Varusteista ja työvälineistä ei kannata liiaksi tinkiä. Kuva: Rami Marjamäki
Metsuri ei tingi kunnon varusteista – ”Hirvittää nähdä sahurilla metsurin takki mutta ei viiltosuojahousuja”
Jukka Karlsson on tehnyt metsurin töitä yli neljäkymmentä vuotta. Sinä aikana varusteet ovat kehittyneet, mutta kastumiselta ei aina voi välttyä.TilaajalleSastamala
Raivaussahojen kaasuvaijeri kaipaisi lisää tuotekehitystä, sanoo Jukka Karlsson. Kuva: Rami MarjamäkiJukka Karlsson, 63, tietää, mitä metsurintyöt ovat, sillä hän on tehnyt niitä yli neljäkymmentä vuotta. Tärkeässä roolissa ovat aina olleet työvälineet ja varusteet.
Ne ovat kehittyneet merkittävästi vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi sahojen suuttimien säätäminen on muuttunut merkittävästi.
”Kun niitä joutui ennen säätämään kelien mukaan ruuvimeisselin kanssa, sitä ei tarvitse enää juurikaan tehdä – eikä se ole kaikissa sahoissa edes mahdollista”, Karlsson sanoo.
Hän toivoo raivaussahaan yhtä parannusta.
”Raivaussaha kaasuvaijeri jäätyy helposti pakkasella, eli siihen toivoisin kohennusta. Osa hoitaa asiaa öljyllä ja rasvoilla. Itse vaihdan vaijerin aina uuteen pakkaskauden käynnistyessä.”
Karlsson korostaa vuosien saatossa kehittyneiden ja keventyneiden turvavälineiden käyttöä.
”Hirvittää nähdä sahurilla metsurin takki mutta ei viiltosuojahousuja. Sanoisin, että ensin täytyy hoitaa kuntoon viiltosuojahousut, sen jälkeen vasta takki”, Karlsson toteaa.
Parhaimmatkaan varusteet eivät aina suojaa kastumiselta. Pahinta on Karlssonin mielestä märkä suojalumi.
”Metsurin töissä ei voi kuitenkaan tuijottaa säätä, hommat on hoidettava. Mennyt talvi oli tältä osin suotuisa, sillä sää oli hyvin leuto. Se tosin toi muita ongelmia metsätöihin, sillä maasto oli hyvin pehmeää.”
Karlsson on työskennellyt kylmimmillään 35 pakkasasteessa.
”Tuossa kelissä miehet toimivat paremmin kuin moto. Töiden välissä oli toki pakko välillä lämmitellä nuotion äärellä.”
”Hankintahakkuita tehdessä ajattelin voivani tehdä samaa työtä muillekin.”
Karlsson sai kipinän metsätöihin jo nuorena. Karssonista tuli metsänomistaja kahdeksantoistavuotiaan, kun hän osti omaa metsää. Kiinnostus metsänhoitoon on perua isältä saaduista opeista.
”Hän oli myös muutoinkin ajatellut, että metsätyöt voisivat kiinnostaa minua, sillä olin kaatanut jo alle kymmenenvuotiaana puolenkuution männyn kirveellä.”
Metsää hoitaessa virisi samalla ajatus ammatista.
”Hankintahakkuita tehdessä ajattelin voivani tehdä samaa työtä muillekin. Kun oli käynyt koulun ja armeijan, aloin etsiä töitä”, Karlsson kertoo.
”Näin sopivan männikön, ja päätin selvittää kenen metsä on tiedustellakseni pääsyä hakkuulle. Selvisi, että Metsäliitto oli ostanut metsästä leimikon, ja metsurin työni alkoivat sitä kautta.”
Jukka Karlsson nauttii, kun saa nähdä kättensä jäljen metsässä. Kuva: Rami MarjamäkiSastamalalainen Karlsson tekee tällä hetkellä töitä metsäyhtiöille, metsänhoitoyhdistykselle sekä yksityisille metsänomistajille. Työt ovat pääasiassa raivauksia.
”Hakkuita teen lähinnä vain yksityisille, eli työnkuva on muuttunut melkoisesti takavuosista.”
Karlsson toivoo metsänomistajien huolehtivan paremmin vihreästä omaisuudestaan.
”Osa hoitaa metsäänsä hyvin, toiset taas hyvinkin huonosti. Erityisen tärkeänä pidän taimikon hoitoa ja raivauksia. Metsiin ei myöskään tarvitse jättää määräänsä enempää riistapuskia, niitä riittää muutoinkin.”
Metsätöiden jälki on Karlssonille tärkeä motivaattori.
”Tuntuu mukavalta nähdä oman käden jälki heti töiden jälkeen ja pidemmällä aikavälillä.”
Mieltä lämmittää myös omien poikien ammatinvalinta; molemmat ovat valinneet metsurin ammatin.
Kokenut metsuri viihtyy metsässä myös töiden ulkopuolella.
”Metsästän hirviä, peuroja sekä pienriistaa. Lisäksi sienestän mielelläni.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
