Veijo Sorvari teki lahonneen keulatievin tilalle uuden osan tammesta. Kuva: Johannes Wiehn
Puuveneitä kunnostava Veijo Sorvari näkee ensisilmäyksellä, onko vene tehty hyvin ‒ ”Tee itse -miesten veneistä voi löytää mitä vain”
Veistoveneen perustaja Veijo Sorvari kunnosti ensimmäisen puuveneensä jo koulupoikana, mutta hän oppii yhä uusia asioita käsityöläisammatissaan.Tilaajalle
Veijo Sorvari kunnosti veneitä pitkään muun työn ohella, ennen kuin hän perusti oman yrityksensä vuonna 1994. Kuva: Johannes WiehnVeistovene on Kotkan vanhin puuvenekorjauksia tekevä veistämö.
”Kun perustin firman 30 vuotta sitten, päätin keskittyä veneiden kunnostukseen, sillä Haminan Summassa oli paljon veneveistämöitä. Kilpailu niiden kanssa olisi ollut hankalaa”, kertoo Veistoveneen omistaja Veijo Sorvari.
Joskus harvoin hän on tehnyt tilauksesta veneen. Esimerkiksi asiakkaalle, joka halusi iltasouteluihin vaimonsa kanssa samanlaisen veneen kuin hänen isällään oli ollut.
Veistovene korjaa puuveneiden saamat kolhut. Vaihtaa vialliset osat ja mädät laudat. Tekee veneiden sisustuksia, hyttien muutostöitä ja uusii rimapuukansia. Yritys tarjoaa myös telakointia ja veneiden talvisäilytystä.
Viime vuosi oli ensimmäinen, kun Sorvari piti oikean kesäloman.
”Jos osaisi sanoa ei. On tullut sanottua ehkä. Nuorempana tein töitä seitsemänä päivänä viikossa, mutta eihän työ silti loppunut. En ole aikoihin mainostanut, sillä välillä tuntuu, että työtä on liikaa.”
VS Veistovene Ky
Perustamisvuosi: 1994
Kotipaikka: Kotka
Omistaja: Veijo Sorvari
Liikevaihto: Vuonna 2022 noin 150 000 euroa
Toimiala: Veneveistämö ja telakointi
Työntekijöitä: Yrittäjän lisäksi 2
Omin opein alalle
Veistoveneen verstas, hallit ja veneiden talvisäilytyskentät sijaitsevat Kotkan Sikosaaressa lähellä merta.
Toimiston seinällä on maisemakuvia Sorvarin matkoilta. Comojärvi. Toulon. San Sebastián. Marseille. Kaikissa kuvissa näkyy rantaa ja veneitä.
Vastapäisen seinän kuvissa on Sorvarin kunnostamia veneitä. Valkorunkoinen vene on vuonna 1978 Hangon edustalla uponnut Viikinki, jonka mukana hukkui kymmenen nuorta. Se oli aikanaan Suomen suurin veneilyonnettomuus.
Sorvarin ensimmäinen kunnostustyö oli oman isän vene 15-vuotiaana. Sen jälkeen hän kunnosti tuttavan veneen. Sana kiiri, ja korjattavaa tuli lisää. Vuonna 1985 hän hankki verstaan, sillä hän tarvitsi seinät ja katon veneiden suojaksi.
Varsinainen leipätyö oli kuitenkin maailmalla. Sorvari uurasti peltitöissä Tallinnassa ja Moskovassa. Työmaiden vaihtumisen välillä oli pitkiä lomia, joiden aikana hän ehti kunnostaa veneitä.
Kun ulkomaantyöt loppuivat, Sorvari hakeutui Haminan käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen veneveiston jatkolinjalle.
”Sinne pääsi, jos oli aikaisempaa kokemusta työstä. Huomasin, että opetellessani asioita kantapään kautta olin ollut oikeilla jäljillä.”
Yksi opettajista oli legendaarinen veneenveistäjä Poju Suntio, joka näytti käytännön asiat.
”Kymmenestä opiskelijasta taisin olla ainoa, joka lähti tähän työhön. Minulla oli valmiina työkalut ja tila, vaikkei se kaksinen koppi ollut.”
Esimerkistä oppii
Se koppi on yhä toimiston vieressä: verstas, jossa syntyy uusia osia korjattavina oleviin veneisiin. Sorvari esittelee lahonnutta keulatieviä ja uutta osaa, joka on tehty tammesta. Ero on melkoinen.
”Uuden tekeminen on helppoa, kun on mallipala. Vanhan osan irrotus korjattavasta veneestä on työn hitain osuus.”
Verstaan pöydillä olevissa vaurioituneissa veneenosissa näkyy ruostuneita pultteja, jotka ovat syöpyessään lahottaneet puuta. Metalli on ollut vääränsorttista venekäyttöön.
Sorvari perusti toiminimen vuonna 94. Nykyisin VS Veneveistämö on kommandiittiyhtiö, jossa on mukana äänetön yhtiömies.
”Tai ei se aina ole äänetön”, sanoo Sorvari ja osoittaa rannan suuntaan. ”Asuu tuolla kotona.”
Ensimmäiset työntekijänsä Sorvari värväsi kymmenen vuotta sitten. Osa on tullut oppisopimuksella, osa harjoitteluun veneveistokoulun työjaksolla. Nyt työntekijöitä on kaksi. Töitä riittäisi neljälle, jos vain tekijöitä löytyisi.
”Ei tarvitse olla kaiken osaava huippu. Alkeet pitää hallita ja olla kiinnostusta käsityöhön. Työ on välillä aika fyysistä, ei ihan sellaista kuin kahvimainoksessa”, Sorvari sanoo.
Puuseppäalan koulutus ei vielä riitä siihen, että osaisi tehdä venetyöt.
”Ei minustakaan olisi mallipuusepäksi tai huonekaluntekijäksi. Uuden työntekijän sisäänajoon menee vähintään vuosi. On paljon opeteltavaa höyläyksestä telakointiin ja puuveneen lakkaukseen.”
Lakan ohennuksen Sorvari hoitaa rannetuntuman mukaan. Kolme ensimmäistä kerrosta imeytyvät puun sisään. Sen jälkeen tulee vielä yleensä 8–12 pintakerrosta.
”Lakkaus ei voi mennä pieleen. Aina voi hioa pinnan ja lakata uudestaan.”
Kun yhden kohdan aukaisee, löytyy usein lisää laitettavaa. Uuden osan tekemistä helpottaa se, että korjattavasta veneestä on irrotettu mallipala. Kuva: Johannes WiehnTilausjono vuoden päähän
Sorvari siirtyy verstaasta pihan kautta hallille. Pukkien päällä seisoo valtava vene, jonka korjaus valmistuu kenties parin vuoden päästä.
”Piti olla vain keulapuun vaihto, mutta tulikin vähän isompi työmaa.”
”Joskus näyttää siltä, ettei puuveneessä ole paljon korjattavaa. Mutta kun yhden kohdan aukaisee, löytyykin lisää laitettavaa. Ihan sama juttu kuin jos kunnostaa vanhaa taloa tai autoa.”
Hinta-arvion tekeminen on vaikeaa, joten käytössä on tuntiveloitus. Veistämöllä on koko ajan useampi vene korjattavana.
Suurin osa asiakkaista on Kotkan seudulta, mutta veneitä ajetaan korjattavaksi Helsingistä asti. Keväisin on hässäkkää, kun talvisäilytyksessä olevat veneet halutaan vesille. Syksyllä ei ole yhtä kiire. Ensimmäiset veneet saapuvat säilytykseen syyskuussa, viimeiset marraskuun lopulla.
Veistovene tekee myös kausihuoltoja moottoreihin. Moottoriasentajan lisäksi myös lasikuitumies ja sähkömies ovat käytettävissä tarpeen mukaan.
”Verkosto on syntynyt ajan myötä”, Sorvari sanoo.
Korjaustyö on kuitenkin yhä pääbisnes. Sitä riittää ympäri vuoden, ja tilauskirja on pitkä.
”Kävin juuri katsomassa yhtä venettä ja lupasin aloittaa työn vuoden päästä syksyllä.”
Sorvari sahaa vannesahalla veneen pohjatukin osaa. Kuva: Johannes WiehnKolmen puulajin sääntö
Puuveneissä on sitä jotain. Vain puuveneiden pintaa silitellään venenäyttelyissä. Veijo Sorvari näkee puuveneestä ensi silmäyksellä, onko se tehty hyvin. Hän tunnistaa jopa, kuka veneen on tehnyt.
Haminan Summassa tehdyt puuveneet hivelevät Sorvarin silmää. Summalainen vene on suomalaisen käsityöperinteen mestarinäyte.
”Kun sellaista kunnostaa, tietää, ettei vastaan tule kummallisia virityksiä. Tee itse -miesten veneistä voi löytää mitä vain”, Sorvari sanoo.
Kuten vuotavia liitoksia. Erikoisia mitoituksia. Hyttien kulmia, joihin kolhii itsensä. Sinne päin tehtyjä koneasennuksia. Monenlaisia puulajeja omenapuusta lähtien.
”Poju Suntio totesi, että veneessä saa olla enintään kolmea puulajia. Se on hyvä sääntö.”
Sorvarilla itsellään on summalainen puoliliukuva matkavene, joka syntyi Tapani Suortin veistämössä vuonna 1988. Keulassa on makuuhytti, keskellä salonki, takana ohjaamo.
”Tuttuni vinkkasi veneestä, jota kuolinpesä kauppasi. Menin katsomaan, en ostamaan, mutta kiinnostuin heti. Kuulin, että kaupasta on päättämässä 15 osakasta. Ajattelin, että se siitä sitten.”
Sorvari käytti televisio-ohjelman huutokauppakeisarin taktiikkaa ja heitti tunnustelevan hinnan. Seuraavana päivänä tuli vastatarjous: viisisataa enemmän, niin vene on sinun.
”Pohjassa oli iso homma, sillä se oli huonossa kunnossa. Kunnostuksen jälkeen aloitin pitkästä aikaa veneilyn omalla veneellä.”
Enää Summassa ei veistetä summalaisia eikä Haminassa kouluteta uusia osaajia alalle. Jatkumoa ei synny.
”Puuveneiden kunnostajat alkavat olla yhtä harvassa kuin puuveneiden tekijät”, sanoo Sorvari, joka on 40-jäsenisen Puuveneveistäjät ry:n varapuheenjohtaja.
Veijo Sorvarin kotipihan satamassa oleva oma summalainen on ollut hänellä viisi vuotta. ”Käytin pohjan kunnostukseen ainakin sata tuntia.” Kuva: Johannes WiehnPuulla on väliä
Yleisin Veistoveneen saama työtilaus on hyttien kunnostus. Hytin lahoaminen alkaa, kun vanhat liimasaumat aukeavat ja ikkunatiivisteet alkavat vuotaa.
”Joskus puu on päällystetty lasikuidulla. Kun väliin pääsee vettä, puu alkaa tuhoutua. Elävä ja kuollut eivät viihdy kauan naimisissa.”
Mänty on yleisin veneissä käytetty puu. Mahonkia ja tammea tarvitaan myös. Kansissa on usein tiikkiä. Kotimaisen puun Sorvari tilaa sahalta, ja ulkomailla kasvaneen puun toimittaa puutukku.
”Kotimainen mänty on tiukkasyistä. Kerran kokeilin ukrainalaista mäntyä, mutta siinä vuosikasvu oli liian suuri.”
Sorvari on käynyt joskus valitsemassa metsässä sopivia puita, mutta puiden etsimisessä, metsänomistajan kanssa neuvottelussa, kaatamisessa ja sahautuksessa on oma vaivansa.
Veistoveneeseen puu saapuu höyläämättömänä ja tiettyyn paksuuteen sahattuna. Jos lauta menee veneen kylkeen, se pitää taivuttaa höyläyksen jälkeen. Vain lämmin puu taipuu. Niinpä puu pasutetaan eli lämmitetään kiehuvan veden avulla.
Vaikeimpia töitä ovat kölien vaihdot. Vene täytyy saada ilmaan niin, että köli on vapaana. Helppoa ei ole myöskään laudan vaihto, jos lauta on lyhyt ja siihen tarvitsee tehdä iso taivutus.
Veneen kunnostamisessa mieluisinta on se, että Sorvari pystyy itse miettimään ja päättämään, kuinka työn tekee.
”Voin käyttää mielikuvitusta ja luovaa harkintaa. Mielenkiintoa lisää se, että aina voi oppia lisää. Jos väitän osaavani alalta kaiken, valehtelen.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
