Janne Haataisen myynnissä olevan sukutilan pellot ovat edelleen viljelyssä, osin naapurin kanssa yhteistyönä. Kuva: Jarno ArtikaJanne Haatainen itki ja silitti vasikkaa: ”Kuka eläimistä huolehtii, jos minä romahdan?”
Viljelijä Janne Haatainen joutui luopumaan lehmistä parinkymmenen vuoden jälkeen. Kriisi vei hänet sairaalaan.TilaajalleLeppävirtalainen maataloustuottaja Janne Haatainen joutui lopettamaan yli 20 vuotta jatkuneen maidontuotannon ja rakentamaan elämänsä uudelleen.
”Jos sukutilalle ei ole jatkajaa, elämää on elettävä itselleen”, 49-vuotias Haatainen sanoo nyt.
Vielä muutama vuosi sitten hän piti Pohjois-Savossa Leppävirran Haapamäen kylällä maitotilaa. Karja on nyt lähtenyt, ja Haatainen työskentelee maarakennusalalla.
Navetta tyhjentyi 8.8.2025, kun viimeiset lehmät vietiin. Janne Haatainen sanoitti tunteistaan kappaleen nimeltä Suruluola. Kuva: Jarno ArtikaYlioppilaaksi ja agrologiksi kouluttautunut Haatainen aloitti maidontuotannon vuonna 2003 tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen.
Lähtötilanteessa tilalla oli parikymmentä lypsävää, nuorta karjaa sekä vanha kone- ja rakennuskanta. Intoa riitti, mutta kokemusta puuttui.
”Sanotaan, että vanhan miehen viisautta ja nuoren miehen voimia ei voi saada samaan aikaan”, Haatainen pohtii.
Vuosien mittaan maitotilan tuotantomäärät yli kolminkertaistuivat ja liikevaihto nousi yli 400 000 euroon. Tilan maksuvalmius, vakavaraisuus ja kannattavuus olivat kiitettävällä tasolla.
Loppuvaiheessa 2023 tilalla oli 65 lehmän parsinavetta ja eläinpaikkoja kaikkiaan 143.
Tämän juuri uudistetun nurmipellon valkoposkihanhet tuhosivat syksyllä 2023. Nyt siitä on puitu rehuohra. Kuva: Jarno ArtikaTyö oli kuitenkin enemmän kuin yritystoimintaa. Tilan jatkuvuus ja perhe olivat Haataiselle tärkeitä.
Sukupolvenvaihdos osoitti, miten vaikeasti asumisjärjestelyt ja tunteet voivat kietoutua toisiinsa.
Haataiselle perheen oma koti ja yksityisyys olivat ehdoton vaatimus sukupolvenvaihdoksen toteutumiselle. Erilleen muutto oli tarkoitettu kaikkien parhaaksi, mutta vanhemmat kokivat sen varsinkin alussa toisin.
Haatainen näkee sukupolvien välisen vuorovaikutuksen maaseudun voimavarana. Se vaatii kuitenkin kykyä puhua myös vaikeista asioista.
Haataisen tila tilasi siitoksen huippuspermat ja sai hyvänä asiakkaana kiitokseksi postilaatikon. Se palvelee muistona viime vuonna hävitetystä karjasta. Kuva: Jarno ArtikaVähitellen maatalouden toimintaympäristö muuttui haastavaksi tukipolitiikan, byrokratian ja etenkin tuottajahintojen laskun vuoksi. Samalla henkilökohtaiset kriisit alkoivat syödä tuottajan voimavaroja.
Haataisen 13 vuotta kestänyt avioliitto päättyi raskaaseen eroprosessiin. Avioehtoon jäänyt puutteellisesti laadittu lause aiheutti haastavan, pitkän ja lakimiehiä rikastuttavan eroprosessin.
”Pesänjakaja päätyi samaan summaan, jota tarjosin heti alussa vastineena heidän viisinkertaiselle vaatimukselleen. Lakimiespalkkioihin ja arviointeihin minulta kului 43 000 euroa.”
”Menin huilaamaan vasikkakarsinaan, silitin vasikkaa ja itkin ääneen.”
Ero horjutti tilan taloutta. Haatainen jäi yksin pyörittämään suurta kokonaisuutta, jolloin työvoima- ja urakointikulut kasvoivat. Maksuvalmiuden heikentyessä hänen jaksamisensa alkoi loppua.
Haatainen ei kanna kaunaa vaan päinvastoin kiittää entistä puolisoaan, joka lähivanhempana kantoi päävastuun heidän kolmen poikansa kasvatuksesta.
Hän on tyytyväinen siihen, että pojista on kasvanut fiksuja ja omillaan toimeentulevia nuoria miehiä.
”Tärkeintä on, että pojat voivat elää haluamaansa, omannäköistä elämää.”
Viime keväänä Janne Haatainen suoritti maarakennusalan ammattitutkinnon Riveria-ammattioppilaitoksessa. Kuva: Jarno ArtikaPysäyttävä hetki oli se, kun Haatainen joutui korkeassa kuumeessa hoitamaan yksin navetan eläimet.
”Menin huilaamaan vasikkakarsinaan, silitin vasikkaa ja itkin ääneen. Mietin, kuka eläimistä huolehtii, jos minä romahdan.”
Syksyllä 2023 ylirasitus vei Janne Haataisen sairaalaan.
Lopullinen käänne tuli 2023, kun selvisi, ettei sukutilan toiminnalle ole jatkajaa. Samana syksynä ylirasitus vei Jannen sairaalaan.
Siellä hän teki päätöksen maitotilan alasajosta.
Edessä oli vaikea sukutilan pelastusoperaatio. Konkurssin välttäminen vaati omaisuuden myyntiä, erääntyvien laskujen jatkuvaa priorisointia ja neuvotteluja maksuajoista.
Haatainen myi 50 hehtaaria metsää sekä konekalustoa, toisinaan kiireellä ja alihintaan. Näillä keinoilla tilan toiminta saatiin ajettua alas hallitusti.
Muutosvaiheessa apuna ja tukena olivat alan parhaat asiantuntijat.
”Kun sain yöunista kiinni ja mieli kirkastui, asiat alkoivat järjestyä.”
Syksyllä 2006 Janne Haatainen pyrki MTK:n johtokuntaan maaseutunuorten edustajaksi. Kuva: Kari SalonenKeväällä 2024 maatila pantiin myyntiin, mutta kiinnostuneiden ostajien rahoitusvaikeuksien vuoksi kauppoja ei syntynyt.
Hiehot myytiin syksyllä, ja lehmät lähtivät seuraavan vuoden kesänä.
Samaan aikaan Haatainen alkoi etsiä uutta suuntaa. Hän hakeutui maanrakennusalalle ja suoritti oppisopimuksella ammattitutkinnon Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riverian kautta.
Maatilalla opittu osaaminen osoittautui uuden työn kannalta arvokkaaksi. Koneiden huolto, maansiirto, putkitukset ja maaston hahmottaminen olivat jo ennestään tuttuja.
”Jokaisella kuskilla on oma kädenjälkensä. Kone on kuin pensseli, ja kun työmaa valmistuu, lopputulos on tekijänsä näköinen taulu”, Haatainen kuvailee.
Sukutila on edelleen Haataisen omistuksessa.
Sukutila on edelleen Haataisen omistuksessa ja omat sekä lähimmät vuokrapellot viljelyksessä yhteistyössä naapurin kanssa.
Aikaisemmin vastuu eläimistä vaati ympärivuorokautista valppautta vuoden jokaisena päivänä. Nyt Haatainen voi työssään paikallisessa firmassa keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan.
Ensi talvena Haatainen aikoo laajentaa työmahdollisuuksiaan suorittamalla CE-ajokortin täysperävaunullisen rekan ajamista varten.
Raskaat vuodet ovat muuttaneet myös hänen tapaansa katsoa itseään. Hän on käsitellyt menneisyyttään terapian ja psykologian avulla.
"Tanssissa ja ihmisenä kasvamisessa on se hieno puoli, että koskaan ei tule täysin valmiiksi.”
”Kun ymmärrys itseä kohtaan on lisääntynyt, sisäinen taakka on helpottanut ihan älyttömästi.”
Vapaa-ajalla vastapainoa tuo lavatanssiharrastus. Haatainen on ottanut yksityistunteja ja opetellut eri tanssilajeja lattareista tangoon.
"Tanssissa ja ihmisenä kasvamisessa on se hieno puoli, ettei koskaan tule täysin valmiiksi.”
Janne Haatainen asuu edelleen kotitilallaan, sillä se ei ole vielä mennyt kaupaksi. Kuva: Jarno ArtikaKotitilansa maille Haatainen toivoo uutta elämää. Hän luottaa siihen, että pelloilla viljellään jälleen ja pihalla leikkii lapsia.
Itselleen hän odottaa uutta alkua toisen ihmisen rinnalla.
Vaikeista vuosista hänelle on jäänyt mieleen oman äidin elämänohje eron synkimpänä hetkenä.
”Anna viedä vaikka kaikki, mutta hymyäsi et anna. Menneille asioille ei enää mahda mitään, vaan elämää on elettävä tässä hetkessä ja tulevaan voi vaikuttaa vain valinnoillaan.”
Janne Haatainen
49-vuotias agrologi ja maatilayrittäjä Leppävirralta.
Luotsasi 20 vuotta sukutilaa ja lähes nelinkertaisti sen maidontuotannon.
Työskentelee nykyisin maanrakennusalalla, johon kouluttautui oppisopimuksella.
Perheeseen kuuluu kolme aikuista poikaa.
Vastapainoa työlle lavatanssista, metsästyksestä ja kuntoilusta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
