Teiden surkeasta kunnosta tuli ikuisuuskysymys

Viime vuonna Suomessa päällystettiin teitä noin 2 000 kilometriä. Se on vähiten sitten vuoden 1967. Vertailu kertoo paljon siitä, miten heikossa jamassa tienhoidon rahoitus Suomessa tällä hetkellä on, olihan päällystettyjä teitä vuonna 1967 huomattavasti nykyistä vähemmän. Ongelma ei rajoitu vain päällystettyihin teihin: heikossa tai peräti surkeassa kunnossa ovat myös lukemattomat soratiet. Suomen Tieyhdistyksen tuore toimitusjohtaja Simo Takalammi toteaa yksiselitteisesti, että Suomen tiestön kunto on kestämätön. Osa teistä on päässyt jo niin huonoon kuntoon, että ne on käytännössä menetetty. (MT 22.1.)

Suomen tieverkoston surkea tila ei ole sinänsä uutinen. Elinkeinoelämän järjestöjen viime syksynä julkaistun raportin perusteella heikkokuntoisia teitä on joka puolella maata. Metsäteollisuus ry:n logistiikkapäällikkö Alina Koskela korosti korjausvelan heikentävän Suomen taloutta. (MT 14.10.2023.) Ihmisten, tavaroiden ja palveluntarjoajien on päästävä liikkumaan kaikkialla Suomessa.

Juristina Tieyhdistyksen Simo Takalammi nostaa tärkeänä seikkana keskusteluun myös oikeudenmukaisuuden. Ennen muuta kyse on ihmisten oikeudesta liikkumiseen ja mahdollisuudesta harjoittaa elinkeinojaan. Ajokunnossa olevat kylätiet ovat myös turvallisuuskysymys, kuten sosiaali- ja terveysalan turvallisuusosaaja, HTM Suvi Fried toteaa yliökirjoituksessaan viitaten Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön selvitykseen (MT 19.1.).

Menneinä vuosikymmeninä tieinfrastruktuurista käytävää keskustelua ovat leimanneet syytökset siltarumpupolitikoinnista. Jo valtakunnan päättäjien painottuminen yhä vahvemmin eteläiseen Suomeen jättää ison osan Suomen tieverkosta päätöksenteon katveeseen. Lisäksi viittaukset siltarumpupolitiikkaan ovat tarkoittaneet pääasiassa isoja ja näyttäviä silta- ja ohitustieinvestointeja. Tiestön osalta tällaisia kohteita ei Suomessa enää juurikaan ole, eikä tieverkon kunnon yleisessä parantamisessa ole aineksia samanlaiseen poliittisten pisteiden keruuseen.

Vaikka nopeita poliittisia voittoja tieverkon kunnostusrahoilla ei saisikaan, politiikkojen pitää kantaa vastuunsa. Rapistuneiden teiden korjaaminen tulee varmasti monin verroin kalliimmaksi kuin peruskunnostuksesta huolehtiminen.