Joulukuusen etsintä on tarkkaa puuhaa suurperheessä

”Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen” lauleskelin katsoessani kalenteriani. Tonttuja en tosin ollut nähnyt, ja öitäkin oli nukuttavana vielä muutama enemmän. Kuusikin oli vielä hankkimatta.

Joulukuusen etsintä on tarkkaa puuhaa. Näin on erityisesti isossa perheessä, jossa jokaisella on vahva mielipide asiasta.

Haetaanpa kuusi omasta tai isovanhempien metsästä tai ostetaanpa se kaupasta tai torilta, hankintareissulle lähtee aina mukaan useita perheenjäseniä. Tarjolla olevista yksilöistä on järjestettävä myös äänestys perheen someryhmässä.

Huolellista oli kuusen valinta myös lapsuudenkodissani ja mummolassani. Kuusi valittiin yleensä jo edellisenä kesänä. Puu merkattiin nauhalla, jotta se löytyisi myös runsaslumisena jouluna.

Mitään arvokasta puuta ei joulukuuseksi kaadettu, ne jätettiin metsään kasvamaan tukkipuuksi. Kuusen valinta oli osa metsänhoitoa.

Sisarussarjastani kehittyi taitavia kuusien arvioijia jo pieninä isän tai mummun ja papan kanssa metsässä kulkiessa. Harvennusta vaativassa taimikossa kulkeminen oli taidon kehittymisen kannalta tärkeää. Metsän reunoilta ja ojien pientareilta löytyi myös yksilöitä, joiden todettiin kelpaavan joulun tärkeimmäksi tunnelmanluojaksi.

Joulukuusi tuotiin lapsuudessani sisälle perinteiseen tapaan vasta aattoaamuna.

Jouluaaton runsaaseen ohjelmaan tuskastuneena mieheni toivoi, että operaatio suoritettaisiin jo edellisenä päivänä. Suostuin epäröiden. Teinit saivat myöhemmin tahtonsa lävitse, ja kuusi pääsee nykyään yleistyneeseen tapaan paraatipaikalleen jo muutamaa päivää ennen joulua.

Sisällä kuusta arvioidaan tarkkaan ja käännetään vähiten miellyttävä puoli seinään päin. Joku perheen pisimmistä kiinnittää tähden kuusen latvaan ja asettelee kynttilät oksille. Muiden koristeiden sijoittelu on oma taiteenlajinsa, josta teinit haluavat kantaa päävastuun.

Pikkutyttönä joulupukin tulo oli jouluaaton yksi kohokohdista, vaikka tiesin, että pukki ja lahjat eivät ole joulun tärkein asia. Jännityksellä odotin myös, mitä pukki sanoo joulukuusestamme. Joka joulu hän esitti siitä arvionsa.

Kinnulan jouluina 1980-luvun vaihteessa kuusella riitti arvostelijoita aaton jälkeenkin, kun kinnuset kiersivät joulupäivän iltana räsypukkeina talosta toiseen arvioimassa joulukuuset ja maistelemassa isäntien ja emäntien tarjoilemat joulukarkit ja piparit.

Talonväen oikeus oli yrittää arvailla, ketä pukinkamppeiden takaa löytyisi. Saimmepa me lapsetkin pukeutua pukeiksi ja käydä koputtelemassa lähinaapuriemme ovia herkkujen toivossa.

Hyvää joulua lukijoille toivottaen!