Robottilypsy vaatii enemmän tarkkuutta ja huolellisuutta kuin perinteiset lypsytavat, linjaa ruokolahtelainen maidontuottaja Riku Tella. Hän pyrkii päivittäin seuraamaan ainakin muutaman lehmän lypsyn alusta loppuun. Kuva: Mikko Nikkinen
Lypsyrobotin hankinta suojeli maidontuottajaa uupumiselta, vaikka hän aluksi vihasi konetta
Maidontuottaja Riku Tella on aina tykännyt lypsää. Siksi hän ei halunnut lypsyrobottia, vaikka voimat olivat vähissä.Tilaajalle
Robottilypsyssä on tärkeää, että lehmät ja kone pidetään puhtaina. Jos robotissa on jokin vialla, koko karja kärsii. Kuva: Mikko Nikkinen”Ensimmäisen viikon jälkeen vielä huusin, että viekää se pois”, ruokolahtelainen maidontuottaja Riku Tella muistelee.
Lypsyrobotin tulosta tilalle on nyt yhdeksän vuotta. Sitä ennen yksin tilaa pitävä Tella oli rakentanut uuden hyvän pihaton lehmille, mutta lypsylle ne ajettiin edelleen vanhaan parsinavettaan kolmesti päivässä. Lypsyaseman piirustukset olivat olemassa, mutta ihmiset ympärillä ylipuhuivat Tellaa hankkimaan robotin.
”Se ei ollut ollenkaan helppo päätös, sillä olen vannoutunut lypsäjä ja se oli minusta työssä parasta. Mutta olin myös todella väsynyt, aivan uupumuksen partaalla”, mies kertoo.
Lopulta hän taivuteltuna päätyi hankkimaan robotin.
”Onhan se hyvä, lehmille ja ihmisille”, hän toteaa nyt.
”Lypsyrobotti on tilan tärkein kone, ja sen on oltava viimeisen päälle kunnossa. Jos siinä on jokin vialla, koko karja kärsii.”
Alku ei kuitenkaan ollut helppo. Tella myöntää suorastaan vihanneensa robottia ainakin ensimmäisen viikon. Lehmät eivät halunneet sinne, niitä piti ajaa jatkuvasti.
Muutamassa viikossa tilanne kuitenkin helpottui.
”Nyt olen tosi tyytyväinen. En pääsisi nykyiseen yli 13 000 EKM-tuotokseen ilman robottia.”
Robottilypsy helpotti Tellan arkea, mutta entisenä alan neuvojana hän muistuttaa, että se ei ole huolimattoman hommaa.
”Robottilypsy vaatii enemmän tarkkuutta ja huolellisuutta kuin perinteiset lypsytavat.”
Tellalle on tärkeää pitää sekä lehmät että robotti aina puhtaina.
”Niistä ihmisen on huolehdittava, sitä robotti ei tee. Lypsyrobotti on tilan tärkein kone, ja sen on oltava viimeisen päälle kunnossa. Jos siinä on jokin vialla, koko karja kärsii.”
Hän pyrkii päivittäin seuraamaan ainakin muutaman lehmän lypsyn alusta loppuun.
”Kun tottuu koneen normaaleihin ääniin, kuulee helposti jos jokin esimerkiksi vuotaa. Toisaalta ylimääräiseen suhinaankin tottuu nopeasti, jos siihen ei heti puutu.”
”Kun tottuu koneen normaaleihin ääniin, kuulee helposti jos jokin esimerkiksi vuotaa. Toisaalta ylimääräiseen suhinaankin tottuu nopeasti, jos siihen ei heti puutu.”
Lehmiä Tellalla on yhä yhdelle robotille liikaa, minkä vuoksi noin kymmenen lehmää asuu parsinavetassa ja ne lypsetään siellä.
Toistaiseksi hän ei ole tehnyt päätöstä toisen robotin hankkimisesta. Lähiaikoina jokin ratkaisu on kuitenkin ajankohtainen.
”On joko investoitava, tai päätettävä mennä näillä mitä on, kun 50 vuoden ikä lähestyy. En halua investoida niin, että vielä 80-vuotiaana pitää olla navetassa”, Tella pohtii. Ainakaan toistaiseksi tilalle ei ole jatkajaa tiedossa.
”Pakko ei ole tehdä mitään, tilanne on turvallinen, kun investoinnista on jo aikaa.”
Robotin puolesta kiirettä ratkaisuihin ei ole. Nykyisellä Lely A4:llä todennäköisesti pystyy lypsämään myös seuraavat kymmenen vuotta.
- Osaston luetuimmat
