”Tuulitulva” tuhoaa kahlaajien pesiä Perämeren rannikolla – uhanalaisten lajien pesinnän apuna jopa tekomunia
Vaikka Perämeri ei ole vuorovesialuetta, nostavat alueen meriveden korkeutta voimakkaat tuulet ja matalapaineet.Tilaajalle
Tulvatuhojen riski on kasvanut selvästi viime vuosikymmenten aikana. Se vaarantaa muun muassa kuvassa näkyvän etelänsuosirrin sekä muiden kahlaajien pesinnän. Kuva: Kari KoivulaTulvat tuhoavat Perämeren rannikon matalilla rantaniityillä pesivien kahlaajien pesät yhä useammin, kertoo Oulun yliopiston tuore väitöskirja.
Vaikka Perämeri ei ole vuorovesialuetta, nostavat alueen meriveden korkeutta voimakkaat tuulet ja matalapaineet. Tämä tuulitulvaksi kutsuttu ilmiö on Oulun yliopiston mukaan yleistynyt erityisesti keväällä ja alkukesällä pesimäaikaan, jolloin kahlaajat hautovat muniaan.
Tulvatuhojen riski on myös selvästi kasvanut viime vuosikymmenten aikana. Tutkimuksessa havaittiin merkittävien pesätuhojen kynnyksen ylittyvän jo silloin, kun meriveden pinta nousee noin 40 senttimetriä tavanomaista korkeammalle.
Kun tulva osuu haudontavaiheeseen, jäävät pesät veden alle, ja emot hylkäävät ne nopeasti. Tutkimuksen mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana Perämerellä on ollut lähes joka pesimäkaudella ainakin yksi tulva, joka ylittää kahlaajalintujen pesinnälle kriittisen rajan.
Vaikka Perämeri ei ole vuorovesialuetta, nostavat alueen meriveden korkeutta voimakkaat tuulet ja matalapaineet.
Perämeren matalilla rannoilla tulvavesi nousee kauas rantaviivasta. Erityisen haavoittuvia ovatkin lajit, jotka pesivät rantaviivan tuntumassa matalilla niityillä.
Tutkimuksiin osallistuneen Oulun yliopiston yliopisto-opettajan Veli-Matti Pakasen mukaan tulvimisen lisääntyminen on kytköksissä ilmastonmuutokseen ja koskee kahlaajien lisäksi muitakin lintuja.
”Lisääntynyt tulviminen voi heikentää pesimämenestystä ja pahimmillaan johtaa Perämeren lintulajiston köyhtymiseen”, hän kertoo.
Tutkimuksessa seurattiin useiden vuosien ajan muun muassa Suomessa äärimmäisen uhanalaisen suokukon pesintää. Lisäksi seurattiin etelänsuosirriä joka on erittäin uhanalainen laji. Sen pesivät parit ovat vaarassa hävitä Perämereltä.
”Havaitsimme, että tulvat voivat tuhota kerralla lukuisia pesiä ja pahimmillaan suurimman osan pesimäalueesta yhdessä yössä”, kertoo väitöskirjatutkija Hanna Algora tiedotteessa.
Esimerkiksi kaikkein suurimmassa vaarassa olevista etelän suosirrien pesistä oikeat munat kerättiin tilapäisesti talteen ja tilalle asetettiin painoltaan ja ulkonäöltään aitoja munia muistuttavat tekomunat.
Pesinnän turvaamisessa on testattu tutkimuksessa muun muassa tekomunia ja keinohaudontaa. Esimerkiksi kaikkein suurimmassa vaarassa olevista etelän suosirrien pesistä oikeat munat kerättiin tilapäisesti talteen ja tilalle asetettiin painoltaan ja ulkonäöltään aitoja munia muistuttavat tekomunat.
”Oikeat munat haudottiin ja kasvatettiin hallituissa olosuhteissa, ja lentokykyiset poikaset palautettiin luontoon”, Pakanen kuvailee.
Menetelmä osoittautui käyttökelpoiseksi, mutta tutkijat korostavat elinympäristöjen hoidon olevan ensisijainen suojelukeino. Keinohaudonta soveltuu tutkijoiden mukaan poikkeuksellisiin tilanteisiin.
”Keinohaudonnan avulla onnistuttiin pelastamaan osa pesueistä, jotka muuten olisivat lähes varmasti tuhoutuneet”, tiedotteessa kerrotaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
