
Suomessa toimivat kansainväliset metsäsertifiointijärjestelmät voisivat tulevaisuudessa harkita myös vierasperäisten puulajien kasvattamista sertifioidussa metsässä.
PEFC Suomen toiminnanjohtaja Tatu Liimatainen sekä FSC Suomen vastuullisuusasiantuntija Olliveikko Silvonen korostavat, etteivät standardit suoraan luettele tai kiellä puulajeja, joita saa kasvaa sertifioiduissa metsissä.
”FSC:ssä standardien henki on vahvasti paikallisten lajien ja ekosysteemien ylläpitämisen kannalla”, Silvonen muistuttaa.
”Paikallisten luontoarvojen ylläpitäminen voidaan katsoa FSC-standardien yhdeksi keskeisimmäksi tavoitteeksi.”
PEFC:n Liimataisen mukaan myös PEFC-standardien metsänhoidon vaatimukset edellyttävät, että metsänuudistamisessa käytetään Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia puulajeja.
Joitakin erityistapauksia löytyy. Näitä voivat olla esimerkiksi puisto- ja taajamametsiköiden perustaminen, maiseman hoidon tai kulttuuriympäristön säilymisen vuoksi istutetut metsiköt ja puut.
”FSC:ssä standardien henki on vahvasti paikallisten lajien ja ekosysteemien ylläpitämisen kannalla.”
Ilmaston ja ympäristön muuttuessa puulajiston muutos on sekä Liimataisen että Silvosen mukaan myös standardin puitteissa mahdollinen.
”Ilmaston lämmetessä voi olla tulevaisuudessa perusteltua lisätä kotoperäisten lehtipuulajien käyttöä metsänuudistuksessa entisestään”, Silvonen sanoo.
Esimerkiksi lauhkean metsävyöhykkeen toistaiseksi harvinaiset lajit, kuten pyökki, saattavat hänen mukaansa muuttua osaksi kotoperäistä puulajistoa.
Myös PEFC-standardin vaatimukset laaditaan Liimataisen mukaan laajassa sidosryhmäyhteistyössä joka tarkastelee yhtä lailla käytettäviin puulajeihin liittyviä kysymyksiä.
”Tällä hetkellä Suomen PEFC:n vaatimuksissa pyritään kasvattamaan ilmasto- ja metsätuhokestävyyttä muun muassa lisäämällä sekapuustoisuutta Suomen luonnonvaraisilla lajeilla.”
Vaikka perusteltuja poikkeuksia lajivalinnoissa sallitaan, on perusperiaatteina FSC-standardissa vierasperäisten lajien istutuksissa Silvosen mukaan hallittavuus ja intensiteetti.
Yksittäisen uuden puulajin saatavuus on teollisesta näkökulmasta haaste. Westas Groupin metsäjohtaja Maija Perävainio kertoo, että mahdollisen uuden puulajin tuotteilla pitäisi olla tiedossa markkinat tai vähintäänkin ennustettavaa kysyntää.
”Rungon kaikille osille pitäisi olla sopiva käyttökohde ja kaikilla puutavaralajeilla olla myös riittävä volyymi, jotta puulaji tulisi teollisessa mielessä mielenkiintoiseksi ja mahdolliseksi ottaa tuotantoon”, hän kertoo.
Skaalaamisongelma koskee hänen mukaansa tuotannon lisäksi myös puunhankintaa, jossa pienerät ovat aina haastavia.
”Lisäksi tulee tietysti mieleen korjuukaluston soveltuvuus, jos uusi puulaji poikkeaisi ominaisuuksiltaan merkittävästi nykyisistä puulajeistamme. Esimerkiksi karsinnan ja mittauksen kanssa saattaisi tulla haasteita.”
Tästä huolimatta erikoispuulajien erät voivat pienemmässäkin mittakaavassa olla arvokas lisä kotimaista raaka-ainetta suomalaiseen puusepänteollisuuteen, Perävainio kuitenkin muistuttaa.
”Rungon kaikille osille pitäisi olla sopiva käyttökohde ja kaikilla puutavaralajeilla olla myös riittävä volyymi, jotta puulaji tulisi teollisessa mielessä mielenkiintoiseksi ja mahdolliseksi ottaa tuotantoon.”
Myös Silvosen mukaan uusien puulajien kysynnän arviointi sisältää runsaasti muuttujia. Toistaiseksi esimerkiksi lauhkean metsävyöhykkeen puulajeja on saatavilla Euroopan markkinoille helpommin Keski-Euroopasta, kuin Itämeren takaa Suomesta.
”Toisaalta nyt istutettu tammimetsä on korjuukypsä vasta vuosikymmenien päästä, jolloin markkinatilanne voi olla toinen.”
Sekapuulajisuudella on hänen mukaansa useita hyötyjä, kuten parempi sopeutumiskyky muuttuvassa ilmastossa ja lukuisat hyödyt luonnon monimuotoisuudelle.
”Metsänomistajalle monimuotoinen metsä on hyvää varautumista myös tulevaisuutta ajatellen.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
