Väkivahvan ja liukkaan ankeriaan tappaminen on taitolaji. Pekka Rintamaa näyttää, mistä kohtaa ankeriaan selkäranka on katkaistava. Kuva: Rami MarjamäkiLempääläVesivoimala on ankeriaan kuoleman portti
Ammattikalastaja Pekka Rintamaa ”pelastaa” ankeriaita turbiinihakkelukselta Pirkanmaan Pyhäjärveltä. Ne päätyvät sen sijaan muun muassa kalatiskiin ja tamperelaisiin fine dining -ravintoloihin.TilaajalleAmmattikalastaja Pekka Rintamaa vetää pieneen veneeseensä pitkälläsiimalla ankeriaan yksi toisensa jälkeen.
Tuntuu absurdilta, että kalastamme äärimmäisen uhanalaista lajia. Ensinnäkin kalastus tuntuu rikolliselta, mutta toisaalta on vaikea kuvitella ankeriaan edes olevan uhanalainen.
Se on äärimmäisen voimakas kala, jota ammattilaisenkin on vaikea saada taltutettua veneen pohjalla odottavaan kannelliseen astiaan. Voi vain kuvitella kuinka kovaa se ui, ja minkälaisista tilanteista se kaikessa limaisuudessaan luikertelee karkuun.
Päivän ensimmäinen ankerias antoi odotuttaa itseään, kun veneeseen nousi alkuun vain tyhjiä syöttejä. Kuva: Rami MarjamäkiAnkerias luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi vuonna 2019.
Syksyllä 1902 tiedetään Kokemäenjoen alajuoksun nahkiaismerroista kerätyn näytteeksi 127 ankeriasta. Vielä 1980-luvulta 1990-luvun alkupuolelle voimalaitosten kalakoreista kerättiin säännöllisesti luonnonvaraisia ankeriaita. Sen jälkeen niitä ei ole näkynyt lainkaan.
Suomessa laji on nykyisin kokonaan istutettujen ankeriaiden varassa.
Ankeriasta saa kuitenkin kalastaa käytännössä kuka vaan heinäkuussa. Pekka Rintamaalla on lupa kaupalliseen kalastukseen koko avovesiajan Pirkanmaan Pyhäjärvellä.
Kuhaa nousi heinäkuisena aamupäivänä kohtalaisesti. Kuva: Rami MarjamäkiSyy Rintamaan erikoislupaan on kuitenkin hyvin ymmärrettävissä, kun tutustuu ankeriaan elinkiertoon.
Kala ei nimittäin kude Suomessa vaan se vaeltaa lisääntymään peräti Atlantin Sargassomerelle saakka.
Käytännössä kutuvaellus on tappotuomio ankeriaalle. Vain noin yksi yksilö tuhannesta selviää vesivoimalan turbiineista hengissä.
Jos kutumatkalle lähtenyt ankerias selviäisikin ensimmäisestä voimalasta, odottaa alajuoksulla lisää voimaloita. Jossain vaiheessa ankeriaasta tulee väistämättä turbiinihakkelusta.
Ankerias (Anguilla anguilla)
Äärimmäisen uhanalainen (myös maailmanlaajuisesti). Vuodesta 2022 rauhoitettu koko vuosi heinäkuuta lukuun ottamatta.
Vaelluskala, joka suosii reheviä, matalia ja lämpimiä vesiä.
Ankerias syö pohjaeläimiä ja myös pikkukaloja pääasiassa yöllä kesäkuukausina.
Kasvuankeriasvaihe kestää järvissä koirailla 6–9 ja naarailla 8–15 vuotta. Suurimmat ankeriaat saavuttavat yli metrin pituuden, 3 kilon painon ja 20 vuoden iän.
Sukukypsyyden lähestyessä kalat lähtevät lähes 6 000 kilometrin pituiselle kutuvaellukselleen Atlantin Sargassomerelle.
Lähteet: Luontoportti.fi ja Luonnonvarakeskus.
Sargassomerellä ankeriaan pienirakeinen mäti kuoriutuu nopeasti, ja toukkaa muistuttavat poikaset kulkeutuvat merivirtojen mukana Euroopan rannikoille. Siellä poikaset muuttuvat läpikuultaviksi lasiankeriaiksi, jotka nousevat keväisin Euroopan jokiin.
Tai nousisivat, jos pystyisivät. Vesistörakentaminen estää nousun. Lasiankeriaita pyydetään rannikolla, viedään kasvatettaviksi ja tuodaan lentorahdilla sisävesistöihin istutettaviksi.
Siimaan oli tarttunut myös ruokakalaksi juuri sopivan kokoinen hauki. Kuva: Rami MarjamäkiRintamaa kertoo saavansa ajoittain kritiikkiä ankeriaan kalastuksesta ja myymisestä. Kritisoijat ovat usein henkilöitä, jotka tuskin koskaan käyvät vesillä.
”Puhumattakaan, että ottaisivat selvää, mistä todellisuudessa on kyse.”
Kalastus on yksi syy, miksi ankerias harvinaistuu, mutta se ei ole syy uhanalaisuuteen, Rintamaa painottaa.
Suurin ongelma on nimenomaan vesistörakentaminen.
Istutetun ankeriaan elinkiertoa pystyttäisiin helpottaa rakentamalla vesivoimaloiden yhteyteen ohitusuomia.
Se, ettei niitä tehdä, voi johtua ankeriaan ilmeisestä imago-ongelmasta. Limainen pötkö ei kiinnosta läheskään niin paljon kuin söpö nappisilmäinen saimaannorppa tai liito-orava.
”Molemmilla lajeilla menee muuten huomattavasti ankeriasta paremmin”, Rintamaa tokaisee.
Kuhan irrotusta koukusta. Kuva: Rami MarjamäkiLajien suojeluvimma on Rintamaan mielestä mielivaltaista.
”Kukaan ei ole vaatimassa mökkien purkamista Saimaalta norpan elinolojen parantamiseksi, mutta verkkokalastusta ollaan kyllä kovaan ääneen kieltämässä.”
Ohitusuomien rakentaminen jokiin voisi puolestaan näkyä sähkölaskussa, ja siihen tuskin kovin moni olisi valmis ankeriaan vuoksi.
On helppoa vaatia suojelua söpöille eläimille, kunhan se ei koske itseä.
”Ollaan tietoisesti valmiita uhraamaan eläinlaji sukupuuttoon, vain jotta sähköyhtiöt saavat kääriä massiivisia voittoja.”
Pekka Rintamaa on kalastanut koko ikänsä, ja harrastuksesta tuli ammatti parikymmentä vuotta sitten. Kuva: Rami MarjamäkiRintamaa on toiminut ammattikalastajana 20 vuoden ajan, joista kuusi vuotta täysipäiväisesti.
”Minä olen se, joka oikeasti suojelee luontoa. Jos näen, että järvellä on joku ongelma, vien asian eteenpäin medialle ja viranomaisille.”
Rintamaan kokemuksen mukaan se ei kuitenkaan kiinnosta valtaväestöä.
”Pitäisi katkaista liikenne, maata kadulla ja syödä pannupitsaa, niin kaikki lehdet olisivat kiinnostuneita”, Rintamaa puuskahtaa turhautuneena.
Ankerias on väkivahva kala, jota ammattilaisenkin on vaikea saada hallittua. Kuvassa ammattikalastaja Pekka Rintamaan taidonnäyte. Kuva: Rami MarjamäkiRintamaa toivoo, että sisävesien tilan parantamiseksi tehtäisiin enemmän.
”Vesistöt voivat tuottaa mielettömän määrän ruokaa. Eihän me tiedetä, minkälaista elämä on 30 vuoden päästä. Tällainen ruokakomero olisi hyvä säilyttää.”
Toimet vesistöjen ja kalakantojen elvyttämiseksi eivät Rintamaan mielestä vaatisi paljoa. Eniten häntä huolestuttaa vedenpinnan säännöstely.
”Pyhäjärven pintaa lasketaan talvisin 1,5 metriä. Säännöstelysopimus on 1960-luvulta ja alun perin tarkoitus oli estää tulvien nousu pelloille.”
Rintamaa on yrittänyt selvittää nykyisin Pyhäjärven rannoilla viljeltyjen peltojen määrää, mutta sellaista dokumenttia hänelle ei ole toimitettu. Hänelle on perusteltu säännöstelyä sillä, että näin lumelle tehdään tilaa.
Pekka Rintamaalla on lupa kaupalliseen kalastukseen koko avovesiajan Pirkanmaan Pyhäjärvellä. Kuva: Rami MarjamäkiSäännöstelyn vaikutukset näkyvät rannoilla. Järvikaislan kanssa samasta elintilasta on tullut kilpailemaan isosorsimo. Käytännössä kaikki eliöt ja kalat 1,5 metrin syvyydestä kuolevat tai uivat karkuun, jos pääsevät.
”Se muuttaa järven biotooppia. Ongelma on aivan samantyyppinen kuin ankeriaan tapauksessa.”
Jos Pyhäjärven säännöstelyä vähennettäisiin, ja sen annettaisiin tulvia edes viisi senttimetriä, hyötyisivät siitä monet lajit, Rintamaa sanoo.
”Selkärangattomat lisääntyisivät eli kaloille ja sorsalinnuille olisi enemmän ravintoa, siikakanta voisi vahvistua ja järven ravintoketju palautuisi hiljalleen, mikä vähentää sinilevää”, Rintamaa luettelee muutaman esimerkin.
Luonnonvaraista ankeriaskantaa tuskin saadaan enää millään palautettua, niin perusteellisesti ihminen on sen elinympäristön tuhonnut.
Vesivoimaloiden ohitusuomat kuitenkin vähentäisivät ankeriaiden brutaaleja turbiinikuolemia, ja mahdollistaisivat istutetun ankeriaan luonnollista elinkulkua.
Pekka Rintamaa saa kuhasta 80 prosenttia tuloistaan, joten ankerias on taloudellisesti vain sivuroolissa Rintamaan yrityksessä. Kuva: Rami MarjamäkiMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
