Tinttien hyväksi on paljon tehtävissä

Oulun yliopiston lehtori Seppo Rytkönen soittaa puhelimella hömötiaisen ääntä. Siinä samassa aito hömötiainen lennähtää vanhan haavan oksalle ja vastaa lauluun. Retki ei voisi paremmin alkaa.

Suomen metsäkeskuksen koordinoima Tinttimetsä-hanke järjestää toukokuun aikana eri puolilla maata Tinttitaipaleita, jotka ovat metsänomistajille ja metsäammattilaisille suunnattuja maastoretkiä.

Tavoite on kannustaen kertoa, miten metsätiaisten elinoloja voidaan ylläpitää ja parantaa.

Metsätiaisiksi kutsutaan hömötiaista, töyhtötiaista ja kuusitiaista, Lapissa lisäksi lapintiaista.

Hömötiainen on metsätiaisista eniten levinnyt, mutta sen kanta on laskenut merkittävästi tällä vuosituhannella.

Jukka Ruutiainen Metsäkeskuksesta sekä Seppo Rytkönen ja Satu Kumpula Oulun yliopistosta kertoivat metsänomistajille ja metsäammattilaisille metsätiaisista. Kuva: Timo Heikkala

Hömötiaisia on nyt noin 400 000 paria. Määrä on 18 vuodessa puolittunut, Rytkönen kertoo. Parhaimmillaan pareja on ollut lähes kaksi miljoonaa.

Metsätiaiset ovat avainlajeja. Niiden menestyminen auttaa muidenkin lajien menestymistä.

Taulakääpä (oik.) tuottaa valkolahoa, mihin tiaisten on hyvä kaivaa pesäkolo. Kuva: Timo Heikkala

Vanhat ja uudistuskypsät metsät ovat tiaisille tärkeitä erityisesti talvireviireinä. Vanhojen puiden koloihin ne varastoivat ruokaa.

Tinttimetsä-hankkeen projektipäällikkö Jukka Ruutiainen kertoo, että erityisesti vesistöjen varsilla sijaitsevat, varttuneet sekametsät ovat tiaisille hyviä.

Hömötiainen tuli paikalle heti, kun kutsuttiin. Sillä on harmahtava höyhenpuku ja musta lakki. Kuva: Timo Heikkala

Jos sellaisia omistaa, kannattaa harkita neljää vaihtoehtoa. Ensimmäinen niistä on pysyvä suojelu. Yli neljän hehtaarin luontokohteita voi tarjota ely-keskukselle.

Pienialaiset luontokohteet voidaan suojella määräaikaisesti, jolloin rahoittaja on Metsäkeskus.

Kuusitiaisen tunnistaa valkoisesta laikusta niskassa. Kuva: Timo Heikkala

Jos kohteelta haluaa hakata puuta, kannattaa kiertoaikaa pidentää eli uudistushakkuuta lykätä mahdollisimman pitkälle.

”Kun kiertoaikaa pidennetään 70–80 vuodesta 90–100 vuoteen, talvireviiri on pidempään käytössä”, Ruutiainen neuvoo.

Vaihtoehtona on myös jatkuva kasvatus, jolloin metsä säilyy peitteisenä. Menetelmä sopii erityisesti turvemaille sekä kangasmailla kohteille, joilla on jo ennestään eri-ikäisrakenteisuutta.

Kalimenojan varren varttunut sekametsä on metsätiaisten tyypillistä talvireviiriä, Seppo Rytkönen kertoo. Kuva: Timo Heikkala

Hakkuita pitäisi välttää tiaisten pesimäaikaan touko–kesäkuussa.

Harvennuksilla tiaisia voidaan huomioida suosimalla mahdollisimman monia eri puulajeja, jolloin tarjolla on vaihtelevasti erilaista hyönteisravintoa. Lisäksi eri tiaislajit hyötyvät, kun puustossa on kerroksellisuutta sekä tiheysvaihtelua.

Pökkelön voi ripustaa puuhun rautalangalla. Pitää vain seurata, ettei lanka jää kasvavan puun sisälle, Satu Kumpula muistuttaa. Kuva: Timo Heikkala

On tärkeää, että ennakkoraivausta ei tehdä liian perusteellisesti, vaan jätetään alikasvokseen nuoria kuusia.

Taimikonhoidossa lehtipuita kannattaa jättää havupuutaimien lisäksi, sillä lehtiä syövät toukat ovat erityisen proteiinipitoista ravintoa lintujen poikasille.

Ojien läheisyydessä on usein tiheää koivikkoa. Sitä ei kannata turhaan poistaa, sillä koivutiheikköihin muodostuu helposti pökkelöitä, jotka ovat oivallisia pesäpaikkoja.

Tiaista voi auttaa veistämällä tuoheen noin kolmen senttimetrin kokoisen aukon. Kuva: Timo Heikkala

Auranmajan lähimetsissä on noin 2 000 tutkimuspökkelöä, joissa seurataan hömötiaisen pesintää.

Väitöskirjatutkija Satu Kumpula vinkkaa, että maassa makaavista koivunrungoista tulee hyviä pesäkoloja, jos pökkelön nostaa pystyyn puuta vasten. Sen voi myös ripustaa rautalangalla 1–1,5 metrin korkeuteen.

Tuoheen kannattaa tehdä puukolla halkaisijaltaan noin kolmen sentin kokoinen reikä, josta tintti pääsee rakentamaan pesäkoloa.

Brita ja Samuli Toiviainen saivat Tinttitaipaleelta vinkkejä tiaisten huomioimiseen. Kuva: Timo Heikkala

Brita ja Samuli Toiviainen omistavat metsää Pelkosenniemellä. He tulivat retkelle hakemaan uusia näkökulmia metsänhoitoon.

Samuli kertoo, että heti lähiviikkoina hän aikoo ripustaa pökkelöitä tiaisille.