Miksi kuitupuun hinta romahti vuoden 1990 jälkeen? ”Jos nämä sopimukset olisivat voimassa, meilläkin maksettaisiin satasta”

Kuitupuun hinta on hiertänyt metsänomistajia vuosikausia ellei jopa -kymmeniä. Sellumarkkinat voivat käydä kuinka kuumina tahansa, mutta ”kuolleen miehen aivokäyrä” ei juuri värähdä.

Tänä vuonna hintaero Baltian maihin on revennyt räikeästi, kun Viron ja Latvian satamissa kuitupuusta on maksettu jopa yli 100 euroa kuutiometriltä.

”Jos hintasuositussopimukset olisivat voimassa, meilläkin maksettaisiin satasta”, väittää Juhani Viitala.

Viitala oli 1970-luvun lopulla MTK:n metsäjohtajana perustamassa yhdessä metsäteollisuuden keskusliiton toimitusjohtajan Matti Pekkasen kanssa järjestelmää, jossa kuitupuun hinnat sovittiin paperin ja sellun vientihintojen perusteella. Aiemminkin hinnoista oli sovittu keskusjärjestöjen kesken, mutta sitominen vientihintoihin oli merkittävä uudistus.

”Näin pyrittiin torjumaan se, että puun hintaa pidettäisiin vain jäännösarvona, joka jää jäljelle, kun ensin vähennetään kaikki muut teollisuuden kustannukset.”

Järjestelmään kuului olennaisena osana puumäärien ohjaus. MTK antoi metsänhoitoyhdistyksille alueittaisia tavoitteita, joiden toteutumista seurattiin tarkasti.

Sitominen vientihintoihin kumpusi Viitalan mukaan osaksi pelosta, että puun hinta laskisi voimakkaasti. Teollisuuden metsäpäälliköt olivat 1970-luvulla varoitelleet näin käyvän esimerkiksi metsätöiden aikapalkkaukseen siirtymisen vuoksi.

Jälkikäteen katsottuna vientihintoihin tukeutuminen oli metsänomistajille erittäin edullista.

Vuosien 1986‒1990 tasosta kuitupuun hinnat ovat laskeneet reaalisesti noin kolmanneksen, kuusikuidun jopa 40 prosenttia.

Viitalan mukaan merkittävin syy hinnanlaskulle on vuoden 1992 kilpailulaki, joka kielsi hintasuosituksista sopimisen.

Kielto oli Viitalan mielestä räikeän epätasapuolinen, koska suuria kuitupuun ostajia on vain muutama.

”Oli täysin naiivia kuvitella, että ne eivät halutessaan voisi toteuttaa keskenään yhdenmukaisia hintoja ja puunostomenettelyjä.”

Tukkipuussa ostajia oli ja on enemmän, joten markkinatalous toimii paremmin.

Metsäteollisuus alkoi vastustaa hintasuositussopimuksia 1980-luvun lopulla. Viitalan mielestä on yllättävää, ettei MTK lopulta puolustanut järjestelmää kovin ponnekkaasti. Ehkä ajateltiin, että vapaa hinnanmuodostus koituisi metsänomistajien eduksi.

”Eivät metsänomistajatkaan olleet aina tyytyväisiä, mutta nyt varmasti olisivat.”

Viitala pelkää kuitupuun hinta-alen johtavan jatkuvan kasvatuksen yleistymiseen ja metsän kasvun näivettymiseen, mikä ei olisi metsäteollisuudenkaan etu.

”Metsänomistajat myyvät tukkia, kun eivät saa kuitupuusta rahaa. Kuitupuun alhainen hinta johtaa siihen, että intressiä kuitupuun myymiseen ei ole.”

”Mielestäni se johtaa vuosikymmenten mittaan metsätalouden alasajoon. Metsien uudistaminen ei onnistu jatkuvalla kasvatuksella sillä tavalla kuin kuvitellaan. Kuusikoiden uudistaminen luontaisesti on erittäin vaikea asia.”