”Aina kun mahdollista jätämme metsään riistatiheikköjä. Metsäkanalinnut ja rusakot löytävät suojaa kuusenoksien alta”, Jukka Heinänen kertoo. Kuva: Maria Miklas
Tuore metsänomistaja Jukka Heinänen kiinnostui ensin metsästyksestä, sitten metsänhoidosta ‒ ”Metsän- ja riistanhoito sopivat hyvin yhteen”
Metsänomistajaksi on monta reittiä. Tuusulalainen Jukka Heinänen kiinnostui metsänhoidosta metsästyksen kautta. Jahtipäiviä omissa metsissä kertyy melkoisesti.Tilaajalle
Parin kuusentaimikon varhaisperkaus on Heinästen metsäyhtymän seuraavia metsänhoitotoimia. Kuva: Maria MiklasAstelemme tuoreen metsänomistajan Jukka Heinäsen kanssa helppokulkuisella mäntykankaalla Hämeenlinnan Lammin Iso-Evon kylässä. Männikkö on saanut Pöllönpesä-nimensä alueella kauan sitten asustelleen pöllön mukaan.
Melkein heti metsämies kuulee pyyn vihellyksen.
”Täällä liikkuu mukavasti metsäkanalintuja. Pyitä ja teeriä olen saanut lähes joka vuosi. Metsoa en ole vielä onnistunut ampumaan”, Heinänen kertoo.
”Hyvä metsänhoito ja riistanhoito sopivat mielestäni hyvin yhteen. Linnut viihtyvät hyvin hoidetussa metsässä, ja metsästäminen on helppoa ja turvallista. Riistatiheikköjä jätämme lintujen ja muun pienriistan suojapaikoiksi.”
Yhtymän osakkaaksi
Heinäsestä tuli metsänomistaja viime vuoden lopulla, kun hän osti osan suvun metsäyhtymästä itselleen.
”Isoisäni osti tämän metsätilan lastensa nimiin vuonna 1952. Sitä mukaa kuin isäni sisaruksista on aika jättänyt on omistajien määrä vähentynyt. Viime vuonna ostimme yhdessä isäni kanssa tätini omistaman osuuden. Nyt meitä omistajia on kaksi, ja isälläni on tilasta suurempi osuus. Jatkossa minä vastaan pääosin metsän hoitotöistä”, Jukka Heinänen kertoo.
Heinäsen ei tarvinnut miettiä kovin pitkään osuuden ostamista, sillä metsätila on tullut hänelle tutuksi vuosien varrella. Hän on käynyt siellä vanhempiensa kanssa 1980-luvulta lähtien, viime vuosina yhä useammin metsästämässä ja sienestämässä. Mökkiä tai muuta asuinrakennusta palstalla ei ole.
Metsätilasta tehtiin metsäarvio kymmenisen vuotta sitten, kun Jukka Heinäsen isä Matti Heinänen, 76, osti tilasta edesmenneen veljensä osuuden.
Kun viime vuoden kauppoja tehtiin, ostaja ja myyjä arvioivat palstan hintaa OP Metsäarvion ja samalla seudulla toteutuneiden kauppahintojen pohjalta. Kauppakirjakin laadittiin omin voimin.
Jukka Heinänen
Ikä: 46
Kotikunta: Tuusula
Työ: everstiluutnantti, yleisesikuntaupseeri
Metsät: omistaa metsää Hämeenlinnan Lammilla metsäyhtymässä yhdessä isänsä kanssa
Harrastukset: metsästys, satunnainen kalastus, kaksi cockerspanielia ja kuntapolitiikka
Oppia alan tutkinnosta
Jukka Heinäsellä ei ole aikaisempaa kokemusta metsän hoitotöistä tai niiden suunnittelusta. Metsässä liikkuminen on hänelle kuitenkin tuttua myös ammatin puolesta, sillä hän työskentelee Puolustusvoimain palveluksessa, tällä hetkellä Maanpuolustuskorkeakoulussa strategian opettajana.
Tuore metsänomistaja janoaa tietoa metsänhoidosta, sillä hän haluaa oppia arvioimaan hoitotarpeita itse. Niinpä hän ilmoittautui opiskelijaksi metsätalousyrittäjän ammattitutkintoon.
”Käymme puolentoista vuoden aikana läpi kaikki oleelliset metsänomistamiseen liittyvät asiat. Kurssin alku vaikuttaa sopivan käytännönläheiseltä. Kuuntelen usein myös metsäaiheisia webinaareja. Ne ovat helppo ja usein ilmainen tapa pitää tietojaan ajan tasalla. Metsänhoidon perustietojen hankkiminen helpottaa keskustelua metsäammattilaisten kanssa.”
Varttuneen männikön jälkeen metsäretkellämme tulee vastaan pari varhaisperkausta kaipaavaa taimikkoa. Koivut ovat kasvaneet jo reilusti kuusien yläpuolelle. Ainakaan vielä Heinäsellä ei ole suunnitelmissa tehdä raivaussahahommia itse.
”Minulta on kotoa palstalle matkaa 120 kilometriä, mikä hankaloittaa töiden toteuttamista. En ole hankkimassa raivaussahaa. Ammattilaiset saavat toistaiseksi tehdä hoitotyöt. Jossakin vaiheessa tulee varmasti istutuksia, ja niistä voisin aloittaa omat metsätyöni”, Heinänen pohtii.
Omaan palstaan ja sen hoitotarpeisiin tutustuessaan Heinänen on hyödyntänyt sähköisiä työkaluja.
”UPM Metsän verkkopalvelu on hyvä, ja sitä käytän eniten. Metsään.fi-palvelusta tarkistan joskus, että UPM:n tiedot ovat ajan tasalla. UPM:n sähköisessä palvelussa on helppo pitää myös verokirjanpito. Merkitsen kaikki kulut sinne saman tien. Halutessaan metsäveroilmoituksen saa sieltä valmiiksi täytettynä napin painalluksella.”
Lisää monimuotoisuutta
Isä ja poika Heinäsen metsäpalsta on hieman keskimääräistä suomalaista metsätilaa isompi. Se on ollut tähänkin asti Matti Heinäsen hyvässä hoidossa, mutta jatkossa metsänhoidon on tarkoitus olla vieläkin aktiivisempaa.
”Isälläni on ollut kumppanuussopimus UPM:n kanssa, ja yhtiön metsäasiantuntija on antanut säännöllisesti neuvoja, kuinka kuvioita tulisi hoitaa. Yhteistyö on sujunut hyvin, joten jatkamme yhteistyötä saman asiantuntijan kanssa. Hän tulee nyt kesällä käymään. Kierrämme kaikki kuviot läpi ja laadimme metsäsuunnitelman”, Jukka Heinänen kertoo.
Palstalta löytyy monenlaista metsää. On tyypillistä Evon alueen kuivaa mäntykangasta ja rehevämmän maapohjan kuusikoita. Lähes kolmasosa alueesta on aikoinaan ojitettua suota, jolla kasvaa kituliaasti mäntyjä.
”Tarkoitus on vaalia monimuotoisuutta lisäämällä lehtipuiden määrää. Sekametsät ovat yhteinen tavoitteemme. Todennäköisesti joku kuvio siirtyy jatkuvaan kasvatukseen. Suurimmalta osaltaan tila säilyy tavallisena talousmetsänä”, Heinänen linjaa.
Tila kuuluu UPM:n FSC-sertifioinnin piiriin, jonka kautta metsänhoitoon tulee monimuotoisuutta. Esimerkiksi palstan laidalla kulkevan Evojoen rannoille on jätetty 15 metrin suojavyöhykkeet.
Muutamiin mäntyihin iskenyt tuho mietityttää. Metsäasiantuntijan käynti selvittänee tuhon syyn. Kyseessä voi olla esimerkiksi okakaarnakuoriainen. Kuva: Maria MiklasOnnistunut ensiharvennus
Ykköstavoitteena metsänomistukselleen Jukka Heinänen pitää taloudellista tuottoa.
”Metsä on yleensä merkittävä sijoitus, joten sieltä on tärkeää tavoitella kunnon tuottoa ja vähintään pitää metsä sellaisessa kunnossa, että sen arvo säilyy.”
Kuljemme seuraavaksi viime talvena toteutetun reilun hehtaarin ensiharvennusalueen läpi. Heinäsen mielestä jälki on siistiä ja kuusia on jäänyt kasvamaan sopiva määrä. Ajouria hän pitää onnistuneina. Ne helpottavat omaakin liikkumista.
Vaikka metsätalouden yllä riippuu välillä metsien käyttöä rajoittavia tummia pilviä, Heinänen näkee metsänomistamisen tulevaisuuden valoisana.
”Euroopan unionin päätöksistä ei voi tietenkään koskaan olla varma, mutta uskon metsätalouden mahdollisuuksien säilyvän hyvinä. Ennallistaminen, taksonomia ja muut EU:n suunnitelmat ovat tavalliselle metsänomistajille aika epäselviä. Olisi hyvä, että niistä saataisiin mahdollisimman pian varmaa ja ymmärrettävää tietoa.”
Valtion omistamiin metsiin Evon retkeilyalueelle on ehdotettu tiedekansallispuiston perustamista. Jukka Heinäsellä ei ole asiasta mielipidettä puolesta eikä vastaan. Hänen nähdäkseen retkeilyalue toimii erinomaisesti jo nykyiselläkin tavalla ja palveluilla.
Jukka Heinänen pohtii, olisiko kuusikuviolla jo päätehakkuun aika. Monimuotoinen metsä miellyttää tuoreen metsänomistajan silmää. Kuva: Maria MiklasVireä metsästysseura
Metsästystä Jukka Heinänen on harrastanut yli 20 vuotta. Hän on jäsenenä Iso-Evon Eränkävijöissä ja kehuu seuraa aktiiviseksi. Hirviä ja peuroja alueella riittää.
”Meillä on ampumarata tässä ihan vieressä Evon metsäkoulun alueella. Siellä käyn usein ampumassa. Meillä on myös seuran viikkokilpailuja, joihin seuran sääntöjenkin mukaan on silloin tällöin osallistuttava.”
Sorkkaeläinten aiheuttamia tuhoja Heinänen ei yhtymän metsäpalstalta muista. Eläinten ja talousmetsän yhteiselo on sujunut ongelmitta, mikä kertoo sopivasta hirvikannasta.
Heinänen kokkaa mielellään riistaruokia.
”Hirven sisäfilee on parasta lihaa, mitä voi saada. Pidän myös metsäkanalinnuista. Suosikkikastikkeeni riistalihalle on punaviini-mustaherukka-sipulikastike. Sienikastikekin on aina hyvä.”
Suvun metsäperinnön vaaliminen on jatkunut jo Heinäsen omiin lapsiin.
”Olen retkeillyt täällä useamman kerran lasten kanssa. He päättävät aikanaan, ovatko kiinnostuneita metsänhoidosta. Isäni kanssa teemme sukupolvenvaihdosta siinä vaiheessa, kun hän haluaa osuudestaan luopua.”
Katselemme kulkiessamme, löytyisikö tutuilta paikoilta korvasieniä. Tällä kertaa ei löytynyt.
Jukan vinkit
1. Tutustu metsääsi. Kävele palstasi läpi ja seuraa samalla kartalta, missä olet. Kun on nähnyt metsän maastossa, on helpompi arvioida hoitotoimia myös digitaaliselta kartalta.
2. Teetä metsäsuunnitelma metsäammattilaisella. Jos olet tyytyväinen ammattilaisen palveluihin, pidä yhteyttä häneen säännöllisesti.
3. Käy metsässäsi vähintään kerran vuodessa. Silloin näet, onko siellä myrsky- tai hyönteistuhoja ja miten taimikot ovat lähteneet kasvuun. Tarkasta myös toteutettujen hoitotoimien laatu ja onnistuminen.
4. Perehdy metsäverotukseen. Verotusta ei pääse pakoon, joten metsäverotuksen perusasiat kannattaa opiskella ja hyödyntää verovähennysmahdollisuudet.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
