Paras paikka metsätiaisille soveltuvalle tekopökkelölle on kuusten suojassa, kertovat luontoharrastaja, metsätalousinsinööri Arto Hallamäki (vas.) ja luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen. Kuva: Jyrki Luukkonen
Metsätiaiset ovat pulassa, koska nykyiset tekopökkelöt ovat niille vääränlaisia ja väärissä paikoissa
Metsätiaiset tarvitsevat pesäpaikoikseen ohuita, lahonneita koivuja kuusikoiden kätköissä. Keskellä hakkuuaukkoa sijaitsevat järeät tekopökkelöt eivät niitä auta.TilaajalleOrivesi
Luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen kantaa nojopuuksi soveltuvaa maalahopuuta kuusen juurelle. Siitä saa nopeasti sopivan pesäpaikan metsätiaiselle, hän sanoo. Kuva: Jyrki LuukkonenPitkän linjan luontoharrastaja, metsätalousinsinööri Arto Hallamäki tekee ennakkoraivausta Orivedellä Aurikkojärven rantametsässä ja etsii tiaisille sopivaa tekopökkelön paikkaa.
”Olen tehnyt tekopökkelöitä metsätiaisille yli 30 vuotta. Kun pökkelön vieressä kasvaa kuusia, joiden oksat ulottuvat alas asti, silloin tiaisen pesä on suojassa saalistajilta”, hän sanoo.
Tekopökkelö on katkaistu puu, joka jää metsään lahoamaan. Monitoimikoneella tehdyt tekopökkelöt ovat 2–5 metriä pitkiä. Moottorisahalla tehtynä ne ovat lyhyempiä.
Valveutunut metsuri tai monitoimikoneenkuljettaja voi tehdä paljon metsätiaisten hyväksi, sanoo luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen Suomen metsäkeskuksesta.
”Metsäsertifioinnin mukaan myös energiapuu- ja harvennushakkuiden jälkeen metsään pitäisi jäädä tiheikköjä, jotka sopivat metsätiaisten suojapaikoiksi”, Ruutiainen muistuttaa.
Hän vetää maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Tinttimetsä-hanketta. Sen tavoitteena on lisätä metsänomistajien ja metsäammattilaisten tietoisuutta metsätiaisten elinolosuhteista ja niiden parantamisesta.
Metsätiaisista vain kuusitiainen on Suomessa elinvoimainen. Lapintiaisen uhanalaisuusluokitus on silmälläpidettävä, töyhtötiainen on lajina vaarantunut ja hömötiainen on erittäin uhanalainen.
Jos metsänomistaja haluaa edesauttaa metsätiaisten pesintää, on tehtävä pieniä pökkelöitä koivusta suojaisiin paikkoihin, Ruutiainen sanoo.
Koivusta tehty tekopökkelö lahoaa metsätiaiselle sopivaksi pesäpuuksi 8-12 vuodessa. Kuva: Jyrki Luukkonen”Käytän kolmen p:n muistisääntöä: pieni pökkelö piilossa. Se on metsätiaisille parempi kuin iso pökkelö näkyvillä.”
Hallamäen mukaan käpytikat suosivat järeitä pökkelöitä hakiessaan hyönteisravintoa. Jos ne löytävät pökkelöstä tiaisen pesän, ne nappaavat myös poikaset ravinnokseen.
”Avohakkuualueilla tai harvennusmetsissä näkyvillä olevat, yli 20-senttiä paksut pökkelöt eivät ole sopivia pesäpuita metsätiaisille. Ne auttavat toki muita lajeja luonnossa”, hän sanoo.
”Avohakkuualueilla tai harvennusmetsissä näkyvillä olevat, yli 20 senttiä paksut pökkelöt eivät ole sopivia pesäpuita metsätiaisille.”
Erityisesti hömö- ja töyhtötiaiset hyötyvät tekopökkelöistä. Niiden pesäpuiksi soveltuvat parhaiten noin 10–15 senttiä paksut lahot koivut ja lepät.
Hömötiainen tekee joka vuosi uuden pesäkolon ja yleensä vielä eri pökkelöön, joten sopiville pesäpuille on kysyntää. Ruutiaisen mukaan tekopökkelöitä tulisikin tehdä runsaammin kuin nykyään on tapana.
”Yleinen ohje motokuskeille on tehdä 2–5 isoa pökkelöä hehtaarille. Tiaisten näkökulmasta 10–20 pientä pökkelöä olisi parempi. Se ei kustanna metsänomistajalle sen enempää.”
Nojopuuhun kannattaa tehdä puukolla metsätiaisen mentävä, halkaisijaltaan noin kolmen sentin suuruinen aukko. Kuva: Jyrki LuukkonenKuusitiheikköjen lisäksi metsätiaisille otollisia pesäpaikkoja ovat soiden reunametsät sekä purojen ja ojien varret. Ne tarjoavat suojaa ja lisäksi metsän kosteissa osissa pökkelöt lahoavat nopeammin kuin muualla.
Metsätiaiset hyötyvätkin pienvesistöjen läheisyyteen jätettävistä suojavyöhykkeistä. Myös suon ja kangasmetsän väliset vaihettumisvyöhykkeet on hyvä jättää käsittelemättä, jos haluaa auttaa metsätiaisia sopivan pesäpuun löytämisessä.
Harmaanvaalea taulakääpä tuottaa valkolahoa, jota tiaiset pystyvät helposti työstämään. Pökkelökääpä sen sijan tuottaa metsätiaisten pesiin huonosti soveltuvaa ruskolahoa. Kuva: Jyrki LuukkonenYksinkertaisin ja nopein tapa auttaa tiaisia asuntopulassa on tehdä niin sanottuja nojopuita. Hallamäki muistelee aloittaneensa metsätiaisten auttamisen juuri nojopuiden avulla.
”Kun harvennushakkuusta tai nuoren metsän kunnostuksesta on kulunut 3–5 vuotta, silloin maassa viruneen koivun tai sen latvuksen saa jo katkaistua jalalla nojopuuksi.”
Yksinkertaisin ja nopein tapa auttaa tiaisia asuntopulassa on tehdä niin sanottuja nojopuita.
Helpointa on nostaa maassa pehmeäksi lahonnut koivu nojaamaan esimerkiksi kuusta vasten.
”Nojopuun pituus on metristä kahteen. Sitä ei tarvitse sitoa, kunhan se on tuettu kuusen oksien väliin. Se saa jäädä vähän kallelleen”, Ruutiainen opastaa.
Viisi metriä pitkä ja 20 senttiä paksu koivupökkelö on noin viiden euron arvoinen. Samalla rahalla metsänomistaja saa kymmenen tiaisille sopivaa pientä pökkelöä, Jukka Ruutiainen kertoo. Kuva: Jyrki LuukkonenJos nojopuun tuohi on ehjä, siihen kannattaa tehdä puukolla tintin mentävä, halkaisijaltaan noin kolmen sentin aukko.
Innokkaimmat metsätiaisten ystävät voivat tehdä maahan lahonneista, 50–70 sentin pituisista koivuista pökkelöpönttöjä. Ne sidotaan noin 1,5 metrin korkeudelle taloudellisesti vähäarvoisiin alikasvoskuusiin. Lopuksi pöntön kylkeen tehdään vielä tuoheen pieni aukko, jotta tintin on helppo kaivertaa puuhun pesäkolonsa.
Nojopuusta saa nopeasti sopivan pesäpaikan metsätiaiselle. Kuva: Jyrki LuukkonenArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
