Metsäyhtiöt sopeutuvat korkeisiin kantohintoihin – venäläinen puu ei kuulu suunnitelmiin

Metsänomistajilla koitti varsinaiset kissanpäivät, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Puun tuonti idästä loppui samaan aikaan kun metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä kasvoi.

Metsäteollisuuden puuhuoltoon repesi yli kymmenen miljoonan kuutiometrin aukko. Eikä tilannetta helpottanut, että samaan saumaan osui kylmiä talvia. Se siivitti talvileimikoiden korjuuta, mutta samalla entistä suurempi osa puista ohjautui energialaitoksille.

Venäläisen puun tuonnin päättyminen pakotti metsäyhtiöt kasvattamaan puunhankintaa kotimaasta. Myös tuontia lähialueilta yritettiin kasvattaa, mutta se onnistui huonosti.

Metsäyhtiöt olivat maksaneet venäläisestä koivukuitupuusta rajalle tuotuna reilun 30 euron kuutiohintaa. Hyökkäyssodan jälkeen virolaisen koivukuitupuun tuontihinta pomppasi pitkälle 100 euron päälle kuutiolta.

Edes siihen hintaan tuontimäärä ei noussut lähellekään aiempaa. Eikä tuolla hinnalla pystynyt pyörittämään tehtaita kannattavasti.

Nyt puuntuonti on vakiintunut noin puoleen entisestä. Tuontipuun hinnat ovat tippuneet huipusta, mutta ne ovat silti aiempaa korkeammalla.

Viime vuosina puusta on maksettu tilastohistorian kovimpia hintoja. Kuva: Jarno Mela

Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan jälkeen puun hinnat lähtivät ymmärrettävästi nousuun myös kotimaassa, sillä metsäteollisuuden tuotteilla oli hyvä kysyntä.

Sahat tekivät tulosta, sillä puutuotteiden kysyntä ja hinnat olivat korkealla koronan jäljiltä. Myös sellutehtailla meni hyvin.

Kartonkia kului, kun tavara liikkui ja erilaisia krääsäpaketteja alettiin toden teolla rahdata Kiinasta Eurooppaan. Myös paperin kulutus ja tarjonta olivat vaihteeksi tasapainossa.

Lopputuloksena vuodesta 2022 muodostui ehkä metsäteollisuuden kaikkien aikojen paras.

Luonnonvarakeskuksen mukaan viime vuosina puusta on maksettu jopa tilastohistorian kovimpia hintoja.

Esimerkiksi mänty- ja koivukuitupuun kantohinta pyöri 20 euron tietämissä kuutiometriltä ennen Venäjän hyökkäyssotaa. Viime vuoden kesällä metsäteollisuus maksoi niistä 32–34 euroa kuutiolta.

Havutukkien keskihintaan on tullut kymppi lisää.

Vaikka kantohinnat ovat lähihistorian korkeimmat, MT:n vanhimmat lukijat muistelevat, että 1980-luvun lopun huippusuhdanteessa puukaupalla saattoi tienata vielä paremmin.

Puu on Suomessa maailman kalleinta, mutta siihen on vain sopeuduttava, toteaa Hans Sohlström. Kuva: Jarno Mela

Suomen kantohinnat kestävät myös kansainvälisen vertailun. Ero jopa Ruotsiin on ollut selvä, vaikka sielläkin hinnat ovat nousussa.

”Suomessa puu on maailman kalleinta. Emme silti valita sitä, vaan teemme parhaamme, että voimme toimia kannattavasti näillä puun hinnoilla”, toteaa toimitusjohtaja Hans Sohlström Stora Ensosta.

Sohlströmin mukaan yhtiö on hakenut kannattavuutta keskittämällä toimintansa suuriin integraatteihin. Silloin puista saadaan korkein jalostusarvo.

Puupula on ohjannut puuta sinne, mistä siitä on maksettu eniten. Sen seurauksena esimerkiksi Sahateollisuus on syyttänyt suuria metsäyhtiöitä tukkien kuiduttamisesta.

Sahateollisuuden laskelmien mukaan jopa kolme miljoonaa kuutiota tukkia on päätynyt sellukattiloihin vuodessa. Se on kiristänyt sahojen puuhuoltoa.

Metsäyhtiöt kiistävät tukin laajamittaisen kuidutuksen.

Sohlström tähdentää, että Stora Enso ohjaa aina puun arvokkaimpaan mahdolliseen käyttöön, eli tukit sahaukseen, kuitupuut kartongin raaka-aineeksi ja hakkuutähteet energiaksi.

Kyse on taloudesta. Sohlströmin mukaan sellutehtaita kannattaa ennemmin seisottaa, kuin ajaa niille tukkia.

Poikkeuksena on kesäaika, jolloin tukkia voi jonkin verran päätyä kuidutukseen pilaantumisen takia. Myös tilanteessa, jossa sahojen tuotantoa rajoitetaan, heikoimpia tukkieriä voi päätyä kuidutukseen.

Karkean arvion mukaan energiaksi päätyy kolmisen miljoonaa kuutiometriä kuitupuuta vuodessa. Kuva: Sanne Katainen

Suuria metsäyhtiöitä rassaa vastaavasti energiayhtiöiden polttoon ohjaama kuitupuu. Luonnonvarakeskuksen karkean arvion mukaan polttoon voisi ohjautua kolmisen miljoonaa kuutiota ainespuuta. Sen lisäksi sinne päätyy reilu miljoona kuutiota järeää, jalostukseen kelpaamatonta puuta.

Kiinteää puuta poltetaan vuosittain noin 30 miljoonaa kuutiota. Siitä noin kolmannes kuluu kotitalouksien lämmitykseen. Toinen kolmannes on metsäteollisuuden sivutuotteita ja loput metsähaketta.

”Metsähakkeen käyttö lisääntyi vuoden 2020 jälkeen merkittävästi, mutta nyt kovin kasvu näyttäisi taittuneen. Se pysyi silti viime vuonnakin historiallisen korkealla tasolla", toteaa yliaktuaari Markus Toikka Lukesta.

Toikan mukaan kokopuun osuus metsähakkeesta oli 7,6 miljoonaa kuutiota. Varsinaisen ainespuun osuutta siitä tilasto ei kerro.

Hakkuissa vuoden 2022 huippusuhdanne ja Venäjän käynnistämä hyökkäyssota näkyy yllättävän vähän. Viime vuosien kovimmat hakkuut jäivät vuoteen 2018, jolloin teollisuuspuun korjuumäärä lähestyi 70 miljoonaa kuutiometriä.

Sen jälkeen hakkuumäärät ovat pudonneet 60 miljoonan kuution tuntumaan ja jääneet välillä jopa sen alle. Etenkin yksityismetsien hakkuut ovat tuon jälkeen vähentyneet.

Puun tuonnin aloittaminen Venäjältä ei ole metsäyhtiöiden suunnitelmissa. Kuva: Markku Vuorikari

Vaikka puusta on ollut pulaa, metsäyhtiöiden mukaan ne ovat kuitenkin onnistuneet tehtaittensa puuhuollossa varsin hyvin.

Kovat kantohinnat ovat saaneet metsänomistajat myymään puuta. Siltä osin vauhti on tänä vuonna ollut viimevuotistakin kovempi.

Tilanteeseen ei ole muutosta näkyvissä. Ei vaikka Ukrainaan saataisiin jonkinlainen rauha aikaiseksi.

”Emme ole miettineet puun tuonnin aloittamista uudelleen Venäjältä. Emme välttämättä ryhdy siihen enää ikinä”, toteaa Sohlström.

Sen sijaan Stora Enso kehittää toimintaansa sen pohjalta, että puun hinnat pysyvät korkealla.

Myös muut suuret metsäyhtiöt lienevät samoilla linjoilla. Mainehaitta venäläisen puun käytöstä olisi yksinkertaisesti liikaa.

Nopeita liikkeitä ei ole luvassa senkään takia, että Venäjän metsät ovat menettäneet sertifiointinsa.

”Jos tuonti Venäjältä alkaa, siihen saattavat ryhtyä rajan pinnassa polttohaketta käyttävät pienet yhtiöt, joille esimerkiksi sertifioinnilla ei ole merkitystä”, arvioi Sohlström.