

Mahtipontisen nimen takaa löytyy hausjärveläinen Hannu S. Laine, joka haluaa kirjassaan kuvata niitä ilmiöitä, jotka tulevat vaikuttamaan suomalaiseen metsästykseen tulevina vuosikymmeninä.
Laine hankki metsästyskortin vuonna 1962, joten metsästyksestä hänelle on kertynyt jo noin 60 vuoden käytännön perspektiivi. Lisäksi hän on vuosien varrella toiminut aktiivisesti erilaisissa riistahallinnon luottamustehtävissä. Hän toimi esimerkiksi Suomen valtakunnallisen riistaneuvoston puheenjohtajana useita vuosia aina vuoteen 2017 saakka.

Tärkeimmiksi metsästyksen tulevaisuuteen vaikuttaviksi asioiksi hän nimeää kolme asiaa.
”Metsästys edellyttää hyviä riistavaroja ja tietysti metsästäjiä. Toisaalta yhä olennaisemmaksi asiaksi on noussut lainsäädäntö ja lainkäyttö”, Laine kiteyttää.
Näistä kolmesta asiasta eniten häntä tällä hetkellä huolestuttaa lainsäädäntö ja lakien tulkintaan liittyvät asiat.
”Metsästys on lakisääteistä hommaa ja jotta metsästys voi jatkua, sillä täytyy olla hyvä maine kansanjoukkojen ja etenkin maanomistajien keskuudessa. Nykyinen nippelijuridiikka on paha miina tulevaisuuden metsästykselle.”
Euroopan unionin direktiivit ja juridiikka vaikeuttavat Laineen mukaan merkittävästi järkevän riistapolitiikan tekemistä. Metsästyksen säätelyn tulisi Laineen mielestä tapahtua oman maan rajojen sisäpuolella jokaisen jäsenmaan luonnonolosuhteet, riistakannat ja metsästyskulttuuri huomioiden.
”Ongelma on se, että luonto ja muut olosuhteet EU:n jäsenmaiden välillä vaihtelevat valtavasti. Yhtenäisen pikkutarkan lainsäädännön täytäntöönpano koko unionin alueella johtaa joissakin jäsenmaissa järjenvastaiseen toimintaan. EU on niin tolkuttoman suuri, että pelkästään yli 20 erilaisen kulttuurin ja tapojen yhteensovittaminen on vaikeaa.”
”Suomessa lakiin nojataan tarkasti, eikä luovia laintulkintoja hyväksytä kuten Ruotsissa.”
Laine pelkääkin, että maakunnissa pinna pettää jossakin vaiheessa ja oman käden oikeudet otetaan käyttöön.
”Kaikenlaiset törttöilyt rapauttavat metsästyksen mainetta.”
”Olen luonteeltani optimisti. Vaikka taivaalla onkin synkkiä pilviä, en näe metsästyksen tulevaisuutta synkkänä. Jos lainsäädäntö ei mene aivan ranttaliksi, niin metsästyksellä ei ole hätää. Riistavaroista tai metsästyksen jatkuvuudesta en ole tällä hetkellä huolissani.”
Suomessa on edelleen hyvät riistavarat. Jos valkoposkihanhi saadaan riistalajiksi, riistavarat ovat suorastaan erinomaiset, Laine toteaa.
Metsästysharrastuksen säilyminen perustuu hänen mielestään paljon myös siihen, että harrastuksen saadaan uusia ihmisiä vähintään yhtä paljon kuin toisesta päästä poistuu.
”Suomi on laaja maa ja siksi meillä tarvitaan suunnilleen nykyinen määrä metsästäjiä, jotta voidaan varmistaa, että riistakannat tulevat hoidetuiksi järjestelmällisesti ja asetettujen tavoitteiden mukaisesti koko maassa. Metsästäjien osalta uskon, että naisissa on tulevaisuus.”
Naisten mukaantulo on pelastanut paljon, sillä muutoin metsästäjien määrä olisi jo vähentynyt suurten ikäluokkien vähenemisen myötä.
Tulee myös huomioida se, että enää ei ole maallakaan mikään itsestäänselvyys, että kylän nuori valitsee harrastuksekseen metsästyksen. Kilpailevia harrastusmahdollisuuksia on hyvin saatavilla. Siksi metsästysseurojen pitäisi innostaa ja tukea kaikkia metsästyksestä kiinnostuneita, eikä poteroitua keskenään, Laine muistuttaa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
