Lihaa, maitoa ja viljaa riittää – vientiä pitää saada lisää: ”Se ei ole mahdollisuus, se on pakkotila”
Suomalaisen ruoantuotannon tarjontaketjut vaihtelevat merkittävästi. Yhteistä niille on kuitenkin vakaa raaka-aineen tuotanto.Tilaajalle
Sianlihan vähenevää kotimaista kysyntää pitäisi tasapainottaa vientiä kehittämällä, Luken erikoistutkija Csaba Jansik sanoo. Kuva: Kimmo HaimiMeijerituotteet, liha ja viljatuotteet kattavat reilu puolet elintarvikkeiden myynnin arvosta. Pellervon taloustutkimus PTT:n, Luonnonvarakeskuksen ja Reinu econin Ruokaketjun toimivuus ja arvonmuodostus -hankkeessa tarkastellaan näitä kolmea keskeistä tarjontaketjua.
PTT:n tutkimusjohtaja Sari Forsman-Huggin mukaan kaikissa eri ketjuissa tuotanto suhteessa kotimaiseen kulutukseen on pysynyt korkeana.
”Raaka-aineen tarjonta elintarviketeollisuudelle on säilynyt hyvänä viime vuosien monista shokeista huolimatta”, Forsman-Hugg toteaa.
Maitotuotteiden kysyntä kasvaa kansainvälisesti
Kun tarkastellaan kolmea keskeistä tarjontaketjua, on maitoketjussa raaka-ainevirran hallinta avainasemassa. Ketju on tarkasteltavista suoraviivaisin, koska raaka-aineen tarjonnasta vajaat 80 prosenttia tulee yhden toimijan eli Valion kautta.
Viennillä on maitoketjussa tärkeä rooli, sillä maitotuotteiden kysyntä kasvaa kansainvälisestikin. Toimijoilla on mahdollisuus pärjätä lisäarvotuotemarkkinoilla – eli vaikka nestemäisen maidon kysyntä laskee, rasvan ja valkuaisen kysyntä kasvaa.
”Maitoketjussa toimivaa on se, että lisäarvotuotemarkkinat ovat olemassa, ja ketjun toimijoilla on mahdollisuus pärjätä niillä. Huonona puolena ovat jäykät rakenteet ja se, että toiminnan hidas kehitys ja hinta”, sanoo maatalousekonomisti Kyösti Arovuori Reinu econista.
”Vienti ei ole mahdollisuus, se on pakkotila.”
Lihaketjussa kaivattaisiin vientiä tasapainottamaan sianlihan laskevaa kysyntää. Lihantuotanto on melko keskittynyttä, ja sekä sian että siipikarjan teurastuksessa on kummassakin kolme yritystä, joiden käsissä valtaosa teurastuksesta on.
Lihateollisuuden keskittyneisyys on pysynyt varsin ennallaan viimeisen 15 vuoden aikana. Lihaketjussa tuottajat ovat erikoistuneita ja ovat järjestäytyneet hankintaosuuskuntien kautta.
”Ketjun ongelmana on kotimarkkinakeskeisyys ja heikot kasvunäkymät. Ketjussa toimii se, että tuotantoa pystytään ohjaamaan kysyntää vastaavasti, eli voidaan vastata siipikarjanlihan lisääntyvään kulutukseen. Toisaalta pitäisi pystyä tasapainottamaan sianlihan vähenevää kotimaista kysyntää vientiä kehittämällä”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik sanoo.
”Viennillä hajautettaisiin riskiä eli ei pidettäisi kaikkia munia samassa korissa. Vienti ei ole mahdollisuus, se on pakkotila ja selviytymiskeino.”
Viljaketju ottaa ensimmäisenä vastaan kansainvälisiltä markkinoilta tulevat shokit
Viljaketju poikkeaa aiemmin mainituista sillä, että se on hyvin hajanainen. Alkutuotannossa ja teollisuudessa on itsenäisiä toimijoita, ja raaka-ainevirrat jakaantuvat usealle toimialalle.
PTT:n maatalousekonomisti Mauri Yli-Liipola toteaa, että sopimustuotanto on usein vain kasvukauden mittaista, eikä varsinaista tuotannonohjausta ketjussa ole. Toisaalta hajanaisuuden etu on siinä, että toimijat voivat profiloitua ja erottautua omilla tuotteillaan.
Toinen viljaketjun erityispiirre on, että se ottaa ensimmäisenä vastaan kansainvälisiltä markkinoilta tulevat shokit, jotka välittyvät esimerkiksi rehun hintojen kautta muihin tarjontaketjuihin.
”Ongelmina viljaketjussa ovat ylitarjonta, tuottajien järjestäytymisen puute ja viennin raaka-ainelähtöisyys. Erityisesti jalosteiden vientiä tulisi lisätä”, Yli-Liipola sanoo.
Hinnan pudotusta ei kestettäisi.
Tutkimushankkeessa on selvitetty myös, kuinka nopeasti ja missä määrin EU:n tuottaja- ja kuluttajahintamuutokset välittyvät Suomen ruokamarkkinoille.
Viljamarkkinoiden hintaintegraatio toteutuu EU:ssa parhaiten, ja esimerkiksi rehuohran hintakehitys unionissa on huomattavan yhtenäistä.
Suomen sianlihamarkkinat eivät sen sijaan ole integroituneet EU:n sianlihamarkkinoihin.
”Pitkäaikaiset sopimukset selittävät sitä, että sianliha ei reagoi yhtä vahvasti ulkomaiden vaikutteisiin. Sianlihasta suurin osa on lähtenyt kotimaiseen käyttöön, mikä on mahdollistanut vakaat hinnat”, Jansik kommentoi.
Lisäksi Jansik muistuttaa, että sianlihan tuottajahinnoissa näkyy riskinhallinta. Kun esimerkiksi Tanskassa sianlihan hinta laski, pysyttiin Suomen mekanismilla sen yläpuolella. Jansikin mukaan sianlihan tuottajat eivät kestäisikään hinnan pudotusta.
Maitomarkkinoiden kohdalla tuottajahinnan muutokset EU:ssa välittyvät Suomeen nopeasti, mutta ei yhtä voimakkaina kuin verrokkimaissa.
”Shokkien vaikutukset tasaantuvat kuluttajahinnoissa huomattavasti hitaammin kuin tuottajahinnoissa”, Luken erikoistutkija Hanna Karikallio toteaa.
Keväällä 2023 alkanut Pellervon taloustutkimus PTT:n, Luken ja REINU econin Ruokaketjun toimivuus ja arvonmuodostus -hanke päättyy vuoden 2025 lopulla.
- Osaston luetuimmat
