Lentomatkan päästöjä voi pian kompensoida viljelijä: Tuottajaomisteinen yhtiö kaavailee hiilensidonnasta tiloille kannattavaa liiketoimintaa

Kun tulevaisuudessa hyppäät lentokoneeseen tai auton rattiin, matkan päästöjä saattaa kompensoida suomalainen viljelijä.

Tuoreella, tuottajaomisteisella hiilensidontayhtiöllä tavoite on nimittäin selvä: valjastaa kotimaisten tilojen peltoja ja metsiä hiilensidontapalveluiden tuotantoon.

Ja vieläpä niin, että touhusta jäisi jotain viljelijälle käteen.

Viime vuonna perustetun Maanvaalija-yhtiön taustalla vaikuttavat tuottajaosuuskuntien perinteikkäät jätit, Itikka ja Lihakunta.

Kuljeskelemme hauraan lumikerroksen täplittämällä lohkolla, jolta on syksyllä puitu ohraa. Hiiltä voidaan sitoa esimerkiksi täällä, Risto Sairasen tiluksilla Luumäellä.

Kun lunta pyyhkäisee sivuun, alta paljastuu tämän pellon hiilensidonnan sankari: viljan sekaan kylvetty valkoapila.

Valkoapila on kerääjäkasvi. Se tehostaa hiilensidontaa alimmillaankin kahdella hiilidioksiditonnilla hehtaaria kohden vuodessa, kertoo Maanvaalija Oy:n projektipäällikkö Lauri Jyllilä.

Se vastaa noin 10 000 kilometrin edestä bensiinikäyttöisen auton päästöjä. Olosuhteista riippuen vaikutus voi olla suurempikin.

Enimmillään vaikutus on jopa kaksinkertainen.

Sidonnan tehoon vaikuttavat esimerkiksi sääolosuhteet.

Kerääjäkasveja on pilotoitu yksivuotisten viljojen aluskasvina kuluneella kasvukaudella kaikkiaan 20 hehtaarilla eri puolilla Suomea.

Aiempaa kokemusta kerääjäkasvien käytöstä Sairasen tilalla ei ole.

Se on myös tavallaan koko hiilensidontayhtiön juju: Korvausta vastaan tiloilla toteutetaan toimenpiteitä, joita muuten ei tehtäisi, tähdentää Maanvaalija Oy:n toimitusjohtaja Risto Lahti.

Lohkolle ei haeta kerääjäkasvitukea, eikä pelkästä valkoapilasta sellaista saisikaan.

Ennen kylvöä maasta on otettu hiilianalyysi. Tällä lohkolla se on noin 55 tonnia hehtaarilla. Tulos on suomalaisittain keskimääräinen. ”Kevennetty muokkaus ja lanta luovat hyvän lähtötason.”

Valkoapila voi kerääjäkasvina sitoa peltohehtaarille vuodessa hiilimäärän, joka vastaa noin 10 000:tta ajokilometriä bensa-autolla. Kuva: Sanne Katainen

Seuraavasta hiilianalyysistä selviää, paljonko ylimääräistä hiiltä on jäänyt peltoon.

Tällä kasvukaudella pilotoituja toimenpiteitä on viisi. Kerääjäkasvien lisäksi niitä ovat metsän lannoitus, metsän kasvuajan pidentäminen, metsittäminen ja nurmiseosten monipuolistaminen.

Toimenpiteistä metsittäminen on teholtaan yli muiden, Jyllilä kertoo. Myös metsän lannoitus tehostaa hiilensidontaa reilusti.

Vaihtelua on kuitenkin runsaasti olosuhteista riippuen.

Hiilensidonnasta tehdään sopimus perhetilan kanssa. Siinä yhteydessä sovitaan toimenpidekohtaisista ehdoista, joita tilan on noudatettava.

Kaikkea ei voi kuitenkaan ennustaa. Myrsky voi kaataa puita tai tuholainen iskeä. Jos niin käy, ei hiilensidontaakaan tapahdu, eikä silloin yksiköitä myöskään myydä.

Asiakkaalle myydään vain jo syntyneitä ”krediittejä” eli sidottuja päästöjä.

Maanvaalija neuvottelee parhaillaan eri yritysten kanssa hiilensidontapalveluiden myynnistä.

Kotimainen vaihtoehto on herättänyt kiinnostusta, Lahti kertoo.

Maanvaalijan vahvuutena ovat kotimaisuus sekä luotettavan, jäljitettävän ja todennettavan tiedon toimittaminen.

Lähellä luotettavuuden varmentaminen on helpompaa. ”Tämä on sinivalkoinen, talonpoikainen vaihtoehto”, Lahti summaa.

Esimerkkejä vastaavasta, osuuskuntapohjaisesta toiminnasta on saatu Ranskasta. Paikallisia lentoyhtiöitä on maassa velvoitettu hyvittämään osa toimintansa päästöistä.

Ne ovat ostaneet yksiköitä, joilla lisätään esimerkiksi biokaasun tuotantoa ranskalaisilla karjatiloilla. ”Vastaavanlainen malli on tavoitteena Suomessa.”

Entä miten potentiaaliset asiakkaat ovat suhtautuneet lihataloon kytkeytyneeseen hiilensidontaan?

Ennakkoluuloja ei ole tullut vastaan, Lahti kertoo. ”Enemmän se nähdään vahvuutena: suomalaiseen karjankasvattajaan luotetaan.”

Viljelijälähtöistä hiilensidontabisnestä edistetään yhteistyöllä: Kuvassa vasemmalta oikealle Climate Analytics Finlandin perustaja Sami Paatero, Maanvaalija Oy:n projektipäällikkö Lauri Jyllilä, viljelijä ja Maanvaalijan hallituksen puheenjohtaja Risto Sairanen ja yhtiön toimitusjohtaja Risto Lahti. Kuva: Sanne Katainen

Tarvitaan kuitenkin muutakin kuin innokkaita isäntiä, jotta päämäärään päästään.

Politiikan on edistettävä muutosta, Maanvaalijalta tähdennetään.

”Orpon hallituksen kova ilmastopoliittinen teko olisi, että he loisivat edellytykset vapaaehtoisen hiilimarkkinan synnylle”, Lahti aprikoi.

”Osallistuisivat EU-suositusten valmisteluun ja indikoisivat elinkeinoelämälle selkeästi, mitä on vapaaehtoinen hiilensidonta, jotta siihen saadaan pelisäännöt.”

Maanvaalijan toiminta tuskin tulee olemaan esimerkiksi kiuruvetiselle sonnikasvattamolle yhtä kannattavaa kuin itse sonnien kasvatus.

Tarkoitus on kuitenkin saada hiilensidonnasta tiloille lisätuloa.

Hintavetoisen elintarvikemarkkinan ulkopuolelta syntyvät rahavirrat mahdollistavat nopean keinon edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa, sekä vahvistaa maatilojen taloutta, Lahti pohtii.

Pitkän aikavälin tavoitteena on tarjota kaikille suomalaisille viljelijöille ja metsänomistajille mahdollisuus solmia tuotantosopimus Maanvaalijan kanssa, Lahti sanoo.

Vuoteen 2025 kestävän pilotoinnin aikana uusia tuotantosopimuksia ei kuitenkaan solmita.

”Tavoitteena on, että mahdollisimman monessa navetassa palaisivat valot myös tulevaisuudessa.”