan ympäristöpsykologian teoreettista näkökulmaa maatalouden ilmastokysymysten tutkimukseen. Suomalaisten maanviljelijöiden ympäristömyönteistä käyttäytymistä tutkittiin kahden sosiaalipsykologisen teorian, Sternin arvo-uskomus-normiteorian ja Schwartzin arvoteorian avulla.
Väitöstutkimus perustuu kahteen viljelijöille tehtyyn kyselytutkimukseen, joita pohjustettiin laajoilla viljelijähaastatteluilla. Vuonna 2018 toteutettuun kaikille suomalaisille viljelijöille lähetettyyn kyselyyn vastasi yhteensä 4 401 viljelijää, ja vastausprosentti oli 12 . Vuoden 2020 seurantakyselyyn saatiin 2 000 vastausta eli vastausprosentti oli 45.
- Osaston luetuimmat
