Riskinä menettää oikeus maataloustukiin: Aurinkovoima ja kosteikkoviljely turvepelloilla vaativat viljelijältä tarkkuutta

Maatalousmaan uudet käyttötavat, kuten aurinko- ja tuulivoiman tuotanto sekä kosteikkoviljely, kiinnostavat markkinoiden kehittyessä maatalousyrittäjiä yhä enemmän. Kiinnostus näkyy maataloustukiin liittyvien kyselyiden määrässä. Maa­talousyrittäjien on hyvä huomioida, millä tavoin uudet tuotantomuodot vaikuttavat maataloustukiehtoihin – sudenkuopat on parempi välttää ennalta.

Energiayhtiöt etsivät aktiivisesti alueita aurinkovoiman tuotantoon myös pelloilta. Siksi yhä useammalla maatilalla mietitään nyt kasvinviljelyn ja aurinkovoiman yhteis­tuotannon mahdollisuuksia.

Tilanne on uusi, ja tärkeä kysymys on, onko pelto yhä maataloustukikelpoinen.

Maatalousmaan käytöstä energian tuotannossa löytyy tietoa Ruokaviraston verkkosivuilta. Asiaa on tiedusteltu myös maa- ja metsätalousministeriöstä. Ohje on, että aurinkopaneelien tai muiden -keräinten ala ei ole maatalousmaata.

Paneelien välinen ala voi olla tukikelpoista, jos ala on maatalousmaata ja riittävän leveä siten, että viljellyn kasvin edellyttämien viljelytoimen­piteiden tekeminen on mahdollista. Maatalous­toiminnan edellytysten tulee täyttyä, eikä varjostus saa estää sadon tuottamista.

Tukihakemuksessa ilmoitet­tavan alan on oltava viljelijän hallinnassa.

Vastaavaa ohjetta sovelletaan maatalousmaalla sijaitseviin tuulivoimatuotannon alueisiin.

Viljelijöiden on siis syytä olla tarkkoina vuokrasopimusten kanssa. EU-tukiehdoissa ei ole piiruakaan joustoa, vaan maatalousmaan tulee olla tuenhakijan hallinnassa, jotta tukia voi saada. Epätietoisuus tukiehdoista on jo aiheuttanut jonkin verran ongelmia uuteen tulomahdollisuuteen tarttuneille viljelijöille.

Turvepeltojen kosteikkoviljelyä on toivottu vaihtoehdoksi tavanomaiselle viljelylle, sillä vedenpinnan nostolla voidaan vähentää turpeen hajoamisesta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä.

Tukikelpoisella alueella, joka on määritelty pelloksi, vedenpinnan nostaminen ei vaikuta maataloustukiin, jos tietyt ehdot täyttyvät.

Vedenpinnan nosto ei saa synnyttää allikoita, sillä maatalousmaan tulee olla maan peittämää alaa. Tästä syystä viranomaiset eivät puhu kosteikkoviljelystä vaan kosteaviljelystä. Alalla tulee voida tehdä normaalit viljely­toimenpiteet eli sen tulee kantaa maatalouskoneita vähintään niinä aikoina, jolloin pellolla tehdään viljelytoimia.

Korkean vedenpinnan alalla saa viljellä ainoastaan sellaisia tukikelpoisia kasveja, jotka soveltuvat korotetun vedenpinnan olosuhteisiin.

Lyhytkiertoisen energiapuun, ruokohelven ja nurmen viljely kosteaviljelyn alalla on sallittua, kun taas vilja ei tukitulkinnassa sovellu kostea­viljelyalalle. Viljelijän tulee pyrkiä satokasveja viljellessään korjuu- ja markkinakelpoiseen satoon. Maataloustukikelpoiset, kosteaviljelyyn soveltuvat kasvit sietävät märkiä oloja, mutta saattavat tuottaa jonkin verran vähemmän satoa märissä kuin kuivissa oloissa.

Suonpohjan ottaminen peltokäyttöön rinnastetaan nykyään pellonraivaukseen. Tällaisella alalla maataloustukien ehdollisuus edellyttää pysyvää nurmikasvustoa, jos uusi ala on otettu viljelykäyttöön vuoden 2022 jälkeen. Kosteaviljelyn vaihtoehdoista putoavat siis pois ruokohelpi ja lyhytkiertoinen energiapuu, mutta nurmi on edelleen mahdollinen.

Kosteaviljelyn vaihtoehdoista putoaa siis lyhytkiertoinen energiapuu pois, mutta nurmi ja ruokohelpi ovat edelleen mahdollisia.

Uudelle peltoalalle edellytetään maatalousmaan kunnostustoimia, kuten ojitusta, vaikka ala olisi tarkoitus pitää kosteana. Vuoden 2025 alusta turvemaata olevalle maatalousmaalle ei kuitenkaan saa kaivaa uusia avo-ojia. Nykysäädösten mukaan kaikki maatalousmaa on oikeutettu suoriin pinta- alaperusteisiin EU-tukiin, kun se täyttää maatalousmaan ja maataloustoiminnan ehdot.

Kosteita oloja suosivat kasvit eivät yleensä ole tukikelpoisia, koska niitä ei ole voinut viljellä kuivalla maatalousmaalla. Esimerkiksi karpalon, kasvu­alustaksi viljeltävän rahka­sammalen tai rakennusmate­riaaliksi tai takintäytteeksi sopivan osmankäämin viljelyyn ei voi saada maataloustukea.

Tällaiset kasvit sopivat kosteikkoviljelyyn ilman tukia alueilla, jotka eivät ole tukikelpoista maatalousmaata, kuten entisillä turvesuon pohjilla.

Jos kosteikkoviljelyn halutaan yleistyvän, tulisi uusien kosteikkoviljelyyn soveltuvien kasvien viljelyä tukea.

Kosteikkoviljelyn ja aurinko­voiman yhdistäminen olisi ainakin teoriassa ilmastohyödyt maksimoiva maankäyttötapa paksuturpeisille entisille turvetuotantoalueille tai turve­pelloille. Aurinkopaneelien huoltotöiden ja kosteikkoviljelykasvien sadonkorjuun järjestäminen pitää vielä ratkaista, mutta maataloustukien suhteen linjaukset ovat olemassa.

Kari Laasasenaho

Risto Lauhanen

Arvohiili-hanke (JTF), Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Liisa Maanavilja

Arvohiili-hanke (JTF), Geologian tutkimuskeskus

Antti Miettinen

ely-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö