Puu reagoi ympäristöönsä, esimerkiksi ilmankosteuteen. ”Puu halkeaa, kutistuu, kasvaa. Siinä on aina jotain käynnissä”, Essi Korva kuvailee galleriassaan Willa Korvassa. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Essi Korva veistää taideteoksia pahkoista ja juurakoista ‒ ”Työstäessä pitää kuunnella puuta, miten syyt kääntyvät, miten se halkeaa”
Kolarilaista taiteilijaa Essi Korvaa viehättää puun elävyys ja yllätyksellisyys. Osan lopputuloksesta tekee luonto.Tilaajalle
Kotipihasta aukeava metsä on Essi Korvalle tärkeä innoituksen lähde. Kuva: Vesa-Matti VääräWilla Korvan yläkerran ikkunasta kurkistaa kaksi isoa koiraa. Alemmasta ikkunasta katsoo puinen ihmishahmo.
Kuvanveistäjä Essi Korvan työtilat, asunto ja galleria sijaitsevat entisessä koulurakennuksessa Kolarin Sammalvaarassa. Työhuoneista ulommassa ovat sahat, ja toisenkin työhuoneen seinän täyttävät työkalut. Puolivalmiita veistoksia odottaa hyllyillä ja pöydillä.
”Tässä näitä on, puupäitä”, Korva sanoo lempeästi.
Korvan mukaan elävä materiaali tuo omaa henkeään veistokseen. ”Työstäessä pitää kuunnella puuta, miten syyt kääntyvät, miten se halkeaa.”
Eri puulajit halkeavat eri tavalla. Korvan lempipuu on Lapin mänty. Se on tiheäsyistä ja tiukkaa, mutta pehmeää.
”Pohjoisessa kasvaneet männyt ja kuuset ovat hieman kestävämpää puuta kuin eteläiset.”
Toinen suosikki on kuusi, jonka syyt ovat hieman erilaiset kuin männyllä.
”Pahka puolestaan on niin mutkalle kasvanut, ettei se ikinä halkea, joten sitä on kiva veistää käsityökaluilla.”
Työtä ohjaa vahvasti se, mitä puun sisältä paljastuu – ehkä jännittävä oksankohta, ehkä sairas osa. Kuusesta saattaa löytyä pihkataskuja, mänty taas on voinut kasvaa kierteelle.
Joskus työ lähtee puun muodosta, jolloin Korva vain vahvistaa näkemiään piirteitä. Välillä hän on yrittänyt pakottaa puun sellaiseksi kuin haluaa.
”Voin kuvitella ja muka suunnitella, mutta työ kuitenkin kääntyy ja kaartuu johonkin muuhun suuntaan. Se juuri on hauskaa.”
Lahjaksi pahka tai juurakko
Puuta Korva saa jonkin verran lahjoituksena.
”Ihmiset metsänhakkuuhommissaan hoksaavat tuoda vaikka juurakon.”
Aaltopellillä katettuun suojaan talon päädyssä hän on pinonnut pahkoja, rungonpätkiä, oksia ja puisen veistoksenkin.
”Olen järjestellyt arkiston”, Korva naurahtaa. ”Tämä varasto ei tyhjene kymmenessäkään vuodessa.”
Hän osoittaa komeita pahkoja ja toteaa niiden olevan lahjoitus paikalliselta metsäkoneyrittäjältä.
”Tuollaisessa pahkassa on jo selkeästi patsas näkyvissä. Myös juurakot ovat mahtavia, koska puolet työstä on jo tehtynä.”
Hän nostaa pahkaan päättyvää sileää rungonpalasta. ”Tämä on kuin kaula, puuttuu vain profiili tuosta.”
Upeimpia juurakoita ja pahkoja Korva säilyttää pitkään ennen työhön ryhtymistä. ”Minun täytyy olla varma siitä, mitä haluan tehdä niin hienoilla jutuilla. En halua pilata niitä.”
Työstön aloitus on ratkaiseva hetki, koska puu alkaa kuivua nopeammin, kun sitä sahaa.
Talon päädyssä lepää sinisen pressun alla parimetrinen kuusitukki. ”Paikalliset tekivät metsätöitä ja toivat tuon peräkärryllä.”
Pressu estää puuta kuivumasta liian nopeasti. Tuore puu on pehmeämpi, ei tylsytä sahan ketjua ja halkeilee tasaisemmin.
Kuusitukin vieressä on kolme suurta pölliä. ”Nuo ovat jalavaa ja saarnea”, Korva osoittaa.
Hän sai ne Kuusiston taidekartanosta Kaarinasta puunveistoviikon päätteeksi. Ne ovat mukavia taltata.
”Kysyin, voisinko mitenkään saada. Nuo ovat niin kovaa puuta, että niitä saa nakertaa kauan. Täällä pohjoisessa saarni, jalava ja tammi ovat harvinaista materiaalia.”
Puuta työstettäessä työturvallisuus ja ergonomia ovat tärkeitä asioita. Kuva: Vesa-Matti VääräMaailmojen rakentaja
Kävelemme Willa Korvan takana avautuvaan metsään.
”Tänne minä yleensä kävelen. Tuollakin on hienoa metsää”, Korva viittoo.
Näköalapaikalta aukeaa metsää silmänkantamattomiin, vihreästä siniseen vaihettuen ja sadeusvan pastelliksi vaalentamana.
Metsä on aina vetänyt häntä puoleensa.
”Olen asunut metsän keskellä, ja reissussakin aina pyrin metsään. Samoin silloin, jos on vaikeaa työhuoneella.”
Jo lapsena hän rakensi metsässä omia juurakkomaailmojaan. ”Nyt tavallaan elän juurakkomaailmassa”, hän naurahtaa.
Metsä on Korvalle turva sekä materiaalin ja innoituksen lähde. Metsästä saattaa löytyä kiinnostava väri, muoto tai tunnelma, eläin tai luita. Hän kertoo koiriensakin reagoivan erikoisen muotoisiin juurakoihin.
”Ihmisenä löydän niistä helpoiten ihmishahmoja.”
Kotipihalta Korva keräilee sammalia ja jäkäliä. Metsämaisema, oli se kaunis tai järkyttävä, tuo töihin tunteita.
”Palaan vaikka lapsuuteni metsiin, jotka oli rumasti hakattu.”
Korvan lempipaikalta lähimetsän kalliolta aukeaa metsää silmänkantamattomiin. Kuva: Vesa-Matti VääräMatka puun ytimeen
Korva on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa Pellossa eli Lapin mittakaavassa lähellä nykyistä kotiaan. Lukion hän kävi Oulussa ja taidekoulun Lahden Taideinstituutissa. Vuonna 2010 hän palasi pohjoiseen.
Taiteilijaksi ryhtyminen oli Korvalle aina selvää. Hänellä on ollut palava tarve tehdä käsillä.
”Jo ala-asteella kuvataide oli minulle pääjuttu.”
Korva on pitänyt yksityis- ja yhteisnäyttelyitä, osallistunut ympäristö- ja paikkasidonnaisen taiteen tapahtumiin, tehnyt tilaustöitä ja opettanut. Hänen teoksiaan on ostettu niin julkisiin kuin yksityisiin kokoelmiin, ja työ on vienyt hänet myös Linnan juhliin.
Puuhun materiaalina Korva tutustui syvällisemmin vasta taidekoulusta valmistuttuaan.
”Taidekoulussa en vielä ymmärtänyt puun mahdollisuuksia.”
Opintojen jälkeen hän muutti pohjoiseen, jossa vanhempien luona oli käytettävissä puuta sekä saha. Sen jälkeen Korva on käyttänyt puuta välillä pääasiallisena materiaalina, välillä taas keramiikan, betonin ja sekatekniikan ohessa.
Puun mahdollisuuksiin häntä herättelivät myös muut puunveistäjät.
”Italialainen Gehard Demetz veistää hyperrealistisia ihmishahmoja niin pehmeästi ja hienosti. Toinen innoittaja on ollut Willy Verginer.”
Puunveiston oppiminen oli paljolti yritystä ja erehdystä, Korva kertoo. ”Tosin turvallisuusasioissa ei erehdyksiä voi tulla.”
Hän on opetellut tekniikoita kysymällä, internetistä, katsomalla opetusvideoita ja käymällä puunveistosymposiumeissa.
”Kansainvälisillä kuvanveistoviikoilla olen oppinut eniten. Siellä on paljon veistäjiä, joilla on kikkoja ja jotka tietävät, miten puu toimii.”
Kultainen muisto -teos on veistetty männystä ja viimeistelty maalaamalla. Kuva: Vesa-Matti VääräAteljee ulkona
Vanhan koulun päädyssä katoksessa on johtokela pöytänä ja sen päällä puuveistos työstettävänä.
”Yleensä työstän täällä ulkona, sillä en halua hengitellä sahanpurua.”
Korva tekee puutöitä etenkin kesällä. Työhuoneesta pääsee leveästä ovesta veistopaikalle. Siten isoja veistoksia pystyy siirtämään ulkoa sisään.
Yleensä hän aloittaa työstämisen sähkösahalla tai akkusahalla. ”Käytän niitä niin pitkälle kuin mahdollista. Se on kevyin työvaihe.”
Akkusahassa on pienemmät hampaat ja sillä saa tarkempaa jälkeä, mutta se on tehottomampi ja väsähtää pian. Sillä ei voi tehdä montaa isoa katkoa. Sähkösahaan saa erilaisia laippoja, kuten kapeakärkisen carving-laipan.
Sähkö- ja akkusahaa voi käyttää myös sisällä, koska niistä ei synny polttoaineen käryä.
”Sen sijaan moottorisaha pölyttyy tuossa”, Korva osoittaa työhuoneen pöydälle.
Sahaamisen jälkeen työ jatkuu taltalla, Dremel-monitoimityökalulla ja kulmahiomakoneella. Talttaa on helppo hallita. Kevyeen Dremeliin puolestaan saa monia erilaisia päitä.
Apuna painovoima
Taiteilija pukee ylleen suojahousut, turvakengät, suojalasit sekä kuulosuojaimet ja tarttuu akkusahaan. Sahanterä hivelee patsaan nenänpieltä, huulten kaarta. Sahanpurut kertyvät maahan.
Ergonomia ja työturvallisuus on tärkeää. ”Talttaamisesta saan niska-hartiasärkyjä, koska se on niin toispuoleista työtä.”
Isoja teoksia Korva työstää niin pitkälle kuin mahdollista siten, että puu makaa maassa. Silloin ei tarvitse käyttää niin paljon voimaa sahan kannattelemiseen.
”Sitten, kun puu siitä siirtyy, siitä on jo veistetty painoa pois.”
Moottoroitujen sahojen turvallisuutta lisää turvakaari. Kun saha potkaisee ja käsi osuu kaareen, se laukeaa ja pysäyttää ketjun.
”Rälläkässä ei ole sellaista stopparia, ja se on lähempänä. Talttakin tekee pahaa jälkeä, jos sen pudottaa jalalleen.”
Etualan Muisto-teos on maalattua ja poltettua kuusta. Takana hohtaa hopeisena mäntypuinen Metsänvartija. Kuva: Vesa-Matti VääräMonta syytä tehdä puusta
Essi Korvan taiteen teemat rakentuvat tehdessä, ja teosten lähtökohdat vaihtelevat. Teokset ovat pääosin ihmisaiheisia, mutta luonto on niissä mukana. Jatkossa Korva aikoo veistää enemmän eläinhahmoja.
Luontoaiheiden hän toivoo herättävän näkemään ja muistamaan, mitä meillä on ympärillämme.
”Toivon, että teokseni puhuttelevat katsojaa tunnetasolla ja muistuttavat luonnon tärkeydestä. En halua saarnata, vaan toivon, että katsojat lähestyvät teoksia avoimin mielin ja tekevät omat oivalluksensa.”
”En pysty vaikuttamaan enkä haluakaan vaikuttaa siihen, miten teos koetaan tai tulkitaan. Teoksia on lopulta yhtä monta kuin katsojia. Teen sydämestäni ja toivon parasta.”
Korvan materiaaliksi päätyviä puita ei ole kaadettu veistämisen vuoksi. Välillä häneltä on silti kysytty, miten hän hennoo veistää isoja, upeita puita.
”Toivon, että silloin kysyjälle heräisi myös muita ajatuksia puiden käytöstä. Aina tukkipuiden kokoa ei välttämättä hyödynnetä.”
Korva kokee antavansa kaadetulle puulle toisen elämän.
”Toivon toki, että nämä jättiläiset eivät päätyisi veistopuiksi vaan saisivat jäädä metsään”, Korva taputtaa kuusitukkiaan. ”Mutta tämä on niille toiseksi paras paikka.”
Tukin varalle hänellä on suunnitelma, jossa hän aikoo hyödyntää sen pituutta ja järeyttä.
”Näen rungossa jo nyt jotakin, mutta varmasti sekin ajatus vielä muuttuu.”
Essi Korva
Ikä? 39
Koti? Kolarissa
Työ? Kuvataiteilija, kuvanveistäjä
Koulutus? Kuvataiteilija (AMK)
Perhe? Kissat ja koirat
Harrastukset? Metsässä hiippailu, veistäminen, maalaaminen, huonekasvit
Lapsuuden puu? Kotipihan pihlajat, joissa kiipeily oli lempipuuhaani
Tärkeä lähipuu? Tarkkailen pihani rauduskoivujen muuttumista vuoden mittaan
Puunveistossa vaikeinta? Aloittaminen
Mieluisin työvaihe? Viimeistely
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2024.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
