Esimerkiksi tuulivoima pirstoo porolaitumia, arvioi Hanna Nurmi. Kuva: Petteri Kivimäki
Hallitus esittää muutoksia poronhoitolakiin – MTK kritisoi muun maankäytön rajoituksia, paliskunnat neuvottelukäytäntöjä
Paliskuntien mukaan muut maankäyttömuodot pirstovat porolaitumia, mutta MTK:n mukaan poronhoito ei voi olla etuoikeutettu maankäyttömuoto.Tilaajalle
MTK haluaa, että porojen ruokinnasta sovittaisiin aina etukäteen maanomistajan kanssa. Kuvituskuva. Kuva: Tarmo LehtosaloHallitus aikoo esittää muutoksia poronhoitolakiin. Esityksen mukaan paliskuntien on laadittava poronhoitoalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat kymmenen vuoden välein sekä tehtävä vuosittain päätös poromäärän vähentämisestä, jotta poroja on alle suurimman sallitun määrän.
Esityksessä lakiin lisätään myös tavoitteet poronhoidon edellytysten ja saamelaisten kielellisten ja kulttuurillisten oikeuksien turvaamisesta.
Sekä MTK että Paliskuntain yhdistys näkevät esityksessä parantamisen varaa.
”Poronhoito on yksi maankäyttömuoto muiden joukossa – ei etuoikeutettu maankäyttömuoto, jonka kehittäminen voi tapahtua muun maankäytön ja maanomistajien kustannuksella”, sanoo MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola.
”Tällä hetkellä poronhoitoalueella on merkittäviä huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyviä hankkeita, jotka ovat viivästyneet tai estyneet kokonaan poroelinkeinon vastustuksen vuoksi. Myös nämä maakunnan kehittämisen kannalta kielteiset vaikutukset tulisi nostaa nykytilan arvioinnissa esiin.”
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Nurmi puolestaan näkee, että eri maankäytön hankkeet, kuten tuulivoima, kaivokset ja metsätalous, pirstovat laitumia ja ajavat poronhoidon ahtaalle.
Nurmen mukaan laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat sovittavat yhteen eri tavoitteita. Ne tehdään pitkälle aikavälille ja toteutuksen onnistuminen edellyttää sitä, ettei muu maankäyttö suunnitelmien mukaisten toimenpiteiden vaikuttavuutta tyhjäksi.
”Muussa maankäytössä tulee huomioida porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat”, Nurmi sanoo.
Myös maankäyttöä neuvottelukäytäntöjä paliskuntien ja eri viranomaisten välillä tulisi kehittää, mutta se jäi puuttumaan lakiesityksestä.
”Lisäksi on todettava, että laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat eivät yksin riitä porotalouden ilmastonmuutokseen sopeutumisen työkaluksi, vaan tarvitsemme kunnollisen ilmastostrategian tai sopeutumisohjelman tukemaan elinkeinon pitkän aikavälin resilienssiä.”
Nurmen mukaan esimerkiksi porovahinkolaki tulisi pikaisesti ottaa tarkasteluun ja kehittää korvauskäytännöt vahinkoja ennaltaehkäiseviksi.
Porovahinkolakia pitäisi tarkastella pikaisesti, paliskunnat toivovat. Kuva: Arto TakalampiMTK:n mukaan porolaidunten kestävän käytön suurin este on, että poroja on liian paljon käytettävissä olevana laidunmaahan nähden. Lakiesitys ei tartu tähän ongelmaan.
Paliskuntain yhdistys on asiasta eri mieltä.
”Porojen ylin sallittu määrä ei ole nykyisessä petovahinkotilanteessa ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomissa ongelmissa lähelläkään ylittyä. Poroja on tällä hetkellä kymmeniä tuhansia alle suurimman sallitun, ja puolessa paliskunnista luvut ovat reippaasti alle suurimman sallitun luvun. Olisin enemmän huolissani poroperheiden toimeentulosta ja toivon säilymisestä kentällä kuin poromäärien valvomisesta”, Nurmi sanoo.
”Poronhoitoalueella yksityismetsien hakkuut ovat paikoin käytännössä pysähtyneet.”
MTK:n näkemyksen mukaan porojen laidunnus hankaloittaa myös maa- ja metsätaloutta.
”Poronhoitoalueella yksityismetsien hakkuut ovat paikoin käytännössä pysähtyneet. Tästä huolimatta esitetään edelleen vaatimuksia hakkuiden vähentämisestä”, Mäki-Hakola sanoo.
MTK:n mukaan ylisuuret poromäärät voivat estää jäkälälaitumien elpymisen. Jäkäläkerroksen heikentyminen vaikeuttaa porojen talvista ravinnonsaantia ja lisää keinoruokinnan tarvetta, mikä kasvattaa ristiriitoja maa- ja metsätalouden kanssa.
”Ruokintapaikkojen järjestäminen voi aiheuttaa merkittäviä haittoja ympäristölle, erityisesti metsätalousalueilla, joissa porojen kerääntyminen ruokintapaikoille voi vahingoittaa taimikkoja ja hidastaa metsänkasvua.”
Porojen jätökset ja ruokinnassa käytettävä säilörehu rehevöittävät ympäristöä, MTK arvioi. Kuva: Jouni PorsangerLisäksi porot kuluttavat maastoa ja niiden jätökset sekä käytettävä säilörehu rehevöittävät ympäristöä. Rehevässä maassa kasvavat heinät ja varvut syrjäyttävät jäkälän.
MTK:n mukaan jatkuva tai runsas ruokinta voi muuttaa alueen kasvilajistoa pysyvästi ja heikentää porolaidunten laatua entisestään.
”Lisä- tai keinoruokinnan järjestämisestä tulee aina sopia etukäteen maanomistajan kanssa”, Mäki-Hakola sanoo.
Esitys rajaa maanomistajien kuulemista saamelaisten kotiseutualueella. Perusteena on muun muassa, että saamelaisten kotiseutualue on pääosin valtion alueella. MTK ei tätä hyväksy, vaan haluaa laajentaa kuulemisvelvoitetta koskemaan kaikkia yksityismaihin kohdistuvia toimenpiteitä myös saamelaisten kotiseutualueella.
”Valtion maiden osuus alueen kokonaispinta-alasta ei voi olla peruste kaventaa yksityisen maanomistajan omaisuudensuojaan perustuvaa oikeutta määrätä omaisuudestaan ja tulla kuulluksi alueensa käytöstä”, Mäki-Hakola sanoo.
”MTK haluaa varmistaa menestyvän poroelinkeinon sekä jatkaa töitä myös saamelaisten aseman kehittämiseksi. Nämä pitää pystyä tekemään myös maanomistajat paremmin huomioiden.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
