Sari Essayah muistuttaa, että suomalaisille tuottajille maksetaan naudanlihasta nyt parempaa hintaa kuin koskaan aikaisemmin EU-jäsenyyden aikana, mutta silti se laahaa jäljessä muuhun Eurooppaan verrattuna. Kuva: Juha Roininen/EUP-IMAGES
Essayah tiukkana: Jos kansa haluaa kotimaista naudanlihaa, kaupan pitäisi sitä tarjota ‒ tarvittaessa pienemmällä katteella
Ministerin mukaan nykyiset ongelmat on ratkaistava ”kotipesässä”. Niistä on turha syyttää Mercosur-sopimusta, jota ei edes vielä sovelleta.TilaajalleBryssel
MT haastatteli maatalousministeri Sari Essayahia Brysselissä EU-maiden maatalousministerikokouksen jälkeen. Kuva: Juha Roininen/EUP-IMAGESEU:n ja neljän Etelä-Amerikan maan vapaakauppasopimus närästää edelleen eurooppalaisia, myös suomalaisia viljelijöitä. Halpatuonnin pelätään sotkevan erityisesti naudanlihan markkinoita entisestään.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) mielestä suomalaisen lihatalouden nykyisten ongelmien ydin on kotimaassa.
Hän muistuttaa, että kun katsotaan kokonaisuutta, vapaakauppasopimuksesta on EU:lle kiistatta enemmän hyötyä kuin haittaa.
Suomalaisen lihatalouden nykyisten ongelmien ydin on kotimaassa.
”Meidän on ensin mietittävä olemmeko me hoitaneet asiat kotimaassa hyvin, jos meiltä viedään parasta pihvikarjaa ja kasvatusvasikkoja ympäri Eurooppaa siksi, että tuottajat eivät elintarvikeketjussa saa sitä, minkä ansaitsisivat”, Essayah korostaa MT:n haastattelussa Brysselissä.
”Kotimainen ketju on pistettävä kuntoon, jos muuhun Eurooppaan verrattuna tuottajahinta laahaa edelleen jäljessä, vaikka se nyt on parempi kuin kertaakaan meidän EU-jäsenyytemme aikana”, hän alleviivaa.
Elintarvikemarkkinalain uudistuksella, jota parhaillaan työstetään, hallitus haluaa nimenomaan parantaa tuottajien asemaa elintarvikeketjussa.
”Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan kuluttajien selvä enemmistö haluaa ostaa kotimaista puhdasta antibiooteista vapaata ruokaa. Kaupan pitää pystyä siihen vastaamaan”, Essayah linjaa.
Kaupan pitää valuttaa katteesta muille elintarvikeketjun toimijoille niin, että jokaisen osuus on oikeudenmukainen.
Käytännössä kyse on siitä, millä hinnalla esimerkiksi naudanlihaa vähittäiskaupassa myydään ja mikä on alkutuottajan osuus.
”Kaupan pitää katsoa, että omasta katteesta valutetaan nykyistä enemmän muille elintarvikeketjun toimijoille niin, että jokainen saa oikeudenmukaisen osuuden”, Essayah täsmentää.
Hänen mukaansa uudistettu elintarvikemarkkinalaki ei salli kohtuuttomia sopimusehtoja, jotka eivät jousta, kun toimintaympäristö muuttuu merkittävästi.
Elintarvikemarkkinalain uudistuksella on tarkoitus puuttua tapaan, jolla kauppa hyödyntää omia merkkejään. Kuva: Juha Roininen/EUP-IMAGESMyös siihen, miten kauppa hyödyntää elintarvikeketjussa omia merkkejään omaksi edukseen, on tarkoitus puuttua kovalla kädellä.
”Ei voi edellyttää, että jos valmistaja saa tuotteen kaupan hyllyyn, sen pitää sitoutua tekemään vastaavaa kaupan omaa merkkiä ja hyväksyä myös sen reseptiikan menettäminen”, Essayah sanoo.
”Se syö meiltä tuoteinnovaatiot ja kaiken kehityksen. Pian meillä ei enää ole muuta kuin kapea valikoima kaupan omia merkkejä hyllyissä.”, hän jatkaa.
Omien merkkien avulla kauppa pystyy omista katteista tinkimättä pitämään kuluttajahinnat alhaisina.
Omien merkkien avulla kauppa pystyy omista katteista tinkimättä pitämään kuluttajahinnat alhaisina.
Keskusliikkeistä on korostettu, että kaupan omien merkkien sääntely elintarvikemarkkinalailla johtaa vääjäämättä kuluttajahintojen nousuun ja lisää elintarvikkeiden tuontia. Essayah puolestaan korostaa, ettei lakiuudistuksella puututa kauppojen hinnoitteluun.
Eurooppalaiset viljelijät osoittivat joulukuussa Brysselissä mieltään EU:n ja Etelä-Amerikan Mercosur-maiden vapaakauppasopimusta vastaan. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGESEU-komissio tuli Mercosur-kiistassa maataloustuottajia vastaan lupauksella 45 miljardin euron lisätuesta. Suomen maatalousministeri pitää sitä tärkeänä, vaikka EU:n rahoituskehysneuvotteluissa kaikki on vielä auki ja edessä on monta mutkaa ennen kuin tuo raha todella päätyy, jos päätyy viljelijöille.
”Se kuitenkin osoitti, että ruoan tuotannon turvaamista pidetään tärkeänä”, hän täsmentää.
Suomi pitää uudessa rahoituskehysesityksessä maataloudelle korvamerkittyä rahoitusta riittämättömänä. Paljon on kiinni siitä, miten suureen ns. kumppanuusrahastoon (NRP) niputettuja tukia onnistutaan kansallisesti kanavoimaan.
Ilmasto- ja ympäristötoimiin panostamisessa päätäntävaltaa ei olla jättämässä kansallisille hallituksille.
Ilmasto- ja ympäristötoimiin panostamisessa päätäntävaltaa ei kuitenkaan olla jättämässä kansallisille hallituksille. Siitä Essayah sanoo olevansa ”erityisen huolissaan”.
”Jos EU-komissio ei pidä riittävänä jäsenmaan tiettyjä ilmasto- ja ympäristötoimia, se voi delegoidulla säädöksellä määrätä jäsenmaan lisäämään panostusta”, hän moittii.
Essayah pitää huolestuttavana sitä, että EU-komissio on mahdollisuus delegoiduilla asetuksilla piiskata jäsenmaita tekemään enemmän ilmaston ja ympäristön suojelemiseksi. Kuva: Juha Roininen/EUP-IMAGES”Tämä on haastava kohta ja antaa liian paljon päätösvaltaa komissiolle.”
NRP-rahojen kanssa voi siis myös Suomessa käydä niin, että Brysselin mahtikäskyllä ilmaston ja ympäristön suojelemiseksi pitää tehdä enemmän. Silloin istuvalle hallitukselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa resurssit esimerkiksi maaseudun kehittämiseen kanavoiduista rahoista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
