Ehdotus valmistui: Näin sikatilojen salmonellarahasto maksaisi korvauksia

Sikojen salmonellariskien varalta perustettavaa rahastoa valmistelleen työryhmän raportti on valmistunut. Raportti sisältää ehdotuksen siitä, miten sikatiloille korvataan salmonellatartunnat ja niistä aiheutuvat saneerauskustannukset, menetykset ja tuotantotappiot.

Työryhmän suurin saavutus on yksimielinen ja konkreettisia ehdotuksia sisältävä raportti, sanoo ryhmän puheenjohtajana toiminut neuvotteleva virkamies Kajsa Hakulin maa- ja metsätalousministeriöstä.

Ehdotus on pohjana, kun rahaston mahdollisesta perustamisesta aletaan keskustella ministeriön johdon kanssa, Hakulin jatkaa. Aikatauluihin hän ei halua ottaa tässä vaiheessa kantaa mutta toteaa, että rahasto ei ehkä aloita toimintaansa vuoden 2026 alussa, kuten aikaisemmin on kaavailtu.

Rahastoon kerättäisiin ehdotuksen mukaan veroluonteisia maksuja sikatilallisilta. Jotta maksut eivät muodostuisi sikatilallisille kohtuuttomiksi, tarvittaisiin lisäksi julkista rahaa.

Työryhmän arvion mukaan salmonellarahasto vaatii 10 miljoonan euron alkupääoman. Tämä summa takaisi paitsi maksujen kohtuullisuuden myös sen, että rahasto kykenisi maksamaan korvauksia ensimmäisestä toimintapäivästä lähtien.

Rahastoa perustettaessa riittävä alkupääoma turvataan kertaluonteisella pääomituksella, työryhmä ehdottaa. Myöhemmin tulevaisuudessa rahasto voisi saada rahaa esimerkiksi cap-varoista.

Työryhmän mukaan nämä veroluoteiset maksut määritettäisiin sikarekisteriin ilmoitettujen eläinmäärien perusteella ja ne jyvitettäisiin eri tuotantosuuntien välillä.

Veroluonteisten maksujen suuruudesta tai ainakin niiden määräytymisperiaatteista pitää säätää lailla, työryhmä huomauttaa.

Työryhmän mielestä sikatilallisen maksuvelvollisuus määritettäisiin vuodeksi kerrallaan, mutta eräpäiviä pitäisi olla vuoden aikana vähintään kaksi. Näin maksurasitus ei nousisi kohtuuttoman suureksi.

Ruokavirasto voisi maksaa salmonellakorvauksia, ja maksuja keräävä järjestelmä olisi Ruokaviraston ylläpitämän sikarekisterin liitännäinen, työryhmä toteaa.

Työryhmän ehdotuksen mukaan sikatilallisille maksettava korvaus koostuisi kolmesta osasta: lopetettujen eläinten arvo, pitopaikan saneerauskustannukset sekä tuotannon keskeytyksestä aiheutuva katemenetys.

Rahastoa koskevan maksuvelvollisuuden ja riskiturvan piiriin kuuluisivat ammattimaiset siankasvattajat eli ne tilalliset, joilla on vähintään 100 sikaa.

Korvauskatto yhdestä salmonellan aiheuttamasta vahinkotapauksesta olisi 4 000 euroa/emakkopaikka ja 400 euroa/lihasikapaikka. Välikasvattamon paikat eivät vaikuttaisi enimmäiskorvausten määrään.

Lopetetuista eläimistä maksettaisiin korvauksena keskimääräinen käypä arvo, josta olisi vähennetty 10 prosentin omavastuu.

Saneerauskustannukset korvattaisiin lähtökohtaisesti todellisten kustannusten perusteella, mutta niistä vähennettäisiin 10 prosentin omavastuu. Jossain tapauksissa omavastuuosuus olisi 20 prosenttia.

Korvauksia saisi muun muassa kustannuksista, jotka johtuvat eläinten lopettamiseen ja omaisuuden hävittämiseen sekä eläinsuojien puhdistamiseen ja desinfiointiin käytetystä työstä.

Tietyissä tilanteissa voitaisiin korvata sikalan poistaminen käytöstä kokonaan. Työryhmän mukaan ei ole tarkoituksenmukaista, että rahastosta tuettaisiin sellaisten vanhojen rakennusten saneerausta, joissa saneerauksen onnistuminen on epävarmaa.

Katemenetyksistä maksettaisiin kertakorvaus, joka ei riippuisi tuotannon keskeytyksen pituudesta eikä siitä, keskeytyykö tuotanto kokonaan vai osittain. Korvauksen suuruus perustuisi tilan tavanomaisessa toiminnassaan luovuttamien eläinten määrään.