• Aarteen lukijan salaista hillapaikkaa ei ole kukaan muu löytänyt ‒ ”Aloitan keräyksen suon keskipisteestä ja pyörin myötäpäivään”

    ”Tämä paikka marjoineen on minulle yksi metsän aarrepaikka, ei kuitenkaan ainoa. Lapsille olen sen koordinaatit kyllä antanut”, Aarteen lukija kertoo parhaasta hillapaikastaan.
    ”Tulen jänkälle, joka hohtaa keltaisena ja punaisena hillaa, Lapin kultaa. Ei ollut kukaan muu sattunut tänne”, kirjoittaa nimimerkki Kullervo.
    ”Tulen jänkälle, joka hohtaa keltaisena ja punaisena hillaa, Lapin kultaa. Ei ollut kukaan muu sattunut tänne”, kirjoittaa nimimerkki Kullervo. Kuva: Pekka Fali
    Metsä|Marjat ja sienet
    6.3.202419:00
    Nimimerkki Kullervo

    On heinäkuun puoliväli. Ajan autolla muutaman kilometrin. Ensin hiekka­tietä, sitten käännyn vasemmalle piennartielle. Auton kyljissä rapisee, kun piennartien varren pajut ja koivunoksat raapivat. Reitti on kuitenkin tuttu vuosien varrelta, joten uskallan jatkaa. Eivät ole muut ajaneet tästä tänä kesänä, mietin. Kääntö­ympyrässä parkkeeraan auton keula kotiinpäin tuttuun paikkaan.

    Otan ämpärin mukaan ja vesipullon taskuun, varalta myös hyttysmyrkyn.

    Lähden kävelemään tuttua reittiä. Ensin kuivaa kangasta. Panen merkille, että taimikon päältä on viime talvena poistettu siemenpuut. Jatkan eteenpäin. Ylitän vanhan talvitien pohjan, ja siellä tavoitteeni jo häämöttää. Pieni, noin neljäsosahehtaarin kokoinen suo. Mäntyä kasvava rämepilkka, jonka keskellä on avonainen osa. Olen antanut tälle paikalle nimen Oma Jänkkä, koska en ole havainnut muiden täällä käyneen ainakaan marjastusmielessä.

    Jännitys kohoaa. Olisiko joku tänne löytänyt? Olen kuitenkin aika luottavainen, että ei ole, koska piennartietä ei ollut kukaan ajanut ennen minua.

    Tulen jänkälle, joka hohtaa keltaisena ja punaisena hillaa, Lapin kultaa. Ei ollut kukaan muu sattunut tänne. Kesäkuun lopun tiedustelureissun jäljiltä tiesin, että satoa oli tulossa, koska raakileita oli paljon.

    Kävelen keskelle jänkkää kuten aina ennenkin olen tehnyt. Aloitan keräyksen suon keskipisteestä ja pyörin myötäpäivään. Poimin jokaisen kypsän hillan. Punaiset marjat jätän vielä kypsymään.

    Sää on lämmin, idästä käy heikko tuulen­vire. Sääsket inisevät ympärillä, mutta keltainen kulta vie kaiken huomioni, joten sääskistä viis!

    Tunnin poimimisen jälkeen olen jo alueen ulkokehällä. Keräysämpäri alkaa olla täynnä kypsää hillaa. Luon yleissilmäyksen alueeseen ja totean, että vielä saan käydä täällä uudelleen, kunhan loput marjat kypsyvät.

    Tyytyväisenä kävelen takaisin autoa kohti. Muistan, miten sattumalta löysin tämän paikan parikymmentä vuotta sitten. Joka kesä olen täällä käynyt enkä koskaan ole havainnut muiden hillankerääjien käyneen.

    On ollut kesiä, ettei Omalla Jänkällä ollut marjan marjaa. Viime kesänä sain käydä useamman kerran. Neljäsosahehtaarin alalta keräsin yhteensä 25 kiloa hillaa.

    Tämä paikka marjoineen on minulle yksi metsän aarrepaikka, ei kuitenkaan ainoa. Lapsille olen sen koordinaatit kyllä antanut.

    Kullervo

    Kirjoitus on julkaistu Aarteessa 2/2024.

    Lisää aiheesta
    • ”Metsään voi huutaa huolet ja murheet, luonnolla on aikaa kuunnella”, Kati Auvinen kirjoittaa.

      ”Mustikoilla aloitetaan ja karpaloihin lopetetaan”, kuvailee Aarteen lukija suomalaisen metsän kesäaarteita

    • Talon rakentaminen metsän keskelle muutti koko perheen suhdetta luontoon.

      Metsän antimia on vaikea rahassa mitata, toteaa Aarteen lukija kirjoituksessaan

    • ”Marjat ja sienet ovat terveellinen lisä ruokapöytään. Ja tietää mitä suuhunsa laittaa, kun poimii itse”, kirjoittaa Eija Hokkanen.

      Marjat ja sienet | Aarteen lukija oppi marjastamaan jo pienenä ‒ ”Marjametsään aion mennä niin kauan kuin jalka nousee”

  • Metsäpalvelu

    Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

    Siirry palveluun
  • Mainos: Nordea Private Banking
    <em id="emphasis">Hevoset ovat Johanna Riihijärvelle tärkeä vastapaino yrittäjän kiireisessä arjessa. Tallilla vietetyt hetket tarjoavat aikaa pysähtyä, kun Liikun kasvu pitää arjen vauhdikkaana. Kuva Sanni Alaraasakka.</em>

    Liikun perustaja Johanna Riihijärvi tavoitteli vapautta – vauraus seurasi perässä

  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Luonto | Petteri Veijonen on viettänyt jo kaksi viikkoa metsässä hankkien ruokansa luonnosta – paino pudonnut kahdeksan kiloa

      Tilaajalle
    • 2

      Metsänhoito | Hanna Vahala ja Pekka Uusitalo eivät halua metsiään viralliseen suojeluun – ”Kun me annamme kuvion olla rauhassa, niin eikö se sitten ole rauhoitettu”

      Tilaajalle
    • 3

      Metsäkoneet | Sakari Alakärppä on tukkinut ojia, joita hän on vasta vähän aikaa sitten kaivanut

      Tilaajalle
    • 4

      Luonto | Svensk Jakt: Ruotsalaisesta ketusta löytyi erikoinen värimutaatio

    • 5

      Erä | Niko Lumio aloitti merimetsojahdin heti, kun se oli mahdollista – "Suomessa tällaiset päätökset tehdään liian myöhään”

      Tilaajalle
    • 6

      Erä | Metsästäjäliitto pilotoi kotimaista paikannuspalvelua

    • 7

      Metsäteollisuus | Versowood: Emme lähde mukaan metsänhoitoyhdistysten puukauppapaikkaan

      Tilaajalle