Pellon keskellä oleva eddy covariance -jatkuvatoiminen mittauslaitteisto seuraa jatkuvasti tutkimusalueen kasvihuonekaasupäästöjä. Laitteisto mittaa muun muassa hiilidioksidia, tuulen liikkeitä, lämpötilaa ja sääolosuhteita ympärivuorokautisesti. Mittausten avulla voidaan arvioida, paljonko turvepellolta vapautuu päästöjä esimerkiksi tunnin, vuorokauden tai vuoden aikana. Kuva: Onni PuutioTurvepeltojen päästöihin etsitään ratkaisua kosteikkoviljelystä
EU:n ennallistamistavoitteet lisäävät painetta vähentää turvepeltojen päästöjä. Siikajoella tutkitaan nyt, voisiko kosteikkoviljely tarjota ratkaisun ongelmaan.TilaajalleTurvepeltojen vettämisestä eli peltojen vedenpinnan nostamisesta kaavaillaan yhtä ratkaisua maatalouden ilmastopäästöihin.
Luonnonvarakeskuksen mukaan kosteikkoviljely voisi vähentää päästöjä ja pitää pellot samalla tuotannossa, mutta käytännön toteutus laahaa perässä.
Luke tutkii Pohjois-Pohjanmaan Siikajoella ruokohelpiviljelmää, jossa vedenpintaa pidetään tavallista korkeammalla.
Tavoitteena on vähentää turvepeltojen hiilipäästöjä ja selvittää, voisiko kosteikkoviljelystä tulla uusi viljelymuoto huonotuottoisille pelloille.
Tutkimuskohteessa kasvatetaan ruokohelpeä noin kahdentoista hehtaarin alueella. Kuva: Onni PuutioTaustalla ovat sekä Suomen ilmastotavoitteet että EU:n ennallistamisasetus. Suomi valmistelee parhaillaan kansallista ennallistamissuunnitelmaa, jossa myös turvepeltojen vettämisellä on iso rooli. Tutkijoiden mukaan paine vähentää turvepeltojen päästöjä kasvaa lähivuosina nopeasti.
”Turvepellot ovat se iso elefantti siellä olohuoneessa, mistä päästöjä pitäisi saada vähennettyä”, Luonnonvarakeskuksen tutkijatohtori Hanna Kekkonen sanoo.
Turvepeltoja on Suomessa noin 11–12 prosenttia viljelyalasta, mutta niiden ilmastovaikutukset ovat huomattavasti osuutta suuremmat.
Tutkimuskohteessa kasvatetaan ruokohelpeä noin kahdentoista hehtaarin alueella. Pelto oli aiemmin luomukauralla, mutta märkyys aiheutti jatkuvasti ongelmia viljelyyn.
Nyt alueella kasvatettava ruokohelpi käytetään kuivikkeena tutkimusnavetassa. Ruokohelpi on pitkä korsikasvi, jota kokeiltiin Suomessa aiemmin energiantuotantoon.
Siikajoen tutkimuspellolla märkyys näkyy jo muutaman askeleen jälkeen – juuri tällaisia olosuhteita kosteikkoviljelyssä tavoitellaan. Kuva: Onni PuutioAjatus on yksinkertainen: kun vedenpintaa nostetaan, turve jää hapettomiin oloihin eikä vapauta hiilidioksidia yhtä paljon ilmakehään.
Kekkosen mukaan yksivuotisen viljelyn turvepellolta voi vapautua vuosittain noin 35 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia hehtaaria kohti.
”Ne ovat todella isoja päästöjä. Puhutaan useamman keskivertosuomalaisen vuosipäästöistä.”
Vettä ei kuitenkaan nosteta niin korkealle, että pelto muuttuisi kosteikoksi tai lammikoksi. Pellolla pystyy edelleen liikkumaan tavallisilla maatalouskoneilla.
Ruokohelpi muodostaa vahvan juuriston, joka lisää pellon kantavuutta myös märissä oloissa.
Tutkimusalueella kasvihuonekaasuja seurataan jatkuvasti mittalaitteilla, jotka analysoivat muun muassa hiilidioksidia, tuulen liikkeitä ja sääolosuhteita. Pellon keskellä oleva mittaustorni kerää tietoa laajalta alueelta ympärivuorokautisesti.
Kosteikkoviljelyssä vettä ei nosteta niin korkealle, että pellosta tulisi kosteikko tai lampi. Tarkoitus on pitää alue edelleen maatalouskäytössä. Kuva: Onni Puutio”Sillä pystytään seuraamaan, paljonko päästöjä alueelta syntyy esimerkiksi tunnissa tai vuodessa”, Kekkonen kertoo.
Tutkijoiden mukaan kosteikkoviljely voisi tarjota vaihtoehdon erityisesti heikkotuottoisille turvepelloille, joiden viljely on jo valmiiksi vaikeaa. Kosteikkoviljely ei kuitenkaan sovi kaikille pelloille, eikä ruokohelvelle ole Suomessa vielä laajoja markkinoita.
”Jos on märkä ja huonosti tuottava lohko, niin tämä voisi olla yksi tapa pitää alue edelleen tuotannossa”, Kekkonen sanoo.
Ruokohelpi muodostaa tiheän juurimaton, jonka ansiosta pellolla voidaan liikkua tavallisilla maatalouskoneilla myös märissä oloissa. Tutkimusalueella kasvatettavaa ruokohelpeä käytetään tällä hetkellä kuivikkeena tutkimusnavetassa. Kuva: Onni PuutioRuokohelpi herättää monissa viljelijöissä myös epäluuloja. Kasvia kokeiltiin Suomessa laajemmin jo 2000-luvulla energiantuotantoon, mutta markkinat romahtivat nopeasti.
Kekkosen mukaan monelle viljelijälle jäi kokemuksesta huono maku.
”Kaikki muistavat sen, kun ruokohelpeä ostettiin energiakäyttöön ja sitten ostot loppuivat äkkiä. Moni koki jääneensä tyhjän päälle.”
Nyt ruokohelpeä ei kuitenkaan nähdä ensisijaisesti energiakasvina vaan osana ilmasto- ja maatalousratkaisuja. Sille etsitään käyttöä esimerkiksi kuivikkeena, rehuna ja erilaisissa biomateriaaleissa.
Siikajoen tutkimuspellolla vedenpintaa pidetään tavallista korkeammalla, jotta turve ei hapettuisi ja vapauttaisi yhtä paljon hiilidioksidia ilmakehään. Kuva: Onni PuutioTutkijoiden mukaan kosteikkoviljelyn merkitys voi kasvaa tulevina vuosina, jos Suomi joutuu etsimään uusia keinoja turvepeltojen päästöjen vähentämiseen.
Kekkosen mukaan kosteikkoviljely voisi olla myös välimalli täydelle ennallistamiselle: pelto pysyisi edelleen tuotannossa, mutta päästöt vähenisivät.
Tavoitteet ovat hänen mukaansa jo olemassa, mutta käytännön toimeenpano puuttuu edelleen.
”Kaikki tietävät, että jotain pitäisi tehdä. Mutta se varsinainen toimeenpano ei ole vielä lähtenyt liikkeelle.”
Tällä hetkellä tutkijat uskovat, että kysymys ei enää ole siitä, pitääkö turvepeltojen päästöjä vähentää, vaan siitä, millä keinoin se tehdään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
