Eläimillä on monia keinoja selvitä talvesta. Kuva: Stiina Hovi
Pakkasnestettä elimistössä, kutistumista, lumeen syöksymistä – talvi on pakottanut eläimet kehittämään erilaisia sopeutumiskeinoja
Talvinen luonto näyttää äkkiseltään hiljaiselta ja elottomalta. Lumen alla asustaa kuitenkin monenlaisia eläimiä, jotka ovat kehittäneet yllättäviäkin tapoja selvitä ankarasta vuodenajasta.Tilaajalle
Hanki kertoo tarinaansa lumen alaisista tapahtumista. Pöllö on koitunut myyrän kohtaloksi. Kuva: Tuomo KesäläinenLuminen metsä on lähes äänetön. Koko maisema on kääritty äänet vaimentavaan valkoiseen pumpuliin, josta lumen kuorruttamat kuuset kohoilevat kummitusmaisina hahmoina.
Matalan kuusen juurelta kurottaa hangen päälle pari hentoa heinänkortta. Korsien juurella siintää soma pieni aukko. Sormen levyiseen onkaloon johtavat hennot, pakkaslumeen painuneet varpaanjäljet antavat vihjeen hangenalaisesta elämästä.
Siellä lumiluoliensa suojissa vipeltävät katseilta suojissa päästäiset sekä hiiret, myyrät ja muut pikkujyrsijät.
Osa jyrsijöistä viettää talven valtaosin hangen uumenissa jyrsien puiden tyviosia ja syksyllä ruokavarastoihin kerättyjä siemeniä, marjoja ja pähkinöitä. Osa vipeltää useammin hengen päälle etsimään ravintoa. Kaikilla on oma tapansa selvitä ankarasta vuodenajasta.
”Päästäinen kutistaa itseään talveksi jopa kymmeniä prosentteja.”
”Nisäkkäistä varmasti kaikkein erikoisin talvielämä on päästäisellä”, toteaa luontoasiantuntija ja konservaattori Ari Karhilahti.
”Päästäinen kutistaa itseään talveksi jopa kymmeniä prosentteja: pienempi koko kuluttaa vähemmän energiaa ja talvesta selviäminen helpottuu. Eikä kyse ole rasvakerroksen hupenemisesta, vaan eläimet luut, kallo ja jopa aivot kutistuvat.”
Päästäisellä on nopea aineenvaihdunta ja kokonsa kutistamisesta huolimatta se tarvitsee talvisinkin runsaasti ravintoa hengissä pysymiseen.
”Silloin tällöin hangella näkee lepäämässä elottomia päästäisiä, jotka ovat menehtyneet ravinnonhakumatkallaan energiavarantojen loppumiseen”.
Hangen pinnalle lähteminen on aina riski. Kylmyys on huomattavasti rajumpi ilman lumen eristystä, jonka alla kovillakin pakkasilla lämpötila saattaa olla lähellä nollaa. Pinnalla vaanivat myös saalistajat, kuten kettu, lumikko, kärppä ja petolinnut.
”Eivätkä päästäiset ja jyrsijät aina hangen allakaan turvassa ole, esimerkiksi kettu kuulee hyvin eläinten liikkeet lumen alta ja se iskee pelkän kuuloaistin perusteella saaliin kimppuun”, Karhilahti kertoo.
”Hurjin saalistaja on lapinpöllö, joka kuulee saaliseläimen liikkeet jopa puolen metrin paksuisen hangen läpi ja kykenee silti paikallistamaan saaliin lähes sentilleen ja iskemään lumen läpi oikeaan paikkaan.”
Lapinpöllölläkin tulee raja vastaan. Kun pohjoisen hanget kasvavat liian paksuiksi, vaeltavat pöllöt etelän matalammille hangille ravinnon hakuun.
”Hurjin saalistaja on lapinpöllö, joka kuulee saaliseläimen liikkeet jopa puolen metrin paksuisen hangen läpi.”
Lumikolla on se etu, että pienikokoinen eläin mahtuu myyrien koloihin ja pystyy hakemaan saaliinsa suoraan sen talvehtimispesästä.
Lumikko viettää myös itse paljon aikaa lumen alla, jossa myös se itse on suojassa saalistajilta. Vaikka lumikko on petoeläin ja saalistaja, on se pienen kokonsa vuoksi houkutteleva saalis sitä suuremmille pedoille, kuten ketulle ja pöllöille.
Epävakaat talvet ovat luonnollisesti lumen alta suojaa hakeville eläimille haitallisia. Kun lumi ei anna suojaa, joutuvat eläimet olemaan enemmän liikkeessä, säiden ja saalistajien armoilla, mikä johtaa runsaampaan kuolleisuuteen.
Riekko ja muut kanalinnut saavat pehmeästä lumesta suurta hyötyä kylminä talviöinä. Ne menevät hangen alle kieppiin. Kuva: Markku VuorikariLinnutkin osaavat hyödyntää erinomaisesti lumen tarjoamaa turvaa ja lämpöä.
”Pohjoisessa kaikki suuremmat linnut, kuten riekko, teeri, pyy ja metso saavat pehmeästä vitilumesta valtavan hyödyn viettäessään kylmiä öitä menemällä omaan talviseen lumisuojaansa eli kieppiin”, Karhilahti kertoo.
”Kieppi syntyy parhaimmillaan silmänräpäyksessä, sillä linnut sukeltavat puuterilumeen suoraan lennosta. Lumeen päästyään ne kaivautuvat pienen matkan eteenpäin ja tekevät hankeen kieppionkalon. Kovempaan lumeen kiepin tekeminen vaatii kovempaa työtä, kun onkalo pitää kaivaa pinnalta asti.”
”Kieppi syntyy parhaimmillaan silmänräpäyksessä, sillä linnut sukeltavat puuterilumeen suoraan lennosta.”
Myös osa nisäkkäistä, kuten jänis hakee osittaista suojaa lumesta, mutta jäniksen lumisuoja on sellainen, että se säilyttää näkö- ja kuuloyhteyden ympäristöön.
”Jänis piilottelee yleensä esimerkiksi lumen ja kuusenoksien luomassa onkalossa”.
Osalle nisäkkäistä lumi on lähes elinehto lisääntymisen onnistumiseksi. Esimerkiksi lumipesässä lisääntyvä saimaannorppa on ajautunut hyvin ahtaalle runsaslumisten talvien käytyä yhä harvinaisemmiksi.
Suurpedoistamme myös ahma ja karhu hyödyntävät lunta talven vietossaan. Ahma kaivaa itselleen pitkiäkin lumiluolia, joissa se myös kasvattaa pentueensa. Karhu taas käy yksinkertaisimmillaan talviunille sopivaan, kuivaan paikkaan ja antaa lumen sataa päälleen.
Hyönteiset eivät ole talvellakaan tavaton näky. Kuva: Stiina HoviHyönteiset mielletään usein kesäkauden vipeltäjiksi, mutta myös hangen päällä on yllättävän paljon elämää.
Joka talvi lumella liikkuvat hyönteiset aiheuttavat hämmennystä, kun lauhtuvat säät saavat monenlaisia ötököitä, kuten hämähäkkejä, perhosentoukkia, talvisääskiä ja lumikorentoja liikkeelle.
”Monet hyönteiset talvehtivat lumen alla myös toukkana tai aikuisena”, Karhilahti huomauttaa. ”Heti kun lämpötila nousee nollaan tai hieman plussan puolelle ja lumi alkaa sulaa, hyönteisten kolot tulvivat ja ne nousevat pinnalle.”
Normaalisti tämä on kevään ilmiö. Silloin hyppyhäntäiset, kuoriaisten ja sääskien toukat ja hämähäkit nousevat hangille, vaikka lumi on vielä maassa. Sama ilmiö tapahtuu kuitenkin myös keskellä talvea, jos ilmat lämpenevät yllättäen.
Hyvänä esimerkkinä aikuisena talvehtivasta hyönteisestä toimii sitruunaperhonen, joka viettää talven taivasalla, varvikoissa tai talventörröttäjien varsilla.
”Sitruunaperhonen asettuu jo syksyllä varvikkoon ja antaa lumen sataa päälleen.”
”Mielestäni sitruunaperhonen on lumen alla talvehtivista hyönteisistä kaikkein hurjin. Se asettuu jo syksyllä sopivaan paikkaan, esimerkiksi mustikkavarvikkoon ja antaa lumen sataa päälleen”, Karhilahti kertoo.
”Kaikki muut aikuisena talvehtivat perhoset hakevat itselleen huomattavasti paremman suojan.”
Tutuista päiväperhosista aikuisena talvehtivat myös nokkos- ja neitoperhonen, suruvaippa ja herukkaperhonen, mutta nämä lajit hakeutuvat talvehtimaan esimerkiksi kylmillään oleviin ulkorakennuksiin, louhikoihin ja kallionkoloihin.
Talvisen luonnon melko vilkas elämä yllättää. Vaikka itse eläimiä pääsee harvoin sattumalta näkemään, paljastavat hangella erottuvat eläinten jäljet, ulosteet ja merkit ruokailusta vilahduksia talven hiippareista – selviytyjistä, jotka keskittyvät jokainen tavallaan pärjäämään talven kylmyydessä, odottaen lupausta lähestyvästä keväästä ja lämmöstä.
Talvimaisema näyttää pettävän hiljaiselta. Hankien alla tapahtuu kuitenkin koko ajan. Kuva: Tuomo KesäläinenArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
