Ampuminen näyttää paikallisten mielestä karkottavan hanhia parhaiten ‒ ”Paljon on tutkittu, mutta sen vaikutus on vielä tutkimatta”

Itä-Suomessa kaivataan edelleen mahdollisuutta ampua valkoposkihanhia kuoliaaksi karkottamisen tehostamiseksi.

”Paljon on tutkittu, mutta sen vaikutus on vielä tutkimatta”, tohmajärveläinen Mika Piiroinen totesi Arktiset valkoposkihanhet Suomessa -webinaarisarjan toisessa osiossa.

Piiroisen mukaan kuoliaaksi ampuminen näyttää keinoista tehokkaimmalta. Se on vielä tänä syksynä mahdollista muutamilla lohkoilla, joilla on voimassa vanhoja lupia. Uusia ei ole myönnetty.

Valkoposkihanhia on Tohmajärven seudulla syysmuuttomatkalla parhaillaan. Piiroisen mukaan karkottaminen paukkupatruunojen avulla tuntuu nyt aiempaa vaikeammalta ja linnut kesymmiltä.

Hänen mielestään paukkupatruunojen käyttöön pitäisi myöntää lupia myös keväälle ja tutkia kuoliaaksi ampumisen karkotusvaikutusta.

Lupia valkoposkihanhien kuoliaaksi ampumiseen ei ole tänä vuonna myönnetty, koska kokemukset paukkupatruunojen tehosta ovat olleet hyviä, totesi ylitarkastaja Liisa Maanpää Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.

Kovaäänistä karkotusta keväälle ei sallita, koska sen vaikutuksia esimerkiksi sorsiin ei tunneta. Lintupellot ja niiden sijainti eivät toistaiseksi ole Maanpään mukaan vaikuttaneet luvitukseen, mutta jatkossa niillä voi olla vaikutusta.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Mikko Jokisen mukaan kynnys ampua rauhoitettuja lintuja keväaikaan edes tutkimustarkoituksessa, on iso.

Hanhipeltoja pidetään toistaiseksi parhaana käytössä olevana keinona lievittää valkoposkihanhista maataloudelle aiheutuvia vahinkoja sekä aiheeseen liittyviä ristiriitoja, totesi tutkimusprofessori Jukka Forsman Lukesta.

Jotta malli toimii, se vaatii riittävästi peltoalaa. Myös yhteissuunnittelua viljelijöiden ja viranomaisten kesken tulisi tukea. Hanhipeltojen tueksi tarvitaan karkotusta, joka tulee kohdistaa tärkeimmille pelloille, jotta se olisi kustannustehokasta.

”Tähän tarvitaan hallinnon pitkäaikainen tuki paikallisesti koordinoidulle karkotustoiminnalle. Yhteiskuntarauhan rakentaminen toimijoiden välille maksaa”, Forsman totesi.

”Näistä lähtee tuleva politiikkasuosituksemme.”

Viljelijöiden aluksi epäuskoinen suhtautuminen hanhipeltoihin on muuttunut myönteisemmäksi, totesi Jokinen.

Viimeisimmän kyselyn mukaan noin 68 prosenttia viljelijöistä on valmiita jatkamaan hanhipeltotoimintaa kokemustensa pohjalta.

Lintupeltojen hyödyllisyys on havaittu myös paikallisesti, vahvisti maaseutuasiamies Katja Turtiainen Pohjois-Karjalan maaseutupalveluista.

Peltoja perustettiin paljon, mutta ne olivat vielä aika hajallaan, joten kohdentamisessa olisi parannettavaa. Vahinkoja tuli edelleen myös lohkoille, joilta hanhia karkotettiin.

Suomalaisten yleinen mielipide on hyvin yhtenäinen valkoposkihanhen riistalajiksi siirtämisen puolesta asuinalueesta tai kansalaissegmentistä riippumatta, kertoi Luken erikoistutkija Jani Pellikka.

Jokisen mukaan riistalajiksi siirtoa kannattaa myös suuri osa viljelijöistä, vaikka se tarkoittaisi vahingonkorvausten lakkaamista.

Forsman muistutti, että siirto riistalajiksi muuttaisi tilannetta vain vähän. Esimerkiksi ampumista tuskin sallittaisiin keväällä siltikään.