Tanska haluaa poistaa 100 000 hehtaaria viljelystä

Tanskassa tehtiin viime vuonna sopimus vihreän siirtymän tukemiseksi maa- ja metsätaloussektorilla. Sopimus sisältää aloitteet maatalouden kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, vesistöjensuojelutoimia ja kasvipohjaisten elintarvikkeiden kehityssuunnitelmia. Tavoitteena on vähentää maa- ja metsätaloussektorilta kasvihuonekaasupäästöjä 8 miljoona hiilidioksiditonnia vuoteen 2030 mennessä.

Isoin kasvihuonekaasupäästöjen suitsimiskeino sopimuksessa on tavoite 100 000 hehtaarin poistaminen tuotannosta. Sopimuksen kohta koskee matalia, merenpinnan tasolla tai sitä lähellä olevia peltoja, joita on tyypillisesti jouduttu kuivattamaan viljelyn onnistumiseksi. Yhdessä metsityksen ja viljelyn laajaperäistämisen kanssa päästövähennykseksi arvioidaan vajaa miljoona hiilidioksiditonnia.

Tanskan viranomaiset ovat määrittäneet kartalle alueet, joista päästövähennyksiä pystytään tehokkaimmin tekemään. Käytännössä viljelijä tiedustelee viranomaiselta, sopiiko hänen maansa tähän toimenpiteeseen ja tekee sopimuksen sen käytöstä. Sopimuksenalaiset pellot täytyy hoitaa luonnollisesti. Se tarkoittaa sitä, että märkinä vuosina pellot ovat kosteikkoja, koska niitä ei saa pumpata kuivaksi. Kuivinakaan vuosina viljely ei ole sallittua.

Vihreän siirtymän sopimuksen vaatimukset eivät suinkaan ole lähtöisin Tanskan hallinnolta vaan alkutuotannon toimijat ovat itse määritelleet päästövähennystoimet. Taustalla on yhteiskunnan tiukka suhtautuminen hiilidioksidipäästöihin. Alkutuotannon odotettiin osallistuvan ilmastotalkoisiin ja Tanskan elintarvikeklusteri on jo muutaman vuoden ajan ilmoittanut, että alasta tulee ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.

”Meillä on vastuu tehdä toimia, jotta päästövähennystavoitteet saavutetaan. Poliitikoilla on vastuu löytää rahat siihen”, sanoo kauppa- ja markkinajohtaja Jan Laustsen Tanskan maatalous- ja elintarvikeneuvostosta. Laustsenilla itselläänkin on maatila. Neuvosto on ollut mukana sopimuksen muotoilemisessa.

Ilman päästövähennystoimenpiteitä alan päästöjen arvioidaan olevan Tanskassa 15 miljoonaa tonnia vuonna 2030.

Alalla tiedettiin, että tiukkoja toimia ja pakkokeinoja päästöjen hillitsemiseen oli tulossa, joten sopimuksen tekeminen omista lähtökohdista oli parempi ja kestävämpi vaihtoehto.

Toistaiseksi järjestelmä perustuu vapaaehtoisuuteen. On kuitenkin vielä epäselvää, minkälainen kompensaatio viljelijälle maksetaan.

”Viljelijät ovat epävarmoja ja skeptisiä minkälaista sopimusta ovat allekirjoittamassa, ja mitä se tarkoittaa pitkällä aikavälillä”, Laustsen selittää.

Sen vuoksi sopimuksia on tehty vasta hyvin vähän.

”Hallitus lupasi, että saamme kosteikkojen asiantuntijoita, mutta heitä ei ole palkattu vielä.”

Ratkottavana on lisäksi, miten mahdollinen kompensaatio verotetaan. Laustsenin mukaan viljeljät Tanskassa ovat kuitenkin kiinnostuneita toimiin sitoutumisesta.

Nimetyt kosteikot sijaitsevat Laustsenin mukaan lähinnä länsi- ja eteläosissa Tanskaa. 100 000 hehtaarin vähennysala tulee väistämättä kohtelemaan viljelijöitä eriarvoisesti. Toisia tiloja se ei koske ollenkaan, osalla maat ovat esimerkiksi maidontuotannossa käytettävinä laitumina, jolloin negatiivinen vaikutus jää suhteellisen pieneksi, jos maata muuten on riittävästi käytettävissä.

Haluttomimpia luopumaan maistaan ovat vihannesviljelijät. Maat ovat vanhaa kuivattua merenpohjaa, joka on hiekkaista ja hedelmällistä. Vihanneksista maksettava tuottajahinta on viljaa korkeampi.

”On lopulta ekonominen päätös, kattaako kompensaatio viljelystä saadun tuoton. Niityillä ja laitumilla näin ehkä on, mutta ei välttämättä vihannestuotannossa.”

100 000 hehtaaria on vain 3–4 prosenttia Tanskan viljelyalasta. Voiko sopimus vihreästä siirtymästä vaarantaa yksittäisen tilan elinkeinon harjoittamisen?

”Riskinä on, että 100 000 hehtaarin vähennystä ei saavuteta vapaaehtoisesti. Silloin käyttöön tulevat pakkokeinot”, Laustsen sanoo.

”Tietyillä alueilla ollaan erittäin huolissaan. Jos 90 prosenttia tilan maista on tällaista matalalla olevaa peltoa, voi tila pahimmassa tapauksessa joutua luopumaan tuotannostaan.”

Tanskassa pyritään nyt pohtimaan keinoja, joilla maita voisi käyttää laidunnukseen. Metsittää maita ei saa, vaan ne halutaan pitää tukikelpoisina EU:n tukijärjestelmässä, jotta paluu nykytilanteeseen olisi mahdollista.

Sopimuksiin sisältyy jonkinlainen velvoite pitää maat viljelykunnossa. Lautsenilla ei kuitenkaan ole tietoa siitä, onko arvioitu minkälainen osuus pelloista jäisi pysyvästi veden alle ja minkälaiset velvoitteet maahan silloin kohdistuu.

Lausten toteaa, että kunhan neuvonta järjestyy ja verotus- ja kompensaatiokysymykset saadaan ratkaistua, 100 000 hehtaarin vähennys pitäisi olla saavutettavissa.

”Viljelijät ymmärtävät, että ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi pitää tehdä paljon”, Laustsen kertoo ilmapiiristä viljelijöiden keskuudessa.

”Ei kukaan mielellään maistaan luovu, mutta jos tämä tehdään vapaaehtoisesti ja yhteistuumin, se olisi iso askel eteenpäin.”

Sopimuksen toimenpiteitä rahoitetaan sekä valtion budjetista että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eli capin rahoituksesta.