Sikatilallinen taistelee olemassaolostaan Hollannissa − "Pystymme leikkaamaan päästöjä yli 80 prosenttia, mutta aikaa annetaan liian vähän"

Hollannissa on pinta-alaan suhteutettuna enemmän karjaa kuin missään muussa EU-maassa. Pelkästään sikoja on noin 11 miljoonaa.

Maan typpipäästöt ovat aaria kohden yli kolme kertaa suuremmat kuin EU-maissa keskimäärin. Noin 60 prosenttia niistä tulee karjatiloilta.

Luonnolle ja ilmastolle haitalliset päästöt, joita tulee myös liikenteestä, on tarkoitus puolittaa vuosikymmenen loppuun mennessä.

Pohjois-Brabantin alue Eindhovenin ympäristössä, Kaakkois-Hollannissa, on yksi maan sikatalouden keskittymistä. Suuria useamman tuhannen eläimen sikaloita on vieri vieressä.

Jos Hollannin hallitus toteuttaa tavoitteensa kirjaimellisesti ja leikkaa tuotantoeläinten määrää 30 prosenttia, moni Pohjois-Brabantin sikatilallinen perheineen joutuu miettimään itselleen uuden elinkeinon.

Neljän lapsen isä William Meulendijks on yksi heistä. Hän on lähtenyt hyvissä ajoin päättäväiseen taisteluun pelastaakseen perheensä ja tilansa tulevaisuuden.

Meulendijksin 1500 eläimen sikaloissa on jo kahden vuoden ajan kokeiltu järjestelmää, joka vähentää typpipäästöjä 85 - ja metaanipäästöjä jopa 90 prosenttia.

Meulendijksin keskikokoisella hollantilaisella sikatilalla on 1500 eläintä. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

”Luvut eivät ole meidän keksimiämme, vaan Wageningenin yliopiston tieteellisesti laskemia”; Meulendijks korostaa tilansa pihassa Deurnessa.

Päästövähennykset saavutetaan kaksivaiheisella järjestelmällä. Sikojen lannasta erotetaan ja kuivataan kiinteä osa. Se myydään raaka-aineeksi lannoitevalmistajille. Tämä on tuttu käytäntö monilla eurooppalaisilla karjatiloilla.

Jäljelle jäävä nestemäinen liete sisältää typpeä ammoniakin muodossa. Siihen lisätään vettä ja se hajotetaan bakteerien sekä suodattimien avulla typpikaasuksi ja vedeksi. Jatkossa prosessissa syntyvä vesi on vielä tarkoitus puhdistaa suodattimilla käytännössä juomakelpoiseksi ns. harmaaksi vedeksi.

”Lietteen puhdistaminen on käytännössä sitä samaa mitä tehdään kunnallisissa vesilaitoksissa meidän jätevesillemme. Nyt sama prosessi on rakennettu tälle yhdelle karjatilalle”, järjestelmän teknisestä toteuttamisesta vastaavan Kamplanin insinööri Bas Scheepens korostaa.

Karjatilan päästöjä leikkaavan järjestelmän toimittaneen Kamplanin insinööri Bas Scheepens (etualalla) korostaa, että William Meleundijksin (taustalla) sikatilalla on käytössä samanlainen veden puhdistusprosessi kuin jätevesiä puhdistavissa kunnallisissa vesilaitoksissa.  Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

”William toimii tässä pioneerina. Täällä selvitetään ja kehitetään järjestelmää niin, että sen on liiketaloudellisesti kannattava”, hän jatkaa.

Pohjois-Brabantissa on useita Natura 2000 -suojelualueita. Hollannin hallituksen ns. LBV+ -ohjelmassa luvataan maksaa suojelualueiden läheisyydessä sijaitseville suuria päästöjä aiheuttaville tiloille 120 prosenttia niiden arvosta, jos tuotanto lopetetaan.

William Meulendijks suhtautuu ohjelmaan varauksellisesti. Hän muistuttaa, että ne, joille maksetaan luvattu hinta tilasta, joutuvat luopumaan elinkeinostaan kokonaan.

”Hinta kuulostaa hyvältä, mutta jos tilasi on vanha eikä sinne ole investoitu, niillä rahoilla ei pitkälle pötkitä. Jos taas olet investoinut, haluat tietysti jatkaa, et myydä tilaasi”, Meulendijks sanoo.

Hollannin maataloustuottajien etujärjestö LTO:n arvio siitä, miten suuri osa sen jäsenistä on valmis lopettamaan vapaaehtoisesti, on kaikkea muuta kuin optimistinen. Ohjelmaan sisältyy periaatteessa myös mahdollisuus jatkaa toimintaa, jos päästöjä leikataan uusilla innovaatioilla, tuotantotapaa muutetaan tai jos se siirretään muualle.

”Meidän käsityksemme 1,5 miljardin euron LBV+ -ohjelmasta on se, että suurin osa rahoista käytetään nimenomaan tilojen lunastamiseen ja pieni osa uusien innovaatioiden kehittämiseen”, Bas Scheepens sanoo.

Tilojen siirtyminen ja toiminnan jatkaminen muualla, kuulostaa periaatteessa hyvältä. Tiheään asutussa Hollannissa on kuitenkin vaikeaa löytää hyödyntämättömiä maatalouden harjoittamiseen soveltuvia alueita. Eniten niitä on pohjoisessa.

Toinen 10000 tilaa koskeva LBV-ohjelma on suunnattu niille tiloille, joille ei löydy jatkajia tai niillä on muuten vaikeuksia. Tässä ohjelmassa luopujille maksetaan 100 prosenttia tilan arvosta.

”Kyllä me täällä ymmärrämme, että päästöjä pitää vähentää ja haluamme myös tehdä sitä, mutta tiloille on annettu liian vähän aikaa”, Meulendijks moittii.

Bas Scheepens vakuuttaa, että typpipäästöjen lähteen eli tuotantoeläinten lannan hajottaminen on paljon tehokkaampi tapa leikata päästöjä kuin tilojen päästöilman puhdistaminen. Silti kustannukset ovat samaa suuruusluokkaa. Järjestelmä toimii myös nautakarjatiloilla, jotka ovat suurimpia päästöjen aiheuttajia.