
Ympäristösitoumuksen vuonna 2023 tehneillä viljelijöillä on tänä keväänä edessään aivan uusi tehtävä: tilan ilmasto- ja ympäristösuunnitelman täyttö. Vaatimus liittyy kansallisiin viljelijätukien vaatimuksiin ja suunnitelmapohjan on toteuttanut maa- ja metsätalousministeriö.
MT:n viljelijätoimittajat Heli Lehtelä ja Juhani Reku perehtyivät suunnitelman tekoon yhdessä. Täyttö alkaa lohkotietojen hakemisella.
Seuraavaksi kysytään viljelijän kiinnostuksen kohteita ja käytettävissä olevia resursseja.
Lehtelää ja Rekua mietityttää, kuinka monta kiinnostuksenkohdetta suunnitelmasta kannattaa valita. Jos kiinnostus velvoittaa myöhemmin toimenpiteisiin, niistä muodostuu kallis ja raskas lisätyö.
Entä käytettävissä olevat resurssit, paljonko niitä pitäisi olla? Työaika on erityisesti kasvukauden aikana tiukoilla.
”Kun mietitään esimerkiksi mahdollisuutta investoida luonnon monimuotoisuutta ja/tai vesiensuojelua edistäviin toimenpiteisiin, niin millä rahalla näillä katteilla?”, Lehtelä pohtii.
Vaikka lohkojen nimet ja koot siirtyvät järjestelmään, niiden ominaisuuksia sieltä ei löydy. Viljelijän on itse ilmoitettava, onko lohko kenties kalteva tai jyrkkä, rajautuuko se vesistöön tai onko se turvemaata.
”Vipu-palvelun kartoissahan on ne tiedot jokaisesta lohkosta. Minkähän takia niitä ei ole tuotu tänne?”, Reku ihmettelee.
Lomakkeelle tulevat myös vuokrapellot.
”Niiden osalta ei tietenkään voi luvata, että kävisi esimerkiksi raivaamassa viereistä metsää”, Reku huomauttaa. Myös monia muita ympäristönsuojelutoimia on vaikea tehdä näillä lohkoilla maanomistajan kanssa neuvottelematta.
”Enhän minä voi valita niittypeltoa, jos en tiedä, mikä se niittypelto on ja miten tukijärjestelmä siihen suhtautuu.”
Lohkojen saamat suositukset ovat samoja tilanteesta riippumatta. Vaikka suunnitelman täyttäjillä ei ole laiduntavia eläimiä, heille suositellaan silti lohkojen laidunnusta. Lisäksi lohkoille suositellaan esimerkiksi pientareiden levennystä, vaikka liian leveät pientareet voivat johtaa maataloustukien menetykseen viljelyalan jäädessä liian pieneksi.
Ympäristösuunnitelmassa käytetään myös termiä ”niittypelto”, joka ei ole tukiehtojen mukainen termi.
”Mikäli kasvustosta halutaan niittymäinen, hoidon pääperiaatteet ovat muokkaamattomuus, lannoittamattomuus ja niittoajankohtien suunnitelmallinen määrittely”, Reku lukee kuvausta.
”Mutta eihän se silloin voi olla maataloustuotantoa.”
”Ei. Silloin se ei luultavasti ole maatalousmaata enää”, Lehtelä vahvistaa.
”Tässä tullaan siihen, että enhän minä voi valita niittypeltoa, jos en tiedä, mikä se niittypelto on ja miten tukijärjestelmä siihen suhtautuu”, Reku miettii.
”Mitä siitä seuraa, jos sitoudut semmoiseen?”, Lehtelä ihmettelee.
Monet ympäristösuunnitelman asiat ovat Rekulle ja Lehtelälle itsestään selvyyksiä, kuten lintujen pesien suojelu kevättöiden yhteydessä. Myös kerääjäkasvit, maan tiivistymisen ehkäisy ja uudistava viljely ovat jo käytössä.
”Hyvinvoiva maa antaa myös parhaan sadon”, Lehtelä painottaa.
Ympäristösuunnitelman ehdotukset eivät ota lainkaan muita kestävyyskriteerejä, kuten taloudellista tai sosiaalista kestävyyttä. Hyvällä viljelymaalle kahdeksan hehtaarin lohkolle ehdotetaan luonnonhoitonurmea, mikä ei ruuantuotannon kannalta järkevää.
”Tietenkin se voi olla taloudellisesti järkevää, sillä markkinariskiä ei ole”, Reku naurahtaa.
Joillekin alueille ehdotetaan kipsikäsittelyä, mutta se ei esimerkiksi Rekun alueella ole sallittua läheisen joen erityispiirteiden vuoksi.
Tunnin aktiivisen keskustelun ja klikkailun jälkeen ympäristösuunnitelma on saatu tehtyä osalle lohkoista. Viljelijätoimittajat arvioivat, että loppuun menee ainakin toinen tunti.
”Yhdessä on kiva ihmetellä.”
Se, kuinka monelle lohkolle suunnitelma on tehtävä, on epäselvää. Ruokaviraston ohjeissa sanotaan, että suunnitelma on tehtävä kaikille. Sen sijaan kuntien maatalousneuvojat ovat kertoneet, että yhdellekin lohkolle tehty suunnitelma riittää.
Lopussa ohjelma tekee suunnitelmasta yhteenvedon. Se ei kuitenkaan kerro suunniteltujen toimien monimuotoisuusvaikutuksista, hiilensidonnasta tai vesistövaikutuksista vaan pelkästään eri toimenpiteiden hehtaarimäärät.
Suunnitelman täyttäneet Reku ja Lehtelä pitävät sen asioita kiinnostavina, mutta edelleen mietityttää, miten sitä tulevaisuudessa käytetään. Asian pähkäily porukassa on kuitenkin hauskempaa, helpompaa ja antoisampaa kuin yksin.
”Yhdessä on kiva ihmetellä. Vaikeita termejä pohtiessa yksin tuntuu usein siltä, että kaikki muut tietävät, mitä se tarkoittaa. Tässä paljastuu, että eivät muutkaan tiedä.”
Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Johanna Auer on vastannut ministeriössä ympäristösuunnitelmasta. Hän kertoo, että Vipu-tietojen siirtäminen suunnitelman pohjaksi olisi vaatinut enemmän aikaa ja rahaa kuin mikä nyt oli mahdollista.
”Ympäristösuunnitelman tekemisen tavoitteena on, että viljelijä käyttää hetken sen pohtimiseen, millaiset toimenpiteet eri lohkoille sopisivat. Tätä ei ehkä muuten tule jokapäiväisen työn ohessa tehtyä.”
Ilmasto- ja ympäristösuunnitelmaa varten toteutettu verkkopalvelu pohjautuu ProAgria Pohjois-Suomi ry:n Ympäristöviisas viljelijä -hankkeessa tuottamaan Ympäristökioski -sovellukseen.
Lisäksi verkkopalvelussa on hyödynnetty Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Elävä Itämeri Säätiön (BSAG) kehittämää LumoVesi-työkalua, joka toteutettiin osana Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa LumoVesi-hanketta vuosina 2018-2021.
”Jos suunnitelma olisi velvoittava, sen pitäisi pohjautua Vipu-tietoihin ja olla yhteensopiva tukiehtojen kanssa”, Auer pohtii.
Lohkojen määrän osalta ministeriö oli ajatellut, että suunnitelma olisi tilakohtainen.
”Mutta toimeenpanossa määritellään tarkemmin, mikä on suunnitelmalle se hyväksyttävä taso.”