

Miehikkälässä asuva metsänomistaja Jukka Harju sai tänä keväänä Suomen metsäkeskukselta yhteydenoton, jonka viesti oli varsin epämieluisa: Harjun metsistä epäiltiin löytyvän kirjanpainajatuhoja. Ei siis auttanut muu kuin lähteä metsään, ja käydä toteamassa tuhot omin silmin todeksi.
Kirjanpainajat olivat iskeneet hakkuualueen reunalla sijaitsevaan kuusikkoon. Juuri hakkuuaukkojen laitamilla sijaitsevat kuuset ovat erityisen otollisia kohteita kirjanpainajan kannalta, sillä ne altistuvat huomattavalle kuivuudelle ja suoralle auringon paahteelle.
”Kyllähän se ensimmäinen tunne oli, että ’voi ei!’ ”, Harju kuvailee tilannetta muutamaa viikkoa myöhemmin. Kirjanpainajaan hän ei ollut omissa metsissään aiemmin törmännyt.

Epäily Harjun metsiin iskeneistä tuholaisista perustui Metsäkeskukseen uuteen hankkeeseen, jossa pyritään satelliittikuvien avulla löytämään ja paikantamaan mahdollisia metsätuhoja. Itse Harju ei olisi kyseiseen kuusikkoon tajunnut välttämättä lähteäkään.
Satelliittihavainnoinnin avulla metsäomistajille voidaan välittää nopeasti tietoa jo alkavista metsätuhoista, ei pelkästään riskikohteista.
”Tuhopaikka sijaitsee hakkuuaukon vieressä vähän kauempana tieltä, joten ilman satelliittikuvista saatua tietoa ei täällä olisi tullut käytyä välttämättä koko kesänä”, mies pohtii.

Metsäkeskuksen satelliittihavainnointiin perustuva hanke on käynnissä nyt toista vuotta. Tulokset kirjanpainajatuhojen kartoituksen osalta ovat lupaavia, kuten esimerkki Harjun metsistä osoittaa.
Satelliittihavainnoinnin avulla metsäomistajille voidaan välittää nopeasti tietoa jo alkavista metsätuhoista, ei pelkästään riskikohteista.
Metsäkeskuksen projektipäällikkö Lauri Haatajan mukaan hanke on äärimmäisen tärkeä, sillä mikään maailmassa ei tällä hetkellä viittaa siihen, että kirjanpainajien määrä olisi ainakaan vähenemässä.
”Ilmastonmuutoksen myötä kuumat, kuivat ja paahteiset jaksot lisääntyvät. Tällaiset ajanjaksot taas heikentävät entisestään kuusta, ja heikkoon puuhun kirjanpainajan on kaikista helpointa iskeä”, Haataja kuvailee.

Haataja muistuttaa, että kirjanpainajan mahdollisuuksia menestyä nostaa myös se, että kuusta on Suomessa kantorahojen toivossa istutettu pitkään paikoille, joille se ei oikeasti kuuluisi. Yhden puulajin monokulttuurit ja etenkin talousmetsien lajistollinen yksipuolisuus kasvattavat tuholaisriskiä merkittävästi. Toisaalta kuusta on istutettu turhan karuille maille myös muiden puulajien tuhoriskin pelossa.
”Kirjanpainajan kuusessa aiheuttama värimuutos näkyy avaruuteen asti.” Lauri Haataja
Koska historiaa ei kuitenkaan voi pyyhkiä pois, tulisi nyt Haatajan mukaan keskittyä siihen, miten tulevaisuuden metsätuhot voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti jatkossa estää.
”Täytyy hyväksyä se tosiasia, että meillä on varttuneita kuusikoita myös kuivilla paikoilla ja kirjanpainaja ei ole täältä mihinkään häviämässä. Mitä meille jää on se, että miten paikannamme sen missä kirjanpainaja tekee tuhojaan.”
Juuri tähän ongelmaan satelliittihavainnoinnilla pyritään nyt vastaamaan.
”Maastokartoituksia ei voida tehdä riittävissä määrin ja dronellakin voi kuvata vain rajallisen määrän metsää. Mutta satelliittikuvista metsässä tapahtuvat muutokset voidaan nähdä. Kirjanpainajan kuusessa aiheuttama värimuutos näkyy avaruuteen asti”, Haataja kiteyttää.

Käytännössä Metsäkeskus siis ostaa korkealaatuisia kuvia satelliittioperaattoreilta analysoitavaksi niiltä alueilta, joissa kirjanpainajariski on korkeimmillaan.
”Koska tarkat satelliittikuvat ovat kalliita, ei niiden saatavuus ole ainakaan vielä sitä luokkaa, että kuvia voisi saada milloin tahansa ja mistä tahansa. Koko Suomea ja kaikkia sen notkelmia emme voi kattaa, joten siksi tutkimusta kohdennetaan kaikista potentiaalisimmille tuhoalueille esimerkiksi Itä- ja Kaakkois-Suomeen”, Haataja kertoo.
Viitteitä mahdollisista riskialueista saadaan esimerkiksi yksittäisten metsänomistajien metsänkäyttöilmoituksista. Ilmoituksesta käy ilmi, jos tietyn alueen metsähakkuut on tehty tuholaishyönteisistä johtuen.
Mikään maailmassa ei tällä hetkellä viittaa siihen, että kirjanpainajien määrä olisi ainakaan vähenemässä.
Tänä ja ensi vuonna satelliittikuvien tuhotulkintaa tullaan testivaiheessa tekemään noin 2000–3000 neliökilometriä. Kesästä 2025 lähtien Metsäkeskuksen tavoitteena on alkaa jakaa tietoa havaituista kuolleista puista suoraan Metsään.fi-palvelussa karttojen ja satelliittikuvien kera.
”Ajatus on yksinkertaisesti se, että kun me saamme Metsäkeskuksen järjestelmään tiedon kuolleista puista ja niiden paikasta, niin saisimme automaattisesti lähtemään viestin metsänomistajalle asiasta”, Haataja sanoo.
”Vähän niin kuin nettipankista tulee ilmoitus, että sinulle on saapunut uusi lasku, niin samaan tapaan tulisi yksinkertainen viesti meiltä, että olemme havainneet kiinteistöllänne kuolleita puita, ja se voi olla merkki alkavasta metsätuhosta.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
