Metsäkeskuksen edustaja löysi hakkuualueelta tärkeitä luontokohteita – biologi: Ei erottanut savea ja lehtomultaa

Metsänomistaja teki äskettäin Lohjalla puukaupan Stora Enson kanssa.

Koska puunmyyntipaikalla on kuruja, Stora Enso pyysi paikalle Metsäkeskuksen asiantuntijan tarkistamaan, onko paikalla noro ja mahdollisia muita metsälain mukaisia erityisen arvokkaita luontokohteita, jotka tulisi jättää hakkuun ulkopuolelle.

Katselmuksessa Metsäkeskuksen asiantuntija totesi, että noroja ei ole, mutta suojeltavia lehtolaikkuja hän löysi kolme.

Metsänomistaja oli pyytänyt edustajakseen katselmukseen biologin, filosofian tohtori Jarmo Juutin.

”Ei paikalla ollut mitään varsinaista lehtoa, eikä mitään poikkeuksellista, mitä metsälain kymppipykälä edellyttää”, Juuti ihmettelee.

Hän kertoo, että Metsäkeskuksen edustaja otti käteensä pintamaata ja väitti sitä lehtomullaksi. Juuti puolestaan otti käteensä pistolapion, polkaisi maahan ja käänsi lapiollisen ”puhdasta savea”.

Savimaa erottuu tarkemmin läheltä katsoen. Kuva: Jarno Mela

”Ei edes pintahumusta siinä kohdassa, saati orgaanista ainesta, pieneliöitä tai muutakaan lehtomaista. Kun kysyttiin selitystä, oli vastaus, että tuo on meidän kriteereillä lehtomultaa".

Juutin mukaan Metsäkeskuksen edustaja ”paasasi piirteistä ja pyrki hallitsemaan tilannetta.” Juuti myös väittää, että metsäalan koulutuksen saaneilla Metsäkeskuksen asiantuntijoilla ei välttämättä ole riittävää biologista osaamista.

Keskustelu monipuolisesta lehtolajistosta kuivui Juutin mukaan alkuunsa, kun paikalla ei ollut lehtolajeja saniaista lukuun ottamatta.

Metsäkeskus voi surutta väittää, että kohteessa on jotain erityistä, vaikkei olisikaan, Juuti varoittaa.

”Metsänomistaja ja alan toimijat voivat tulla harhautetuiksi, sillä eihän tavallisella ihmisellä ole biologian tuntemusta, eikä laajaa näkemystä luontokohteista.”

Tilanteessa yhtiön edustaja totesi, että mennään sillä, mitä viranomainen sanoo.

Metsäkeskuksessa erityisen tärkeiden elinympäristöjen kohtelusta yhtenä viranhaltijana vastaa rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen.

Hän kertoo, että ei tunne kyseistä tapausta, mutta mainitsee, että vastaavia keskusteluja Metsäkeskuksen kanssa silloin tällöin käydään.

Partanen pitää keskuksen maastoväen osaamista hyvänä.

”Meillä on lainvalvontaan liittyvissä tehtävissä kokenutta väkeä, joka on ollut tehtävissään vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kaikilla on metsä- tai luontoalan koulutus. Asioita myös käydään vuosittain läpi sisäisissä koulutuksissa.”

Metsäkeskuksella on vastuu valvoa metsälain toteutumista.

”Kymppipykälä-kohteella ei tarvitse olla uhanalaista lajistoa, vaan yleistä lajistoa, jolla kasvupaikka tunnistetaan. Riittää, että pystyy määrittämään, että kyseessä on esimerkiksi lehto.”

Stora Enson puunhankinnasta vastataan viestinnän välityksellä, että yhtiö hakee Metsäkeskukselta tukea esimerkiksi silloin, kun kohde on rajatapaus, eikä oppikirjaesimerkki.

”Myös silloin, kun metsälain tulkintasuositukset eivät anna suoraan ohjetta rajaukseen, pyydetään Metsäkeskuksen edustaja paikalle tai ainakin kysytään neuvoa.”

”Usein kohteet, joissa käydään, ovat kartoittamattomia, eivätkä siis näy kartoilla Stora Ensolla tai Metsäkeskuksella, vaan niihin on törmätty maastokäynnin yhteydessä. Monesti nämä kohteet, jossa viranomainen käy, ovat vaikeita, jopa vähän tulkitsijasta riippuvaisia kohteita.”

Jarmo Juuti kokee, että metsänomistaja ja alan toimijat voivat tulla harhautetuiksi, ellei Metsäkeskuksen asiantuntijalla ole riittävää biologista osaamista. Kuva: Jarno Mela

Juutin edustamassa kohteessa Metsäkeskuksen työntekijä rajasi hakkuista pois kolme lehtolaikkua.

”Sinänsä se ei haittaa, sillä ei näihin kohteisiin olisi menty muutenkaan. Kuruihin ei ole menemistä eroosiovaaran vuoksi, eikä niissä edes ole hakattavaa.”

Juutin mielestä monimuotoisuuskohteet kannattaa ylipäänsä jättää rauhaan, ihan ”viranomaisista huolimatta”.